Alla olevat väittämät koskevat sitä, kuinka olet käyttäytynyt KOKO AIKUISELÄMÄSI. Jos käyttäytymisesi on juuri muuttunut, vastaa miten YLEENSÄ olet käyttäytynyt. Valitse oikea vaihtoehto sen mukaan, miten hyvin se pitää paikkansa sinun suhteesi.
0= ei ollenkaan 1= vain vähän 2= jonkin verran 3= kohtalaisesti 4= melko hyvin 5= täysin
Mieluummin liiotellut kuin vähätellyt vastaukset.
Kotona, työssä tai koulussa huomaan ajatuksieni vaeltavan pois tehtävistä, jotka eivät kiinnosta tai jotka ovat vaikeita.
1 2 3 4 5
Minusta on vaikeata lukea kirjoitettua tekstiä, ellei se ole erittäin mielenkiintoista tai erittäin helppoa.
1 2 3 4 5
Erityisesti ryhmissä minun on vaikea pysyä tietoisena, ”kärryillä”, mistä keskusteluissa puhutaan.
1 2 3 4 5
Minulla on kiivas luonne… ja lyhyt pinna.
1 2 3 4 5
Olen ärtyisä ja tulen huonolle tuulelle vähäisestäkin harmista.
1 2 3 4 5
Sanon asioita ajattelematta ja myöhemmin kadun sanojani.
1 2 3 4 5
Teen nopeita päätöksiä ajattelematta tarpeeksi niiden mahdollisia huonoja seuraamuksia.
1 2 3 4 5
Taipumukseni puhua ensin ja ajatella myöhemmin on vaikeuttanut ihmissuhteitani.
1 2 3 4 5
Mielialani vaihtelee voimakkaasti laidasta laitaan.
1 2 3 4 5
Minun on vaikea suunnitella, missä järjestyksessä hoidan tehtäväni ja toimeni.
1 2 3 4 5
Menen melko helposti pois tolaltani.
1 2 3 4 5
Olen melko herkkänahkainen, ja monet asiat huolestuttavat minua.
1 2 3 4 5
Olen aina menossa jonnekin tai touhuan jotakin.
1 2 3 4 5
Minusta on mukavampaa olla liikkeessä kuin istua paikallaan.
1 2 3 4 5
Keskustelussa, aloitan vastaamaan kysymyksiin ennen kuin kysymys on kunnolla asetettu loppuun.
1 2 3 4 5
Usein yritän hoitaa useata tehtävää yhtä aikaa ja harvoin onnistun saamaan tehtyä loppuun yhtään niistä.
1 2 3 4 5
Pääni sisällä tuntuu olevan paljon häiriöitä ja kolinaa.
1 2 3 4 5
Vaikka istuisin hiljaa, heiluttelen usein käsiäni tai jalkojani.
1 2 3 4 5
Minun on vaikea odottaa vuoroani ryhmätehtävissä.
1 2 3 4 5
Ajatukseni menevät niin sekaisin, että tuntuu ettei järki kulje kunnolla.
1 2 3 4 5
Ajatukseni poukkoilevat ympäriinsä.
1 2 3 4 5
Aivoni ovat kuin televisio, jossa kaikki kanavat ovat yhtä aikaa päällä.
1 2 3 4 5
En pysty lopettamaan ajatusten harhailua.
1 2 3 4 5
Aivojen sekava toiminta ahdistaa minua.
1 2 3 4 5
Tämä on karsintatutkimus aikuisiän ADD:tä varten. Tämä ei ole diagnoositesti. Pisteet yli 70 kertovat, että suurella todennäköisyydellä on syytä epäillä ADD:tä. ADD-diagnoosin voi tehdä vain ADD:hen perehtynyt lääkäri yksityiskohtaisen tarkastelun perusteella. Oireet , jotka muistuttavat ADD:tä voivat johtua ahdistuksesta, masennuksesta, kiihkomielisyydestä ja monista muista häiriötiloista. Nämä olotilat täytyy psykiatrin poissulkea ennen kuin aikuisiän ADD- diagnoosi voidaan tehdä.
Jos ennen tämän testin tekemistä ajattelit sinulla olevan 50:50 mahdollisuus , että sinulla on ADD, ja jos testitulos on yli 70, silloin sinulla on 95% todennäköisyys, että sinulla on ADD. Tämä tulos edellyttää, että lääketieteellinen ja psykiatrinen arviointi on poissulkenut muut mahdolliset ongelmien syyt.
ADD_ADHD-testi -PDF
toukokuu 23., 2011 klo 21.56
Vertailun vuoksi; omat pisteeni on 99
lokakuu 24., 2011 klo 0.51
Apua! Ei taida tulla uni ensi yönä. Päässä pyörii miljoona asiaa, joten tuskin saan ajatuksiltani rauhaa. Olo on epätodellinen. Katsoin tänään Inhimillisen tekijän, syystä että nuorimmalla pojallani on ADHD -oireita ja menneellä viikolla olimme lastenneurologisella osastolla tutkimusjaksolla. Poika on vasta neljävuotias, joten lopullista diagnoosia saadaan varmaankin vielä odotella. Varmaa on vain se, että lapsella on merkittäviä tarkkaavaisuuden ongelmia ja hän on kovin impulsiivinen. Arki on haasteellista ja väsyttävää.
Se, mikä nostatti hiukseni pystyyn, oli kaikki se uusi tieto, jota ko.oireyhtymästä sain kuulla ensimmäistä kertaa elämässäni. Niin moni asia täsmäsi minuun. Olen AINA luullut, että ADHD-ihmiset ovat automaattisesti hyperaktiivisia..ja olen aina sanonutkin, että olisin varmaan viimeinen ihminen maailmassa, jolle voisi kuvitella ADHD:tä, koska olen liiankin paikallaan pysyvää sorttia…haaveisiini uppoutuva. Vilkkaus vain pääni sisällä..
Ohjelman jälkeen hain lisää tietoa ja inattentiivisen ADD:n oireet sopivat minuun pelottavan hyvin. Tuntuu kuin olisin lukenut suoraan itsestäni kertovaa dokumenttia oirekuvausta lukiessani. Tämän sivuston testistä sain 96 pistettä. Ja todella yritin tehdä testin niin rehellisin mielin kuin ikinä pystyn. Yritin myös jäähdytellä tunteitani ajattelemalla, että helposti tapahtuu ns. lääkärikirjailmiö; kun lukee mistä tahansa sairaudesta, alkaa oma mieli helposti kuvittelemaan oireistoa. Masennusta en usko potevani eikä kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireisto kuvaa minua. Olen paininut vuosia samojen elämää hankaloittavien ongelmieni kanssa.
Olen hukannut elämästäni vuosia ongelmieni takia ja viimeksi tänään päivällä mietin, miksi mikään ei koskaan suju. Ensimmäistä kertaa elämässäni saatan olla oikeilla jäljillä. Nyt vain mietin, mihin pitäisi ottaa yhteyttä.
T. Saamaton haaveilija.
lokakuu 25., 2011 klo 14.38
Tutulta kuulostaa. Itkettää ja naurattaa, kun kelaa miten moni asia ja käänne omassa elämässäni saisi selityksen ADHD-lasien läpi katsottuna. Itsetutkisteluun sysäsi lopulta pojan koulupäiviksi saama lääkitys tarkkaamattomuuteen ja rauhattomuuteen – kun vuosikausia olin pitänyt selvänä lapsen perineen ADHD-piirteensä pelkästään isän puolelta. Kun ADHD:ta on niin laaja kirjo, toisissa se on selvemmin havaittavissa… Vaikka ADHD -aihetta on kaluttu ja puitu kyllästymiseen asti, oli tämä ohjelma meille todella koskettava ja ajankohtainen. Itse olen kelannut ja monitoroinut elämääni ADHD-näkökulmasta viimeiset kolmisen viikkoa, mikä on ollut uuvuttavaa, vapauttavaa, eheyttävää – kriisin ja kasvun paikka…
Nimim. 76 pistettä
helmikuu 6., 2012 klo 11.18
Moi. Muutamia kysymyksiä.. Mitä sitten vaikka sulla oliskin ADHD? Juotko kahvia paljon? Asuatko kaupungin vilskeessä? Mitä ajattelet, onko ympäristössäsi tai menneessä elämässäsi vaikuttavia tekijöitä, jotka laittavat aivosi vilskeeseen?
Itse olen vilkas ja ailahteleva persoona, mutta tiedän siihen olevan myös monia ulkoisia syitä. Minusta tänä päivänä vauhkotaan turhaan näistä ADD-ilmiöistä, kun sen sijaan voisi auttaa ihmisiä parempaan elämään ilman lääkkeitä. Ala tietoisesti rauhoittamaan omaa elämääsi..jätä kahvi vähemmälle, lisää liikuntaa. Tee terveellistä kotiruokaa, äläkä lämmitä sitä mikrossa! Älä syo paljoa lihaa. Lopeta karkkien syönti, korvaa vaikka hedelmillä. Älä kato liikaa tv:tä, kuluta aikasi terveellisiin harrastuksiin, kuten liikuntaan, käsitöiden tekoon (rauhoittaa). Mieti mistä haaveilet ja ala rohkeasti toteuttamaan itseäsi. Älä valita, vaan taistele oman hyvinvointisi puolesta. Siinä muutama ohjenuora ADHD ihmisille.
Nimimerk. ADHD:ksi haukuttu selviytyjä
helmikuu 6., 2012 klo 11.39
Moi!
Kahvia juon kaksi kupillista päivässä, asun maalla, okt-talossa, kylässä on 730 asukasta. Aivoissani en koe olevan vilskettä, enkä ole vilkas persoonakaan.
Kotiruokaakin teen, kun kerran hoitovapaalla kuopuksen kanssa olen
TV:täkään en katso kuin tunnin-pari päivässä.
Mutta Kiitos kovasti mielipiteestäsi
lokakuu 24., 2011 klo 18.22
Huh huh!!!! Minua tutkittiin jo 8-vuotiaana josko sairastaisin MBD-oireyhtymää mutta tätä ei havaittu.70-luvulla ei tiedetty ADD:stä tai ADHD:stä ja niinpä minuakaan ei hoidettu asianmukaisella tavalla.Sain “koivuniemen herraa”ja tukkapöllyä jatkuvasti ja minä kun en tahtonut kenellekään mitään pahaa….Koulussa olin aina opettajien silmätikkuna vilkkauteni takia ja impulsiivisuuteni vuoksi sain kostoksi huonoja numeroita todistukseen vaikka olin kasvatusneuvolan testien mukaan keskitasoa huomattavasti älykkäämpi lapsi kuin muut ikätoverini.
Elämä vei työpaikasta,asunnosta,miehestä toiseen ja suku panetteli ja tuomitsi.Eivät tulleet edes toisiin häihini kun kuulemma niin minua häpesivät.Ja taaskaan minä en tahtonut kenellekään mitään pahaa…..Nielin vuodesta toiseen kaikki loukkaukset,arvostelut,moitteet kunnes sairastuin masennukseen…..Ja suku sai taas puheenaihetta.Jouduin muuttamaan paikkakuntaa ja katkaisemaan välit heihin sillä en masennukseni keskellä kestänyt sitä kaikkea inhoa ja halveksuntaa.Minua on hoidettu masennuslääkkeillä jo 14 vuotta ja myönnän toki olevani masentunut mutta miksi….siksi ettei mistään tule mitään…..koska olen luuseri….EI;VAAN SIKSI ETTÄ OLEN ADD-IHMINEN!!!!!!!!! nyt sen tajuan….Kiitos,Päivi,eiliailtaisesta ohjelmasta.Se selittää koko minun 46-vuotisen elämän vaikeuden ja myös poikani rauhattomuuden:)Nyt tahtoisinkin tietää mistä löytäisin lääkärin joka ottaisi minut vakavasti ja saisin OIKEAA LÄÄKETTÄ PRIMAARISEEN SAIRAUTEEN! Mielestäni on turha laittaa laastaria märkivänhaavan päälle
marraskuu 1., 2011 klo 2.44
PS.105 pistettä tulla tupsahti :/
maaliskuu 7., 2012 klo 21.10
Meikä sai 106
elokuu 4., 2011 klo 10.02
[...] vähemmän. Jos mietityttää, netissä on suuntaa-antavia adhd-testejä, esimerkiksi Päivi Tasalan blogissa suomeksi ja täällä englanniksi. Niitä voi käydä tekemässä siinä samalla kun pakoilee [...]
syyskuu 12., 2011 klo 15.37
Huh… 78.
Lisäksi: Ahdistun nopeasti väentungoksessa 5, kirkkaat valot ja kovat äänet saavat minut hermostumaan 5, hukkaan usein kännykkäni, avaimeni tai jonkin tärkeän paperin vaikka se olisi juuri ollut kädessäni 5, töissä (hoitajana sairaalan kuntouttavalla osastolla) unohdan monesti hoitaa työtehtäväni loppuun, mikäli siihen tulee vähäinenkin keskeytys 5, väsyn helposti jos meillä on esim. lapsiperhe vieraisilla ja on yleistä hälyä 5, …
Mulla on epilepsia ja olen ajatellut näitä juttuja joko lääkityksestä tai itse sairaudesta johtuviksi, mutta voisiko taustalla ollakin add…?
lokakuu 19., 2011 klo 11.28
75 ja lähes kaikki noi sun kirjoittamat lisäpisteet sopis mullekin
-Laura-
syyskuu 12., 2011 klo 16.14
aistiyliherkkyydet on yleinen liitännäinen, itselläni on ääniyliherkkyys.
Naisilla on inattentiivinen adhd myös yleinen, itekkin yllätyin kun adhd dg:n sain, kun luulin olevani ADD.
mutta kannattaa ilmanmuuta selvittää lääkärin kanssa että oikean dg:n saat
syyskuu 12., 2011 klo 19.33
Kiitti vastauksesta.. On joskus mieskin ihmetellyt, miksi en esim. pysty keskustelemaan jos tv on päällä (äänet tuntuu menevän päässä oudoksi sekamelskaksi enkä saa selvää mistään) tai automatkallakin päällä oleva radio häiritsee jne…
Menen parin viikon kuluttua epilepsian tiimoilta neuropsykologiseen tutkimukseen ja kuukauden päästä on seuraava neurologin aika, aionkin siellä nyt ottaa asian puheeksi.
Olen pitänyt itseäni jonain kummajaisena, huonomuistisena, tyhmänä, laiskana jne. ja nyt kun luin blogiasi ja tein tuon testin, alkoi melkein itkettää helpotuksesta.. Ihan vaan helpottuneena ajatuksesta, että JOKU MUUkin on kokenut samaa! En olekaan oireineni yksin! Enkä tyhmä tai idioottikaan…
syyskuu 13., 2011 klo 6.58
syyskuu 15., 2011 klo 9.13
Meikäläinen sai 96! o_O Oon kyl melkeempä aina epäilly, että mulla olis ADD tai sit ADHD. Silti yllätyin aika pahasti tota tulosta :T Kai se on mentävä viel lekurin diagnoosia hakee, ja jos se sit osais jeesaa mut ”kuntoon”, koska mun elämä on vitun vaikeeta kaikkien näitten, masennuksien, väkijoukkojen pelkäämisen, sosiaalisten tilanteiden pelkojen jne. jne. jne. d__b
syyskuu 30., 2011 klo 22.53
Mä sainkin tästä testistä 105 pistettä!
lokakuu 11., 2011 klo 15.53
103 pistettä tuli
On kyllä kieltämättä vaikeeta saada mitään järjestystä tähän elämään,normaalit ihmiset virastoissa ei taida ymmärtää mun ongelmaa. Diagnoosia ei ole mutta oon varma asiasta.en oo vaa päässy testeihin asti vaikka toi olis pitäny hoitaa jo lapsena
lokakuu 13., 2011 klo 17.38
112 tuli, mut mul onki kyl diaknosoitu add..
lokakuu 24., 2011 klo 14.27
Sain pisteitä 31, ja olenkin tiennyt olevan aivan toisesta ääripäästä ts. en oikein tunnu hätkähtävän mistään. Mutta tämän aiheen osalta on hyvin avartavaa tietää, miten monisyinen se on – ettei yksittäisten tai satunnaisten merkkien perusteella ole syytä huolestua, eikä ihmisiä ja varsinkaan lapsia normittaa. Erilaisuus on rikkautta!
lokakuu 24., 2011 klo 17.57
101……. hienoa..
lokakuu 25., 2011 klo 10.58
sain 67 pistettä, pojalla adhd, kannattaisiko tutkituttaa itsenikin??
lokakuu 25., 2011 klo 11.11
Testi on suuntaa-antava, noilla pisteillä vois olla ihan aiheellista selvittää kyllä
(onhan tämä 80% perinnöllistä)
lokakuu 25., 2011 klo 15.46
Juu, minulla on diagnosoitu ADHD kolme vuotta sitten kun oli jo 28 vuotias. Pisteetkin meni aika hyvin 97. Parempi kai myöhään ku ei millonkaan…
lokakuu 25., 2011 klo 18.59
Heh, just, 90 pistettä. Jeejee! Ei oo koskaan ennen käyny mielen vieressäkään, että olis itellä ADHD tms. Jotenki ku oon niin rauhallinen ulkoisesti vaikka sisällä myllertää kyllä.
Kannattaa vissiin ottaa yhteys lekurille, jospa sitte sais tähän kaaosmaiseen elämään jotain tolkkua.
lokakuu 25., 2011 klo 19.48
Eikö tähän testaamiseen ole mitään parempaa keinoa? Mikä tuon ADD:n oikeastaan aiheuttaa? Insinöörinä sitä tahtoo tietää, mitä korvien välistä lääkkeellä ollaan korjaamassa, ennen kuin elinikäinen kuuri aloitetaan. En jaksanut tuota testiä tehdä. Lueskelin vain, että hyvin moni kohdista osuu omalle kohdalle ja itsekseni olen mahdollisuutta ADD:n tapaiseen oireyhtymään miettinyt.
Vaiko onko tuossa testaamisen vaikeudessa/ongelmallisuudessa kyse siitä, että oikeasti ei tiedetä mikä tuon keskittymisvaikeuden aiheuttaa ja enemmän tai vähemmän randomilla on löydetty lääke, joka lievittää/poistaa sen oireet?
Jotenkin vain ajatusta tuollaisesta “miusta tuntuu” lomakkeesta diagnoosin määräävänä tekijänä hirvittää. Pinen googlauksen perusteella kyse näyttäisi olevan dopamiini ja serotoniini tasoista. Näitä ei ilmeisesti voida mitata ja siten todeta faktisesti, että nyt tasot on alhaalla/ylhäällä?
lokakuu 25., 2011 klo 20.16
no testit ja oireistolistat onkin suuntaa-.antavia, diagnoosin tekee lääkäri, ei mikään nettisivusto eikä muukaan taho virtuaalisesti. Jos ADD/ADHDn kanssa pärjää ja se ei häiritse arkea, niin mikässiinnä. Neurologisissa sairauksissa kirjo on aika iso, erilaisine liitännäisineen. AS-piirteitä, masennuksia jne. Oma dg:ni tuli mielenterveystoimistossa psykiatrin vastaanotolla, ja jatkoin siitä sitten vielä Marko Sorvaniemen strattera-kokeilussa jossa oli laajempi seula että tutkimukseen hyväksyttiin.
lokakuu 30., 2011 klo 9.46
Alan asiantuntija kertoi TV-ohjelmassa että meillä on jokin häiriö mekanismissa joka sääteleen aivoissa eri singaalien ja tiedon vastaanottoa. Normaalisti ns. säätelykeskus blokkaa päällekkäiset saapuvat tiedot ja asiat käsitellään yksi kerrallaan kun taas ADHD-ihmisillä tietoa tulee aina vaan ja kun aivot yrittävät käsitellä eri tietoa samanaikaisesti ei se meinaa onnistua.
lokakuu 27., 2011 klo 20.22
Pisteet 91. Mulla samoja juttuja kuin Tanja Kaivolainen-Siljanderilla. Lisäksi en kestä että päähäni kosketaan, tullaan liian lähelle ja halatessa on vaikea antautua siihen halaukseen. Siitä huolimatta rakastan rakastaa ja helliä lähimmäisiäni ja etenki kerron ystävilleni ja omaisilleni todella vuolaasti miten paljon rakastan ja välitän ja itken hyvin helposti..
Jotenki välillä tuntuu että tv:n volumi on kovemmalla kuin se ehkä oikeasti on. Mieheni ja lapseni puhuvat liian kovalla äänellä ja usein joudun laittamaan kädet korville. Silti saatan itse huutaa lapsille joskus jopa tosi rajusti.
Möläyttely on myös yleistä ja sovin ja lupaan asioita ajattelematta niitä sen kummemmin. Tilaan netistä tavaroita tai vaatteita ajattelematta onko mulla siihen oikeasti varaa. Hyvin usein kadun ostoksiani tai ainaki yritän pään sisällä vakuuttaa itseni että tein hyvän päätöksen. Unohtelen tärkeitäkin asioita ja jos lapsilla tulee koulussa aikataulu muutoksia niin tuntuu etten selviä niistä. Jos ollaan lähdössä johonkin perheenä niin saan paniikin jo monta tuntia ennen kun yritän järjestää päässäni asiat sellaiseen järjestykseen jotta ne tulis hoidettua mahdollisimman nopeasti ja oikeassa järjestyksessä. Mieheni saa aina raivarin tästä mun äärimmäisestä stressitilasta lähtötilanteessa. Saatan järjestellä seuraavan päivän asioita päässäni jo edellis iltana nukkumaan mennessä ja sydän hakkaa täysiä kun yritän selvittää mikä olis paras tapa ja järjestys hoitaa jokin asia. Tunnen helpotusta kun viikonloppu alkaa ja mun ei tarvii muistaa lasten kouluasioita ja perhe voi vaan rentoutua.
Pelästyin kun kuuntelin Päiviä inhimmillisestä tekijästä, jotenki tuli sellanen olo että ei mulla voi olla tota vaikka suurin osa täsmää minuun ja poikaani jonka mieli vaeltaa ja korvia ei tunnu olevan päässä.
Miten monesti mun mies onkaan hävenny mua eri tilanteissa ja ihmettelen että miksi muut ei ole yhtä avoimia tai kerro asioita just niinku niistä sillä hetkellä tuntuu. Olenko todella ainoa?
lokakuu 27., 2011 klo 21.14
Mun mies nipistelee mua pöydän alla jos ollaan jossain ja (taas) kerron vuolaasti kaikkee.
kuulostaa siltä, että sulla on aistiyliherkkyyttä joka on ihan yleinen liitännäinen tässä. itellä on se kuulossa
lokakuu 27., 2011 klo 23.14
Tein toisenkin testin netissä ja pahalta näyttää. Otan asian puheeksi seuraavalla lääkärikäynnillä missä todennäköisesti diagnosoidaan myös migreeni. Otan mukaan testit mitkä tulostin koneelta. Nyt taas päässä pyörii oikeen kunnolla nää asiat.
lokakuu 29., 2011 klo 0.32
81 bojoa. Impulsiivisuuspisteet keskimääri yhtä muut 4-5. Oonhan tämän jo tiennytkin. Hyvä esimerkki on että sain kirjan luettavaksi. Neljä kertaa olen aloittanut ja olen edelleen päässyt sivulle 2. Joskus lukeminen kyllä onnistuu paremmin, varsinkin jos kirja imaisee heti mukaansa. Olisi kyllä ihan mukava saada diaknoosi ja lääkitys. Mutta olen kuullut sen olevan vaikeata aikuiselle (44v). Onko kenelläkään nevoa miten kannattaisi toimia. Kiitos !!
lokakuu 29., 2011 klo 15.55
Itse sain 6-vuotiaana hahmotushäiriödiagnoosin (v.1997), ja olen saanut ADD-diagnoosin vasta vuoden 2010 toukokuussa. Olen nyt 20-vuotias (täytän 21 vuotta 16.2.2012) lääkitys on lopultakin kohdallaan. Sain tästä testistä 83 pistettä ja tunnistin itseni joistain testin lauseista erittäin hyvin. Varsinkin näistä alla olevista:
Ajatukseni menevät niin sekaisin, että tuntuu ettei järki kulje kunnolla. 5
Ajatukseni poukkoilevat ympäriinsä. 4
Aivoni ovat kuin televisio, jossa kaikki kanavat ovat yhtä aikaa päällä. 5
En pysty lopettamaan ajatusten harhailua. 4
Aivojen sekava toiminta ahdistaa minua. 5
Minun on vaikea suunnitella, missä järjestyksessä hoidan tehtäväni ja toimeni. 5
marraskuu 3., 2011 klo 20.17
Tuloksena 81
Epäilyksiä on ollut jo pitemmän aikaa, ja nyt on viimeisen puolen vuoden aikana ollut hyvin paljon. Keskittyminen on mitä on, paitsi sellaisissa asioissa jotka todella kiinnostavat (esim. tietotekniikka). Esimiehen tms. antaessa puhelimessa esim. ohjeita on lähes aina kirjattava ne ylös toistaen puhujalle.
marraskuu 9., 2011 klo 17.40
Olen jo pidemmän aikaa epäillyt itselläni ADD:tä. Sain tasan 70 pistettä tästä testistä. Pitäisi varmaan viedä asiaa eteenpäin selvittääkseni, onko minulla ADD tai kenties jokin muu… :/
tammikuu 10., 2012 klo 14.21
sain itsekin tasan 70.tein myös asberger-testin ja vaikka luulin että mulla on se niin testin mukaan ei eli näillä mennään.en oo ajatellu hakee lääkkeitä sun muuta.opiskelut jne onnistuu riittävän hyvin…
marraskuu 10., 2011 klo 14.26
Onpa kerrankin porukka johon tunnen kuuluvani! Sain vaatimattomasti 111 pistettä (4-5)! Luulen että ikäni tekee vielä lisäpisteet koska olen tässä toisessa murrosiässä (vai onko se jo neljäs tai kuudes) täytän 55v.
Aloitin terapia istunnot vuonna -83 ja olen siitälähtien ollut terapiasuhteessa erinäisiä pituuksia ja kaikenlaisissa ryhmissä. Viimeiset 10 vuotta olen suostunut syömään masennuslääkettä joka vie tunne-elämän mutta jättää kaiken muun levälleen kuin Jokisen eväät…
Olen aina sillointällöin ehdotellut hoitaville tahoille mahdollisesta ADHD diagnoosista mutta otaani on lyöty masennus / käyttäytymishäiriö leima. masentuneellehan voi iskeä pilleripurkin kouraan ja toivottaa kaikkea hyvää…
Olen suurperheen pahnanpohjimmainen siis vähiten kaivattu ja jos osoitin mieltäni sekös toisia nauratti…
Nyt olen käynyt tämän vuoden ajan epäsäännölisen säännöllisesti psykistrían erikoislääkärillä ja kun katsoin Inhimillisentekijän tässä jokuaika sitten joku sytytti valon “vinttiini”. Lääkärini otti asian vakavasti ja konsultoi neurologia joka antoi ohjeet terveyskeskuksen kautta neurologisiin tutkimuksiin, mutta se että tk ottaa asian vakavasti vaatii oman taistelunsa… haluan vain oikea lääkityksen diagnooseineen…
Joka tapauksessa aion taistella saadakseni viimeinkin “vintin” kuntoon. Kaikista eniten haluaisin esitellä vielä joskus itseni sisaruksilleni oikean itseni ja että voisin vielä oppia jonkun oikean ammatin… vaikka ikää on mutta niinhän sitä sanotaan että oppia koko ikä.
Minua lohduttaa näissä kirjoituksissa suunnattomasti kaikki ihmisten kokemukset kun tuntuu että joku on ollut kuvaamassa minua piilokameralla… Joten emme ole yksin jaksetaan taistella
marraskuu 21., 2011 klo 19.23
Kiitoksia Päiville tästä testistä ja muista valaisevista kirjoituksista! Sain tänään adhd -diagnoosin ja lääkekokeilu on aloitettu. Ensimmäinen selkeä päivä jää varmasti ikuisesti mieleen, oli se niin hieno tunne. Pään sisälle tuli hiljaisuus ja rauha. Tästä jatketaan perhe-elämää seesteisimmissä merkeissä!
Kiitoksia,
-Jaana
marraskuu 21., 2011 klo 20.28
No äärimmäisen hienoja uutisia! <3
marraskuu 22., 2011 klo 19.36
89 pistettä ropisi. Pitäisi varmaan mennä jonnekin tutkittavaksi….?
marraskuu 22., 2011 klo 19.54
No hyvä se ainaki olis varmaan tutkia.
Reittihän on tk-lääkäriltä lähete eteempäin. Voit vaikka lukasta/tulostaa ton lääkärille saatteeksi -sivun
joulukuu 1., 2011 klo 0.27
Tulipa testi tehtyä vaikka nuori olenkin, ja 117 pistettä rapsahti ja koko ADDta kuvaileva tekstikin tuntui olevan omasta elämästä kirjoitettu :O Pitäneet yrittää päästä lääkäriin asiaa tutkimaan.
joulukuu 26., 2011 klo 15.36
Yllä olevat kysymykset osuvat minun kohdalle ihan täydellisesti en yhtä ihmettele enää miksi ihmiset sanovat minua tymppäksi ja tyhmä kun olen sosiaalisessa tilanteissa en kuule tai ymmärrä masennan ja en jopa osannut kirjoita kunnollakaan . Tarvitsen hoito mistä voin hakea antakaa neuvo apua
joulukuu 26., 2011 klo 19.17
No hoitoonohjaus on vähän erilainen kuntakohtasesti. Terveyskeskuslääkäri (omalääkäri) laittaa lähetteellä neuro tai mielenterveyteen.
joulukuu 31., 2011 klo 0.48
Moi!
Itse odottelen lääkäriin pääsyä ja halua saada ongelmiin vastauksia.
Itselläni meni nuo pisteet kyllä hienosti tuonne yläkanttiin(95) ja enkä mielestäni hirveesti edes “valehdellut”
Nyt huomaan (puolisoni) myös kun itsestäni tullut oikein HIRVIÖ!!!
Pienikin ärsyke ja maailma romahtaa,sitten muutun erittäin agressiiviseksi ja enkä saa sitä loppumaan ennen kuin saan
asiani läpi???
Huomaan itsekkin kun muutun mukavasta hepusta aivan hirviöksi ja tämä todella PELOTTAA.
Onko kenelläkään mitään kokemuksia tälläisestä???
joulukuu 31., 2011 klo 2.00
joo mulla on aika sama juttu,kiltti ku mikä mut jos joku rupee ärsyttää niin mä oon ihan apina…
ite sain 103 tosta testistä ja venailen psykiatrille pääsyä ku tk:sta en saanu lähetettä ku mul ei ollu todisteita mun ylivilkkaudesta ja kaikesta muuta vaivasta?
joulukuu 31., 2011 klo 11.01
TK-lääkäreillä harvoin on diagnosointioikeutta (samaten psykologit).. Ei oo heidän tehtävänsä muutaku antaa lähete. Tuolta sivuista löytyy kohta- lääkärille saatteeksi, sen voi tulostaa mukaan.
maaliskuu 24., 2012 klo 23.35
Voi vitsi mie mie mie täällä!!
Ihanaa kun löytyi VIHDOINKIN sieluntovereita! Sain pisteitä 109 ja todellakin, kävin juuri pari päivää sitten lääkärille agressiisisuudesta ja impulssiivisuudestani itkemässä….
Muutun enkelistä hirviöksi sekunninmurto-osassa ja rauhoitun vasta sitten, kun saan esim. nyrkillä seinään lyötyä tai sitten paukutan jotain muuta mikä nyt käteen ehtii tarttuu…. ei ihmekään että oon jo muutaman vuoden aatellu ostaa nyrkkeilysäkin :/ Mut sit taas oon enkeli. Lääkäri lupas et apua on saatavilla, joten toivoa löytyy
joulukuu 31., 2011 klo 11.02
Mulla meni usein ennen lääkistystä nollasta sataan varmasti nanosekunnissa, tavarat lenteli (välillä lentelee vieläkin, esim jos telkkarin kapula ei toimi kunnolla). Katoppa toi dr.berkleyn video tunteiden säätelystä
helmikuu 6., 2012 klo 11.23
Moi! Kannattaisko vähentää sitä tösän tölläämistä ja lähteä kuluttamaan tota sun raivoenergiaa lenkille tai vaik tanssimaan naisten kanssa salsatunneille? Et sie lääkkeillä opi ittees hillitsemään. Sama asia, kun laihduttaminen. Ei millään ihmedieteillä laihduteta pysyvästi, vaan elämäntapamuutoksella!! Ylös, ulos ja lenkille, senkin laiskamato!
helmikuu 6., 2012 klo 11.40
No, mitään tösää en töllää
eikä mulla raivoenergiaakaan löydy.
En ala tästä nyt kinaamaan sen kummemmin, mun adhd ei kuitenkaan parane päättämällä niin.
tammikuu 2., 2012 klo 12.13
Hei kaikille lukijoille! Minulla ei tätä vaivaa ole, mutta menin nelisen vuotta sitten naimisiin miehen ( nyt 56 v.) kanssa, jolla aika varmasti adhd. Ihmettelin seurusteluaikoina, kun hänellä oli tapana keskeyttää joku keskusteltava asia ja hypätä ihan johonkin muuhun aiheeseen.Jos hänen rutiineihinsa tulee yllätävä muutos niin hermostuneisuudella ei ole maksimimäärää, jos haarukka tipahtaa lattialle, on päivä pilalla ja hänellä on paljon poikkimenneitä ihmissuhteita takanaan. Ja kaikkea muuta mahdollista. Kaikista rasittavinta on, että aina pitää mennä hänen tahtonsa mukaan ja pienet poikkeamat aiheuttavat massiivisia haukkumis- huuto- ja kiroilukohtauksia ja tavaroita sinkoilee välillä.Seurusteluaikana se ei ollut niin toistuvaa. Uni hänellä on huonoa, kun tulee mieleen kaikkea ajateltavaa ym. Jos lähdetään autolla jonnekin, pelkään hänen kyydissään, ottaa usein täysin turhia riskejä liikenteessä. Olen hieman “leikin varjolla” hänelle alkanut puhumaan adhd:sta.
Itse olen rauhallinen luonne, joten nämä ominaisuudet hänessä syövät henkisesti. Talvisin on helpompaa, kun ei voi touhuta ulkona niin paljon ja stressiä hänellä hieman vähemmän, mutta kesät ovat pelottavia, kun ne menevät ihan raatamisen merkeissä. Hän on sairaseläkkeellä mutta aina pitää raskaita hommia tehdä ja seuraavana päivänä kivut kovia, mutta siitä viis. Minä itse yrittäjänä joskus haluaisin nauttia pelkästä olemisesta.
Olen parille ihmiselle puhunut asiasta ja se on hieman helpottanut, mutta tulilinjalla oleminen kyllä syö…
Varmaan monella samoja kokemuksia. Täytyy vaan kamalan riidankin riskillä yrittää saada hänet lääkärille asian tiimoilta.
Pitäkää peukkuja!
tammikuu 2., 2012 klo 12.30
Tunteiden säätely on todella hankalaa meille. Ite oon saanu hermot kuriin concertalla, muutoin tavaroiden heittelyä olisi myös täällä. TV:n kauko-ohjain jos ei toimi, on liki lentää seinään kyllä. Toisaalta, jos saisit miehesi saamaan semmosen ahaa-elämyksen itse tästä adhdsta, voisi se lääkäriin meno tulla omasta halusta. Mä voin itte sanoo omalta kohdaltani, että on olemassa elämä ennen ja jälkeen lääkkeen. Sillon huomasin miten tukossa pää voi olla kaikesta ajatuksista. Voittehan kattoo yhdessä vaikka ton Inhimillisen tekijän, linkki löytyy tuolta otsikoista
, tai sanoisit hänelle että tehdääs tämmönen testi ja katotaan paljonko saadaan pisteitä
tammikuu 2., 2012 klo 14.38
Kun huomasin sen Inhimillisen tekijän aiheen syksyllä, sanoinkin, että katsotaanko yhdessä, mutta jouduinkin sitten yläkerran tv:stä sen itsekseni katsomaan, mutta hänpä näki sen uusinnan parin päivän päästä. Sehän tässä onkin, että kun saisi hänet itsensä huomaamaan ja hakemaan tietoa / apua. Nyt joulunpyhinä meillä oli hänen aikuiset lapsensa kylässä – 2 kpl eri suhteista – ja sain heidätkin miettimään, että ovatko tulleet ajatelleeksi adhd:n mahdollisuutta ja pikkuhiljaa hekin hoksasivat sen ja kuinka välillä lapsena oli vaikeaa isän kanssa. Tämä keskustelu käytiin kolmestaan. Täytyy vaan sievästi yrittää saada hänet itsensäkin hoksaamaan.
Tuota testiä voisi ehdottaa kyllä
helmikuu 29., 2012 klo 17.02
Olen joitakin vuosia sitten ollut neurologin vastaanotolla, kun törmäsin itse ensimmäistä kertaa ADHD/ADD-testiin ja sain siitä korkeat pisteet. Tästä testistä sain 80 pistettä. En käynyt diagnosointiprosessia loppuun saakka, sillä en halunnut itselleni virallista ADD-diagnoosia. En halunnut tulla lokeroiduksi. Minusta ADHD/ADD on lähinnä ominaisuus, siinä missä hiusten tai silmien väri tai luonne muuten.
Ymmärrän toki, että toisilla tämä voi olla niin äärimmäinen, että lääkitys voi olla paikallaan yhteiskunnassa selviämiseksi, mutta itselleni en sitä halunnut, sillä pärjään mielestäni riittävän hyvin. Minulle riitti se, että neurologi sanoi minun oireitteni perusteella olevan hyvin klassinen ADD-tapaus. Se riittää minulle varmuudeksi ja pystyn suhtautumaan itseeni nyt paljon armahtavammin ja selviämään ominaisuuteni kanssa entistä paremmin.
Mieheni on sitä mieltä, että minun pitäisi hankkia lääkitys, jotta olisin ‘normaali’. Kokeilinkin sitä diagnoosiprosessissa, mutta en itse pitänyt siitä millaiseksi muutuin. Minusta tuli omasta mielestäni tylsä ja tasainen. Enkä osannut yhtään suhtautua itseeni sellaisena. En halua olla sellainen. Ristiriitaisesti mieheni mielestä paras puoleni on positiivisuuteni, aktiivisuuteni ja iloisuuteni, mutta juuri nuo ominaisuudet mielestäni hävisivät minusta lääkityksen kanssa. Silti hän haluaisi, että lääkitsisin itseäni…
No, joskus kiroan itseäni ja toimintaani, rasittaa kun tavarat on aina hukassa. Juuri 5 sekuntia sitten se oli kädessä ja nyt en löydä sitä mistään. Vaatekaappi on aina kaaoksessa, en koskaan löydä haluamaani vaatekappaletta tyhjentämättä koko kaappia. Tosi kätevää kiireessä. Kuinkakohan monesti olen jäänyt oven taakse unohdettuani avaimet sisään? Onneksi nykyään vara-avaimia on ripoteltu useammallekin lähellä asuvalle kaverille. Pari kertaa olen jäänyt tien varteen, kun olen unohtanut tankata menopelin. Mitäköhän vielä? Vaikka mitä.
Vastapainona pystyn ajattelemaan monesti laatikon ulkopuolelle, etsimään ratkaisuja, joita muut eivät osaa ajatellakaan. Näen kokonaisuuden ja pystyn käsittämään yksityiskohtien suhteet toisiinsa ja kokonaisuuksiin. Rakennan asioista omia sisäisiä kolmi- ja joskus jopa neliulotteisia kaavoja, joiden avulla ymmärrän asioita, en vain opettele ulkoa. Pystyn soveltamaan asioita monipuolisemmin ja nopeammin kuin useimmat.
Sellaista elämä on, pitää vissiin vain olla tyytyväinen itseensä, että on pysynyt hengissä
Ja on kutakuinkin tyytyväinen elämäänsä, muulla tuskin on väliä?
maaliskuu 7., 2012 klo 15.27
Pisteitä tuli 69 eli alarajoilla. Muutamasta kohdasta tuli 5, mutta joistain tuli ykköstäkin, jotenkin hirvittää voiko mulla olla ADHD. Toisaalta perhetaustat ovat hankalat ja osa tarkkavaisuushäiriöistäni voi johtua niistäkin, mutta isäukkoon nuo ADHD-piirteet sopivat paremmin kuin hyvin ja tämä saattaa selittää sen miksi pääsin tuskien kautta ammattikorkeakoulun läpi, mutta yliopisto-opintoja en meinaa saada millään käyntiin. Lisäksi yhtenä piirteenä minulla on se, että jos joku tai jokin tulee sotkemaan päiväjärjestystä / suunnitelmia niin olen aivan hermona ja tuska on valmis.
Olen siis 37-vuotias mies jolla on ollut varsinkin opiskeluaikoina ongelmia mutta jotenkin niistä on aina luovittu eteenpäin loputtomalla uudelleenyrittämisellä. Toisaalta olen kuitenkin aina tiennyt olevani lahjakas, mutta keskittyminen on hirveän vaikeaa. Opiskeluaikoina ehkä paskamaisinta oli istua koulussa ja kuunnella opettajan paasausta. Sitä jaksoi noin 5 – 10 minuttia jaksoin ja sitten alkoi se päiväunelmointi ties mistä diipadaapasta, yleensä jostain omista mielenkiinnon kohteista. Sit yhdenäkin kysyttiin jotain “no niin sinä siellä, kerrohan vastaus tähän” -> en tietenkään tiennyt kun olin unelmoinut. Loppu oli sitten yleistä häpeää, että taas se sama tyyppi vaan joka pelaa eikä ymmärrä mistään mitään. Myös oppikirjojen lukeminen oli kammottavaa tervanjuontia, saatoin lukea monta sivua kuitenkaan muistamatta lukemastani juuri mitään. Jossain vaiheessa sitä tuli vaan pelattua aivan älyttömästi koska se kiinnosti naurettavan paljon. Välillä tuli kuitenkin pyrähdyksiä joilla sain kursseista jopa kiitettäviäkin.
Melkein räjähdin nauruun tuosta jalkojen ja käsien heiluttelusta istuessa. Tälläkin hetkellä heilutan jalkaani kun en osaa olla liikkumatta. Istuma-asentoa tulee vaihdettua ainakin 20 – 30 kertaa tunnissa. Puhelin ja avaimet olivat myös aikaisemmin aina hukassa (ovat joskus vieläkin) ja unohdin mennä sovittuihin tapaamisiin, näihin tosin löytyi lääke kun otti tietyt pienet rutiinit ja kalenterin käyttöön.
Töissä saan itseni kiinni kymmeniä kertoja päivässä ajattelemasta jotain mielenkiintoista asiaa työtehtävien sijaan. Töissä oleminen onnistuu oikeastaan vain siksi, että IT-alan työpaikoissa on usein aika vapaat kädet tehdä työtehtäviään ilman että joku hengittää niskaan. Työtehtävät saan tehtyä käytännössä pelkän intuition perusteella niitä sen kummemmin miettimättä vaikka ne olisivat vähän haastavampiakin. Aidosti tylsät tai hankalat työtehtävät ovat niin luotaan työntäviä, että ei meinaa saada aloitettua millään, toisaalta kun ne saa jotenkin aloitettua niin saan ne yleensä aina tehtyä.
Kotona näitä keskeneräisiä projekteja on jonkin verran mutta ei kuitenkaan naurettavan paljon. Toisaalta niitä tulee tehtyä jatkuvasti pois ja silloin tällöin valmiiksikin.
Netistä lukemani perusteella itseeni näyttäisi sopivan parhaiten inattentiivinen ADHD vaikka se on yleisimmin tyttöjen ja naisten diagnoosi. Pähkinänkuoressa ongelmanani ovat juuri tarkkaavaisuus ja keskittymiskyvyn ongelmat jotka tulevat esiin päiväunelmointina ja ajatusten harhailuna sekä muistivaikeuksina.
maaliskuu 7., 2012 klo 15.33
Kyllä miehissäkin ADHD-I (ADD) on paljonkin. Tuo aikataulujen sotkemisen hankaluus vois olla aspergerpiirre, joka siis on yleinen liitännäinen adhd:lle
maaliskuu 9., 2012 klo 9.57
Ja nopeesti laskettuna 96 näin aamutuimaan. Että semmosta.Diagnoosi olikin jo olemassa.
maaliskuu 14., 2012 klo 4.01
Aluksi sain 103 pinnaa mut sitte kun jaksoin toisella yrittämällä keskittyä paremmin sain 98..
Tänään kundikaverini alkoi kyselemään hassuja kysymyksiä ja sanoi, että tuntee mut jo sen verran hyvin, että voi sanoa jotakin olevan pielessä varsinkin mun ymmärtämisen ja kuuntelemisen suhteen. Hänellä oli artikkeli siinä, joka käsitteli vieraalla kielellä ADHD:tä. Googlasin sen suomeksi ja eikä…. teksti on kuin ilmetty minä..
Miten vapauttavalta voikaan tuntua kun käsittää ettei ole ainoa ihminen näiden ongelmien kanssa ja tähän on jopa diagnoosi..enkä olekaan hullu.
Palapelin palaset voi loksahtaa kohdalleen niin äkkiarvaamatta, itku siinä tulee. Ikää 26v ja epäilen vahvasti, että melkein koko loppuperheelläkin ADHD. Muistan miten äitini on joskus vuosia sitten sanonut epäilleensä vanhimmalla veljelläni tätä, mutta noihin aikoihin, 80-luvulla, ei nähtävästi asiasta kovinkaan tiedetty tai vaan piitattu. Harmi. Velipoika virui vuoden linnassa ja muutenkin elämä repalainen.
Yliaistillisuus äänissä, lisäksi aistin ihmisistä paljon ilman sen kummempaa jutustelua. Tämä varsinkin uuvuttaa henkisesti.. Mutta huomenna soitto lääkärille. Uskon vahvasti parempaan huomiseen
maaliskuu 22., 2012 klo 1.17
Apua. Tässä vaikeassa elämäntilanteessa olen lopulta tullut siihen pisteeseen, että siihen “vikaan”, mikä minussa on aina ollut, on pakko saada apua. Muuten menen järjiltäni. Olen äkkipikainen ja impulsiivinen, mutta kamalan rakastava. Innostuva, masentuva, huolehtija. Minun pitäisi tehdä gradua ja muita opintoja loppuun, ja se opiskelu on kamalan vaikeaa. On vaikeaa keskittyä, kun en näe otsikoita, saatan lukea artikkelia ja miettiä tuntikausia jotain aivan muuta. Keskittyminen saattaa kestää vain muutamia sekunteja, kunnes taas poukkoan johonkin muuhun. Sain testistä pisteitä 98. Etenkin aivojen toimintaa kuvaavat virkkeet täsmäävät täysin minuun. Tuntuu, että nanosekunnissa mietin jo kaikki maailman asiat läpi, enkä sittenkään osaa päättää tai tietää mitään. Usein päässä on semmoinen show, että järki menee.
Taidan kysyä apua ihan suoraan neuvolapsykologilta, kun seuraavan kerran menen. Luulen, että myös lapsistani ainakin kahdella on jotain samantyyppisiä oireita. Toinen on duracell-pupu ja toinen on aistiyliherkkä, joka on äärettömän tarkka kaikesta.
Mä niin pelkään hakea apua, en edes tiedä, miten ja mistä sitä voi saada. Mutta viime viikolla jo tohdin sanoa psykologille, että tiedän minussa olevan jotain vikaa. Olen aina tiennyt. Ehkä minä nyt kuitenkin uskallan. Apu voisi helpottaa tätä kamalaa vuoristoratamaista elämää.
maaliskuu 22., 2012 klo 9.22
Avun pyytäminen on ihan hyvä juttu
Ja onhan tämä 80% periytyvä oireyhtymä että suuret mahdollisuudet lapsilla tähän on.. Omasta diagnoosin ja lääkityksen alottamisesta on nyt 2½ ja alan ekaa kertaa saamaan elämänhallinnan edes jollain lailla raiteilleen. Parisuhdekurssi vuosi sitten teki suhteesta suht riidattoman ja tasapainoisemman siinä määrin että pappikin sanoi aamen
Ja jos mä olen tähän pystyny, pystyy siihen kuka vaan! Jos fb:ssä oot nii tuu tonne vertaistukiryhmään, linkki löytyy yhteystieto-välilehdeltä
maaliskuu 22., 2012 klo 15.36
Soitin aamulla yths:än ja sain sieltä lähetteen psykiatrille suoraan. Pelottaa ihan kamalasti. Mitä jos mussa ei olekaan mitään “oikeaa” vikaa, että olenkin vain luonnevikainen, kuten olen oppinut. En uskalla kertoa kenellekään, kun pelkään mitä muut ajattelevat. En siis uskalla tulla fb:n vertaisryhmäänkään, jos se näkyy mun profiilissa.
Mä inhoan tätä ulkoaohjautuvuutta, josta en ole vieläkään päässyt eroon. Mitä äiti, isä, sukulaiset, tutut, koulukaverit ja muut ajattelevat, jos mä kuvittelen, että mulla on adhd. Tai jos mulla vaikka onkin! Uskallanko sittenkään kertoa kellekään?
Toisaalta olen kamalan helpottunut, että voin saada apua. Toisaalta pelkään, että mitä jos olenkin taas sitä mieltä, että kaikki on ihan ok, kun saan vihdoin ajan tutkimuksiin (odottelen sitä siis nyt muutaman kuukauden), enkä sitten mene sinne. Sellaistakin on käynyt. Unohtelen hyvinä, vauhdikkaina päivinä kaikki velvollisuudet ja menot.
Kiitos tsempistä, Päivi!
maaliskuu 22., 2012 klo 15.47
ihan normaaleja pelkoja sulla on, todennäkösesti poissuljetaan masennus, persoonallisuushäiriö ymv:t. Toisaalta se minäkuva jonka on rakentanu, haluaa pitää koska muu on tuntematonta aluetta. Mä kävin oman kriisini myös. Ryhmä ei nay muille, se on siis suljettu, ei kommentit eikä liittymiset. Avoin tarkottanee sitä että se on kaikille avoin ryhmä, oli dg tai ei. Siellä voi olla omana ittenään, ja se on sen ryhmän kantava voima, mietis, 450 ihmistä jokka käy IHAN samaa läpi
maaliskuu 28., 2012 klo 19.16
Minusta testi on vähän ohjaileva. Joukossa olisi hyvä olla myös “myönteisiä” kysymyksiä, kuten en ärsyynny helmposti tai pystyn keskittymään pitkän aikaan jos tehtävä on mieluisa.
maaliskuu 28., 2012 klo 19.57
totta. toki en voi tähän vaikuttaa kun en testin tekijää tiedä
maaliskuu 29., 2012 klo 19.16
Sain yksityiseltä puolelta asperger-diagnoosin toissa vuonna heittämällä, ilman tutkimuksia.. mutta mutta saan tästä testistä 99 pistettä.. tyttäreni keskittymisvaikeudet ovat myös vieneet hänet neurojonoon nyt… Minulle eräs terapeutti nauroi kun ehdotin adhd:tä itselleni. Hän väitti minulla olevan sivupersoonahäiriön. On tullut mieleen nyt painostaa itsellenikin tutkimukset lopultakin.
huhtikuu 16., 2012 klo 20.38
mulla on myös todettu adhd mutta lääkkeeksi tyrkytetään aina lilly tehtaan lääkkeitä mm psykoosi ja verenpaine lääkkeitä.adhd lääke ei tule kysymykseenkään mutta kaikki lilly tehtaan lääkkeet kyllä kelpaavat ja lääkkeet ovat niin “mahtavia”että on mahdollisuus 3kk sairas lomaan koska psykoosilääkkeiden aloittaminen aiheuttaa voimakasta uneliaisuutta plus muuta kivaa..näin helsingissä kiitos
marraskuu 17., 2011 klo 10.26
En sit osaa sanoa mitkä näistä on kenties ihan luonteenpiirteitä vaan, mutta kyllä sen verran noi muisti- ja tarkkaavaisuusongelmat haittaa arkea että kyllä tutkimuksiin menen.
marraskuu 17., 2011 klo 10.34