ADD/ADHD-testi

Jes! Vihdoinkin on joku meikäläistä nörtimpi tehnyt tämän saman testin parempaan muotoon täytettäväksi, enää ei tartte ite laskee pisteitä. Testin voi tehdä siis TÄSSÄ LINKISSÄ (testi antaa vähemmän pisteitä kuin alla oleva. Jos saat esim +-50pst, kannattaa allaoleva myös tehdä. Testisssä kannattaa vastata hieman liioitellen mieluummin kuin vähätellen. Sama koskee alla olevaa)

Tämä on karsintatutkimus aikuisiän ADD:tä varten. Tämä ei ole diagnoositesti.

Pisteet yli 70 kertovat, että suurella todennäköisyydellä on syytä epäillä ADD:tä. ADD-diagnoosin voi tehdä vain ADD:hen perehtynyt lääkäri yksityiskohtaisen tarkastelun perusteella. Oireet , jotka muistuttavat ADD:tä voivat johtua ahdistuksesta, masennuksesta, kiihkomielisyydestä ja monista muista häiriötiloista. Nämä olotilat täytyy psykiatrin poissulkea ennen kuin aikuisiän ADD- diagnoosi voidaan tehdä.

Jos ennen tämän testin tekemistä ajattelit sinulla olevan 50:50 mahdollisuus , että sinulla on ADD, ja jos testitulos on yli 70, silloin sinulla on 95% todennäköisyys, että sinulla on ADD. Tämä tulos edellyttää, että lääketieteellinen ja psykiatrinen arviointi on poissulkenut muut mahdolliset ongelmien syyt.

ADD/ADHD-testi
Alla olevat väittämät koskevat sitä, kuinka olet käyttäytynyt KOKO AIKUISELÄMÄSI. Jos käyttäytymisesi on juuri muuttunut, vastaa miten YLEENSÄ olet käyttäytynyt. Valitse oikea vaihtoehto sen mukaan, miten hyvin se pitää paikkansa sinun suhteesi.

0 = ei ollenkaan     1 = vain vähän     2 = jonkin verran      3 = kohtalaisesti      4 = melko hyvin      5 = täysin

Mieluummin liiotellut kuin vähätellyt vastaukset.

1.  Kotona, työssä tai koulussa huomaan ajatuksieni vaeltavan pois tehtävistä, jotka eivät kiinnosta tai jotka ovat vaikeita.
1 2 3 4 5

2.  Minusta on vaikeata lukea kirjoitettua tekstiä, ellei se ole erittäin mielenkiintoista tai erittäin helppoa.
1 2 3 4 5

3. Erityisesti ryhmissä minun on vaikea pysyä tietoisena, ”kärryillä”, mistä keskusteluissa puhutaan.
1 2 3 4 5

4. Minulla on kiivas luonne… ja lyhyt pinna.
1 2 3 4 5

5. Olen ärtyisä ja tulen huonolle tuulelle vähäisestäkin harmista.
1 2 3 4 5

6. Sanon asioita ajattelematta ja myöhemmin kadun sanojani.
1 2 3 4 5

7.Teen nopeita päätöksiä ajattelematta tarpeeksi niiden mahdollisia huonoja seuraamuksia.
1 2 3 4 5

8. Taipumukseni puhua ensin ja ajatella myöhemmin on vaikeuttanut ihmissuhteitani.
1 2 3 4 5

9. Mielialani vaihtelee voimakkaasti laidasta laitaan.
1 2 3 4 5

10. Minun on vaikea suunnitella, missä järjestyksessä hoidan tehtäväni ja toimeni.
1 2 3 4 5

11. Menen melko helposti pois tolaltani.
1 2 3 4 5

12. Olen melko herkkänahkainen, ja monet asiat huolestuttavat minua.
1 2 3 4 5

13. Olen aina menossa jonnekin tai touhuan jotakin.
1 2 3 4 5

14. Minusta on mukavampaa olla liikkeessä kuin istua paikallaan.
1 2 3 4 5

15. Keskustelussa, aloitan vastaamaan kysymyksiin ennen kuin kysymys on kunnolla asetettu loppuun.
1 2 3 4 5

16. Usein yritän hoitaa useata tehtävää yhtä aikaa ja harvoin onnistun saamaan tehtyä loppuun yhtään niistä.
1 2 3 4 5

17. Pääni sisällä tuntuu olevan paljon häiriöitä ja kolinaa.
1 2 3 4 5

18. Vaikka istuisin hiljaa, heiluttelen usein käsiäni tai jalkojani.
1 2 3 4 5

19. Minun on vaikea odottaa vuoroani ryhmätehtävissä.
1 2 3 4 5

20. Ajatukseni menevät niin sekaisin, että tuntuu ettei järki kulje kunnolla.
1 2 3 4 5

21. Ajatukseni poukkoilevat ympäriinsä.
1 2 3 4 5

22. Aivoni ovat kuin televisio, jossa kaikki kanavat ovat yhtä aikaa päällä.
1 2 3 4 5

23. En pysty lopettamaan ajatusten harhailua.
1 2 3 4 5

24. Aivojen sekava toiminta ahdistaa minua.
1 2 3 4 5

                               Pisteet yhteensä________________

Katso myös TÄMÄ

Testi PDF-muodossa TÄSSÄ linkissä

Jasper/Goldberg Adult ADD/ADHD Screening Quiz

186 vastausta artikkeliin “ADD/ADHD-testi

    1. Apua! Ei taida tulla uni ensi yönä. Päässä pyörii miljoona asiaa, joten tuskin saan ajatuksiltani rauhaa. Olo on epätodellinen. Katsoin tänään Inhimillisen tekijän, syystä että nuorimmalla pojallani on ADHD -oireita ja menneellä viikolla olimme lastenneurologisella osastolla tutkimusjaksolla. Poika on vasta neljävuotias, joten lopullista diagnoosia saadaan varmaankin vielä odotella. Varmaa on vain se, että lapsella on merkittäviä tarkkaavaisuuden ongelmia ja hän on kovin impulsiivinen. Arki on haasteellista ja väsyttävää.
      Se, mikä nostatti hiukseni pystyyn, oli kaikki se uusi tieto, jota ko.oireyhtymästä sain kuulla ensimmäistä kertaa elämässäni. Niin moni asia täsmäsi minuun. Olen AINA luullut, että ADHD-ihmiset ovat automaattisesti hyperaktiivisia..ja olen aina sanonutkin, että olisin varmaan viimeinen ihminen maailmassa, jolle voisi kuvitella ADHD:tä, koska olen liiankin paikallaan pysyvää sorttia…haaveisiini uppoutuva. Vilkkaus vain pääni sisällä..
      Ohjelman jälkeen hain lisää tietoa ja inattentiivisen ADD:n oireet sopivat minuun pelottavan hyvin. Tuntuu kuin olisin lukenut suoraan itsestäni kertovaa dokumenttia oirekuvausta lukiessani. Tämän sivuston testistä sain 96 pistettä. Ja todella yritin tehdä testin niin rehellisin mielin kuin ikinä pystyn. Yritin myös jäähdytellä tunteitani ajattelemalla, että helposti tapahtuu ns. lääkärikirjailmiö; kun lukee mistä tahansa sairaudesta, alkaa oma mieli helposti kuvittelemaan oireistoa. Masennusta en usko potevani eikä kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireisto kuvaa minua. Olen paininut vuosia samojen elämää hankaloittavien ongelmieni kanssa.
      Olen hukannut elämästäni vuosia ongelmieni takia ja viimeksi tänään päivällä mietin, miksi mikään ei koskaan suju. Ensimmäistä kertaa elämässäni saatan olla oikeilla jäljillä. Nyt vain mietin, mihin pitäisi ottaa yhteyttä.
      T. Saamaton haaveilija.

      1. Tutulta kuulostaa. Itkettää ja naurattaa, kun kelaa miten moni asia ja käänne omassa elämässäni saisi selityksen ADHD-lasien läpi katsottuna. Itsetutkisteluun sysäsi lopulta pojan koulupäiviksi saama lääkitys tarkkaamattomuuteen ja rauhattomuuteen – kun vuosikausia olin pitänyt selvänä lapsen perineen ADHD-piirteensä pelkästään isän puolelta. Kun ADHD:ta on niin laaja kirjo, toisissa se on selvemmin havaittavissa… Vaikka ADHD -aihetta on kaluttu ja puitu kyllästymiseen asti, oli tämä ohjelma meille todella koskettava ja ajankohtainen. Itse olen kelannut ja monitoroinut elämääni ADHD-näkökulmasta viimeiset kolmisen viikkoa, mikä on ollut uuvuttavaa, vapauttavaa, eheyttävää – kriisin ja kasvun paikka…
        Nimim. 76 pistettä

      2. Moi. Muutamia kysymyksiä.. Mitä sitten vaikka sulla oliskin ADHD? Juotko kahvia paljon? Asuatko kaupungin vilskeessä? Mitä ajattelet, onko ympäristössäsi tai menneessä elämässäsi vaikuttavia tekijöitä, jotka laittavat aivosi vilskeeseen?

        Itse olen vilkas ja ailahteleva persoona, mutta tiedän siihen olevan myös monia ulkoisia syitä. Minusta tänä päivänä vauhkotaan turhaan näistä ADD-ilmiöistä, kun sen sijaan voisi auttaa ihmisiä parempaan elämään ilman lääkkeitä. Ala tietoisesti rauhoittamaan omaa elämääsi..jätä kahvi vähemmälle, lisää liikuntaa. Tee terveellistä kotiruokaa, äläkä lämmitä sitä mikrossa! Älä syo paljoa lihaa. Lopeta karkkien syönti, korvaa vaikka hedelmillä. Älä kato liikaa tv:tä, kuluta aikasi terveellisiin harrastuksiin, kuten liikuntaan, käsitöiden tekoon (rauhoittaa). Mieti mistä haaveilet ja ala rohkeasti toteuttamaan itseäsi. Älä valita, vaan taistele oman hyvinvointisi puolesta. Siinä muutama ohjenuora ADHD ihmisille.
        Nimimerk. ADHD:ksi haukuttu selviytyjä

      3. Moi!
        Kahvia juon kaksi kupillista päivässä, asun maalla, okt-talossa, kylässä on 730 asukasta. Aivoissani en koe olevan vilskettä, enkä ole vilkas persoonakaan.

        Kotiruokaakin teen, kun kerran hoitovapaalla kuopuksen kanssa olen 😉
        TV:täkään en katso kuin tunnin-pari päivässä.

        Mutta Kiitos kovasti mielipiteestäsi 🙂

      4. Hei!
        omalle pojalleni (5v.) diagnosoitiin ADHD syys-talvella 2012 ja arki on todella haastavaa ja väsyttävää…pojallani on koeaika lääkitykseen mutta toistaseksi en ole huomannut eroa…toivotan paljon tsemppiä ja voimia!!

      5. Hei!

        Toivottavasti tämä vielä viesti vielä auttaa: Medika Nova Tampereella ja refleksologi Anna-Kaarina Lind voivat auttaa sinua. Puhuimme juuri eilen ADHD- tapauksesta; ravitsemus kuntoon, sokerit pois, D-vitamiini, omegat kuntoon… Jos pehmeät tavat kiinnostavat, ota yhteyttä. terv. Laura

      6. Testi kannatais mielestäni kokeilla ennen ja jälkeen lääkkeiden.Miettiä myös aikaa ennen lääkitystä. Ehdottomasti myös enen jälkeen lääkityksen.

      7. Linkitetystä testistä 118 ja tuosta 115. Kahvia menee 4 kuppia päivässä ja silti päiväunet maistuu. Kannattaisiko hakeutua siis testeihin 😀

    2. Huh huh!!!! Minua tutkittiin jo 8-vuotiaana josko sairastaisin MBD-oireyhtymää mutta tätä ei havaittu.70-luvulla ei tiedetty ADD:stä tai ADHD:stä ja niinpä minuakaan ei hoidettu asianmukaisella tavalla.Sain ”koivuniemen herraa”ja tukkapöllyä jatkuvasti ja minä kun en tahtonut kenellekään mitään pahaa….Koulussa olin aina opettajien silmätikkuna vilkkauteni takia ja impulsiivisuuteni vuoksi sain kostoksi huonoja numeroita todistukseen vaikka olin kasvatusneuvolan testien mukaan keskitasoa huomattavasti älykkäämpi lapsi kuin muut ikätoverini.
      Elämä vei työpaikasta,asunnosta,miehestä toiseen ja suku panetteli ja tuomitsi.Eivät tulleet edes toisiin häihini kun kuulemma niin minua häpesivät.Ja taaskaan minä en tahtonut kenellekään mitään pahaa…..Nielin vuodesta toiseen kaikki loukkaukset,arvostelut,moitteet kunnes sairastuin masennukseen…..Ja suku sai taas puheenaihetta.Jouduin muuttamaan paikkakuntaa ja katkaisemaan välit heihin sillä en masennukseni keskellä kestänyt sitä kaikkea inhoa ja halveksuntaa.Minua on hoidettu masennuslääkkeillä jo 14 vuotta ja myönnän toki olevani masentunut mutta miksi….siksi ettei mistään tule mitään…..koska olen luuseri….EI;VAAN SIKSI ETTÄ OLEN ADD-IHMINEN!!!!!!!!! nyt sen tajuan….Kiitos,Päivi,eiliailtaisesta ohjelmasta.Se selittää koko minun 46-vuotisen elämän vaikeuden ja myös poikani rauhattomuuden:)Nyt tahtoisinkin tietää mistä löytäisin lääkärin joka ottaisi minut vakavasti ja saisin OIKEAA LÄÄKETTÄ PRIMAARISEEN SAIRAUTEEN! Mielestäni on turha laittaa laastaria märkivänhaavan päälle

      1. PS.105 pistettä tulla tupsahti :/

      2. Heh!!!! Ihan sama tilanne tääl! Ollu 7 kertaa kihloissa ja 3 aviossa!! Syöny mielialalääkkeitä ja rauhoittavia 25-vuotta!! Koko suvun mustalammas!!! Oi, kun tää lohduttaa!! Neurologille jo aika varattuna!! Sitä kautta testeihin!!

      3. 107-pistettä…Huumeet jätin jo 13v sitten, stimulantit auttoivat aluksi mm työskentelyssä. Nyt sitten lopetin vihdoin juomisen, alkoholisti olen ja sen myöntänytkin jo yli 10v olevani jne. Ei riitä lääkäreille. Kipupotilas myös. Juomisen vuoksi ei apua. Ei apua, tukea vieläkään kun nyt tämän juomisenkin lopetin..yli 6vko nyt ollut täysin raitis. Tavoitteena oli että kun 3kk ollut raitis, pääsisin tutkimuksiin. Ehkä se ahdistus ainakin(toinen syy juomiseen, kivun lisäksi) auttaisi jos onkin tuo adhd ja lääkitys jeesais tmv. Niin nyt päätti psykiatri että eipäs riitäkään ja mahdollisesti 6kk päästä vasta testi.. Siis oikein huolella vetävät nyt mattoa jalkojen alta kun vihdoin ja viimein lopetin juomisen jota parjattu. Kuva kiva… Yksityisellekö sitten taas? Selkääkään eivät tutkineet ennen kuin lähete tuli yksityiseltä puolelta.. 8v ja kipu kroonistunut, lantio jämähtänyt paikoilleen jne.. Kiitos kaunis. Nimimerkkikillä *ei yhtään vituta*

    3. Noista suurin osa vastaa myös Aspergerin syndroomassa ilmeneviä poikkeuksia.. poislukien ainakin

      Teen nopeita päätöksiä ajattelematta tarpeeksi niiden mahdollisia huonoja seuraamuksia.

      Olen aina menossa jonnekin tai touhuan jotakin.

      Minusta on mukavampaa olla liikkeessä kuin istua paikallaan.

    4. Itsellä tuli 89, ikää 23 ja suunnitellut vuosia jo diagnoosin hankkimiseksi/testaamiseksi.

    5. Tein kyseisen testin. Tein testin n. 4 kertaa ja vasta viimeisellä kerralla jalsoin laskea pisteet kun oikein pakotin. Pisteeni olivat 93. Olen päihdeongelmainen 19v mies. Aloin epäilemään itselläni ad(h)d:ta aikanaan kun otin ensimmäisen kerran amfetamiinia ja totesin sen helpottavan yleistä oloani ja huomasin pystyväni keskittymään, sain aloitekykyni takaisin ja tein myös loppuun aloittamani asiat. Tämä ei ole kovin yleistä. Nyt olen ollut yli puoli vuotta raittiina hoidosta päästyäni ja samat ongelmat jotka sain amfetamiinilla pidettyä poissa, seuraavat edelleen. Nyt keskustelemme päihdehoitajani kanssa pääsystäni ad(h)d-testeihin. Vaikka itse tiedän aivan varmasti että minulla kyseinen ”sairaus” on, jännitän koko ajan että pääsenkö testeihin ja saanko diagnoosin, ja rajoittaako päihdehistoriani jollain tavalla esim. Lääkitystä. Tiedän metyylifenidaatin auttavan enkä malttaisi millään syödä montaa viikkoa stratteraa ennen kuin tiedän toimiiko se koska tiedän jo valmiiksi stimulanttien auttavan. Asia stressaa itseäni niin paljon että olen koko ajan täällä lukemassa ja ottamassa selvää. Tosin vaikka kuinka lukisin, en muista mitään koska en pysty keskittymään lukemiseen kunnolla… Toivon vaan koko ajan että saan dg:n ja saisin helpotusta elämääni

      1. Itsenihän ei edes pitänyt laskea pisteitä kun tuo nettitesti on jo tullut. SILTI ehdin keskeyttää testin tekemisen 5 kertaa ennen kun sain sen läpi, testin kokonaisaika n. 50min
        Onkohan syytä epäillä ADD kun tuloskin oli yli 70?

    6. Jepjep. Tein testin ja sain lukemaksi 85 pistettä.Ennen testin tekoa olen ajatellut jo joitakin kuukausia vähintään, että minussa on selkeästi ”jotain erilaista ja vikaa” kuin muissa, ns.tavallisissa ihmisissä. Aloin ajatella tätä Add-asiaa, kun esikoisellani juuri todettiin selvä add ja ollaan aloittamassa lääkitystä. Myös nuorempi lapseni vaikuttaa tämän(kin) testin perusteella add- tai adhd-lapselta; asiaa selvitellään nyt.

      Minä olen puhunut omasta mahdollisesta add-oireilustani terveyskeskuksen yleislääkärille ja hän totesi, ettei minussa voi mitenkään olla tätä, koska pärjään töissä hyvin enkä esim unohtele asia niin massiivisesti kuin kotona tai räjähtele työkavereille (kuten kotona perheelle) tai mielialani heilu sekunnin välein laidasta laitaan. Tk-lääkäri siis vain passitti minut depressiohoitajalle ja vähätteli asiaani ja lääkitystä ei nyt ainakaan missään nimessä saa aikuisena aloittaa….toisin kuin teini-ikäinen lapseni siis…

      Nyt kysynkin teiltä arvon vertaiskärsijät tai mahdollisesti ilman virallista dg jääneet, itsensä tähän seuraan tuntevat ihmiset; suurimmat ongelmani ovat impulsiivisuus, mielialojen heittely ja unohtelu. Myös yöuneni on….mikä vitsi se onkaan! Kaikki vaivani on aikoinaan laitettu fibromyalgian piikkiin, mikä toisaalta sekin aiheuttaa muistivaikeutta ja uniongelmia…mutta miten saisin parhaan ei-lääkkeettömän konstin juuri noihin räjähtelyihin ja ”pois-tolalta-menemisiin”? Ne vaikuttaa paljon perheeseeni, haastan riitaa pienistä asioista ja pinna palaa nopeasti ja sitten harmittaa. Olen myös erittäin herkkä ja empaattiinen ihminen, vaikka ei ehkä uskoisi ja tunnen itseni varsin epäonnistuneeksi, kun kiipeilen kotona pitkin seiniä toisinaan.

      On kokeiltu meditaatiota, joogaa, piikkimattoa, metsässä juoksua, nlp:t’, aikuisten unikoulua yms…vähän aikaa menee hyvin ja sitten taas tulee ongelmia.

      Niin ja tällä hetkellä syön kyllä kokeilumielessä depislääkettä, joka auttaa myös fibron kipuihin, mutta nyt 6kk syönnin jälkeen tehot melko vähäiset, vaikka annostakin nostettu.

      Any ideas?

      1. no ite koitin lääkkeetöntä elämää 32v. oikeesta lääkityksellä vasta noi alkaa handlaan. Concertaa esim on kuitenki tutkittu kauemmin ku penisiliinä esim. Ja jos mulla olis diabetes ni kyä mää insuliinaki ottasin. Mummielestä vähä sama asia. Kun oikeen tahdonvoimalla ei nää neurologiset ”sairaudet” parane 🙂

      2. Kiitos Päivi vastauksistasi.
        Esikoiselleni ollaan aloittamassa juuri tuota Concertaa ja tänään varmistui, että toinen lapseni saa lähetteen lastenneurologille, täytti aika selkeesti add-pojot hänkin, testien mukaan.

        Minä mielelläni toki kokeilisin tuota Concertaa esim, ilmeisesti ainoa keinoni on hakeutua yksityiselle neurologille, koska tk-lääkärissä minut torpattiin ja passitettiin depishoitajalle, saatesanoin ”itse kullakin nyt noita asioita ja piirteitä on, jos niitä alkaa miettiä ja murehtia…”.

        Ja varmaan onkin, mutta jos 2/3 lapsestani on ADD, itse täytän hyvin selkeästi testin oireet ja nuoruuteni ja varhaisaikuisuuteni on olisi voinut mennä pehmeämpääkin ja helpompaa tietä…niin kyllä haluaisin päästä tarkempiin tutkimuksiin. Myöskin isäni veli on ihan selkeä ADD, toki ikänsäkin puolesta ilman dg tässä yhteiskunnassa ”haahuillut” 🙂

      3. Psykologilla eio diagnosointioikeutta. Yleensä tossa, kun lähisukulaisella on dg, otetaan vielä vakavammin, kun kyse on kuitenkin 80% perinnöllisestä oireyhtymästä.

        Siitä, ettei hoideta asianmuakisesti voi tehdä kantelun potilasetuasiamiehelle.

        ite sanoisin, että jos herra/rouva tohtorilla ei ole pätevyyttä diagnosoida neurlogisia sairauksia, voi tohtori laittaa lähetteen semmoselle jonka ammattitaito riittää…

    7. pisteet 110, ja täällä käpykylässä psykiatri vaan puistelee päätään kun olen vuosia sanonut epäileväni add.ta.

    8. Sain 100 pistettä. Olen 74-vuotias ja koko ikäni kärsinyt kyvyttömyydestä keskittyä asioihin, jotka eivät minua kiinnosta. Se on estänyt minua opiskelemasta vaikka äo:ni on 153. Huh huh.

  1. Huh… 78.
    Lisäksi: Ahdistun nopeasti väentungoksessa 5, kirkkaat valot ja kovat äänet saavat minut hermostumaan 5, hukkaan usein kännykkäni, avaimeni tai jonkin tärkeän paperin vaikka se olisi juuri ollut kädessäni 5, töissä (hoitajana sairaalan kuntouttavalla osastolla) unohdan monesti hoitaa työtehtäväni loppuun, mikäli siihen tulee vähäinenkin keskeytys 5, väsyn helposti jos meillä on esim. lapsiperhe vieraisilla ja on yleistä hälyä 5, …
    Mulla on epilepsia ja olen ajatellut näitä juttuja joko lääkityksestä tai itse sairaudesta johtuviksi, mutta voisiko taustalla ollakin add…?

    1. 75 ja lähes kaikki noi sun kirjoittamat lisäpisteet sopis mullekin
      -Laura-

    2. Vau. Luin viime viikolla lapsipsykologian ammattikirjallisuudesta että jos lapsella on 9 oireesta 6 niin on syytä epäillä ADD:ta. Olen 26v niin ehkei ihan kaikki päde niin samallalailla mutta kaikki oireet jollain lailla mulla. Tosta ym. testistä en malttanut jatkaa loppuun, mutta varmaan korkeet pisteet tulee. Oon hoitajana ja olen joutunut vaihtamaan työpaikkaa keskittymisongelmien takia ja kokonaisuuden hahmottamisen takia. Ollut vaikea hyväksyä sitä ja kun en ole räjähtävää tyyppiä mutta silti palaute tullut aina kiertoteitse esimieheltä. Sitten tullut tyhmä olo töissä kun olen kysynyt palautetta mutta kaikki sanotaan vaan esimiehelle ja mulle jätetään sellainen et pitää tsempata mut kukaan ei sano missä. En ikinä lähtisi töistä jos jokin tärkeä asia jäisi tekemättä. Silti kuulemma mun perään pitää katsoa että teenkö hommat. Mut mulla kans toi ihmispaljous aina häirinnyt ja oon kehittänyt mielikuvitusta koko lapsuuden ja nuoruuden kun en muustakaan tiennyt… Ja lukiossa mulla diagnosoitiin epilepsia myös… Mutta jos saisin kyvyn keskittyä niin oisin aika kiitollinen. Kun ennen ADD-epäilyäni oon vaan miettinyt että oon kummallinen ja etten ymmärrä mistään mitään (masennustakin on) enkä kuulu joukkoon. Olipas sekavaa kommenttia multa. 😆 Mutta niin, onno pk-seudulla jokin paikka missä voi käydä testeissä?

      1. Leppämäki ottaa vastaan Diacorissa. Se on paras. mutta siis yksityinen. Kunnallinen hoitopolku on vähä konstikkaampi pk-seudulla

  2. aistiyliherkkyydet on yleinen liitännäinen, itselläni on ääniyliherkkyys.
    Naisilla on inattentiivinen adhd myös yleinen, itekkin yllätyin kun adhd dg:n sain, kun luulin olevani ADD. 🙂
    mutta kannattaa ilmanmuuta selvittää lääkärin kanssa että oikean dg:n saat 🙂

  3. Kiitti vastauksesta.. On joskus mieskin ihmetellyt, miksi en esim. pysty keskustelemaan jos tv on päällä (äänet tuntuu menevän päässä oudoksi sekamelskaksi enkä saa selvää mistään) tai automatkallakin päällä oleva radio häiritsee jne…
    Menen parin viikon kuluttua epilepsian tiimoilta neuropsykologiseen tutkimukseen ja kuukauden päästä on seuraava neurologin aika, aionkin siellä nyt ottaa asian puheeksi.
    Olen pitänyt itseäni jonain kummajaisena, huonomuistisena, tyhmänä, laiskana jne. ja nyt kun luin blogiasi ja tein tuon testin, alkoi melkein itkettää helpotuksesta.. Ihan vaan helpottuneena ajatuksesta, että JOKU MUUkin on kokenut samaa! En olekaan oireineni yksin! Enkä tyhmä tai idioottikaan… 🙂

  4. 🙂 Hyvä että blogin pitämisestä on apuja ja hyötyä. Jotenkin itse(kin) luulin että ADHD on ylivilkas kumipallo joka ei pysy paikallaan, siksi en osannut ajatellakkaan moista kirjainyhdistelmää itselläni. Siksi haluan tätä tietoa jakaa, että tämä on niiiiiiiiin paljon muutakin.

  5. Meikäläinen sai 96! o_O Oon kyl melkeempä aina epäilly, että mulla olis ADD tai sit ADHD. Silti yllätyin aika pahasti tota tulosta :T Kai se on mentävä viel lekurin diagnoosia hakee, ja jos se sit osais jeesaa mut ”kuntoon”, koska mun elämä on vitun vaikeeta kaikkien näitten, masennuksien, väkijoukkojen pelkäämisen, sosiaalisten tilanteiden pelkojen jne. jne. jne. d__b

  6. 103 pistettä tuli
    On kyllä kieltämättä vaikeeta saada mitään järjestystä tähän elämään,normaalit ihmiset virastoissa ei taida ymmärtää mun ongelmaa. Diagnoosia ei ole mutta oon varma asiasta.en oo vaa päässy testeihin asti vaikka toi olis pitäny hoitaa jo lapsena 😀

  7. Sain pisteitä 31, ja olenkin tiennyt olevan aivan toisesta ääripäästä ts. en oikein tunnu hätkähtävän mistään. Mutta tämän aiheen osalta on hyvin avartavaa tietää, miten monisyinen se on – ettei yksittäisten tai satunnaisten merkkien perusteella ole syytä huolestua, eikä ihmisiä ja varsinkaan lapsia normittaa. Erilaisuus on rikkautta!

    1. Testi on suuntaa-antava, noilla pisteillä vois olla ihan aiheellista selvittää kyllä 🙂 (onhan tämä 80% perinnöllistä)

  8. Juu, minulla on diagnosoitu ADHD kolme vuotta sitten kun oli jo 28 vuotias. Pisteetkin meni aika hyvin 97. Parempi kai myöhään ku ei millonkaan…

  9. Heh, just, 90 pistettä. Jeejee! Ei oo koskaan ennen käyny mielen vieressäkään, että olis itellä ADHD tms. Jotenki ku oon niin rauhallinen ulkoisesti vaikka sisällä myllertää kyllä.
    Kannattaa vissiin ottaa yhteys lekurille, jospa sitte sais tähän kaaosmaiseen elämään jotain tolkkua.

  10. Eikö tähän testaamiseen ole mitään parempaa keinoa? Mikä tuon ADD:n oikeastaan aiheuttaa? Insinöörinä sitä tahtoo tietää, mitä korvien välistä lääkkeellä ollaan korjaamassa, ennen kuin elinikäinen kuuri aloitetaan. En jaksanut tuota testiä tehdä. Lueskelin vain, että hyvin moni kohdista osuu omalle kohdalle ja itsekseni olen mahdollisuutta ADD:n tapaiseen oireyhtymään miettinyt.

    Vaiko onko tuossa testaamisen vaikeudessa/ongelmallisuudessa kyse siitä, että oikeasti ei tiedetä mikä tuon keskittymisvaikeuden aiheuttaa ja enemmän tai vähemmän randomilla on löydetty lääke, joka lievittää/poistaa sen oireet?

    Jotenkin vain ajatusta tuollaisesta ”miusta tuntuu” lomakkeesta diagnoosin määräävänä tekijänä hirvittää. Pinen googlauksen perusteella kyse näyttäisi olevan dopamiini ja serotoniini tasoista. Näitä ei ilmeisesti voida mitata ja siten todeta faktisesti, että nyt tasot on alhaalla/ylhäällä?

    1. no testit ja oireistolistat onkin suuntaa-.antavia, diagnoosin tekee lääkäri, ei mikään nettisivusto eikä muukaan taho virtuaalisesti. Jos ADD/ADHDn kanssa pärjää ja se ei häiritse arkea, niin mikässiinnä. Neurologisissa sairauksissa kirjo on aika iso, erilaisine liitännäisineen. AS-piirteitä, masennuksia jne. Oma dg:ni tuli mielenterveystoimistossa psykiatrin vastaanotolla, ja jatkoin siitä sitten vielä Marko Sorvaniemen strattera-kokeilussa jossa oli laajempi seula että tutkimukseen hyväksyttiin.

    2. Alan asiantuntija kertoi TV-ohjelmassa että meillä on jokin häiriö mekanismissa joka sääteleen aivoissa eri singaalien ja tiedon vastaanottoa. Normaalisti ns. säätelykeskus blokkaa päällekkäiset saapuvat tiedot ja asiat käsitellään yksi kerrallaan kun taas ADHD-ihmisillä tietoa tulee aina vaan ja kun aivot yrittävät käsitellä eri tietoa samanaikaisesti ei se meinaa onnistua.

  11. Pisteet 91. Mulla samoja juttuja kuin Tanja Kaivolainen-Siljanderilla. Lisäksi en kestä että päähäni kosketaan, tullaan liian lähelle ja halatessa on vaikea antautua siihen halaukseen. Siitä huolimatta rakastan rakastaa ja helliä lähimmäisiäni ja etenki kerron ystävilleni ja omaisilleni todella vuolaasti miten paljon rakastan ja välitän ja itken hyvin helposti..
    Jotenki välillä tuntuu että tv:n volumi on kovemmalla kuin se ehkä oikeasti on. Mieheni ja lapseni puhuvat liian kovalla äänellä ja usein joudun laittamaan kädet korville. Silti saatan itse huutaa lapsille joskus jopa tosi rajusti.
    Möläyttely on myös yleistä ja sovin ja lupaan asioita ajattelematta niitä sen kummemmin. Tilaan netistä tavaroita tai vaatteita ajattelematta onko mulla siihen oikeasti varaa. Hyvin usein kadun ostoksiani tai ainaki yritän pään sisällä vakuuttaa itseni että tein hyvän päätöksen. Unohtelen tärkeitäkin asioita ja jos lapsilla tulee koulussa aikataulu muutoksia niin tuntuu etten selviä niistä. Jos ollaan lähdössä johonkin perheenä niin saan paniikin jo monta tuntia ennen kun yritän järjestää päässäni asiat sellaiseen järjestykseen jotta ne tulis hoidettua mahdollisimman nopeasti ja oikeassa järjestyksessä. Mieheni saa aina raivarin tästä mun äärimmäisestä stressitilasta lähtötilanteessa. Saatan järjestellä seuraavan päivän asioita päässäni jo edellis iltana nukkumaan mennessä ja sydän hakkaa täysiä kun yritän selvittää mikä olis paras tapa ja järjestys hoitaa jokin asia. Tunnen helpotusta kun viikonloppu alkaa ja mun ei tarvii muistaa lasten kouluasioita ja perhe voi vaan rentoutua.
    Pelästyin kun kuuntelin Päiviä inhimmillisestä tekijästä, jotenki tuli sellanen olo että ei mulla voi olla tota vaikka suurin osa täsmää minuun ja poikaani jonka mieli vaeltaa ja korvia ei tunnu olevan päässä.
    Miten monesti mun mies onkaan hävenny mua eri tilanteissa ja ihmettelen että miksi muut ei ole yhtä avoimia tai kerro asioita just niinku niistä sillä hetkellä tuntuu. Olenko todella ainoa?

    1. Mun mies nipistelee mua pöydän alla jos ollaan jossain ja (taas) kerron vuolaasti kaikkee. 😉

      kuulostaa siltä, että sulla on aistiyliherkkyyttä joka on ihan yleinen liitännäinen tässä. itellä on se kuulossa 🙂

    2. Huh ja Huh, meinasin kirjoittaa oman kommentin mut ei tarvinnut. Tää sun teksti oli kuin mun omista ajatuksista, elämästä ja päästä kirjoitettu..

  12. Tein toisenkin testin netissä ja pahalta näyttää. Otan asian puheeksi seuraavalla lääkärikäynnillä missä todennäköisesti diagnosoidaan myös migreeni. Otan mukaan testit mitkä tulostin koneelta. Nyt taas päässä pyörii oikeen kunnolla nää asiat.

  13. 81 bojoa. Impulsiivisuuspisteet keskimääri yhtä muut 4-5. Oonhan tämän jo tiennytkin. Hyvä esimerkki on että sain kirjan luettavaksi. Neljä kertaa olen aloittanut ja olen edelleen päässyt sivulle 2. Joskus lukeminen kyllä onnistuu paremmin, varsinkin jos kirja imaisee heti mukaansa. Olisi kyllä ihan mukava saada diaknoosi ja lääkitys. Mutta olen kuullut sen olevan vaikeata aikuiselle (44v). Onko kenelläkään nevoa miten kannattaisi toimia. Kiitos !!

  14. Itse sain 6-vuotiaana hahmotushäiriödiagnoosin (v.1997), ja olen saanut ADD-diagnoosin vasta vuoden 2010 toukokuussa. Olen nyt 20-vuotias (täytän 21 vuotta 16.2.2012) lääkitys on lopultakin kohdallaan. Sain tästä testistä 83 pistettä ja tunnistin itseni joistain testin lauseista erittäin hyvin. Varsinkin näistä alla olevista:

    Ajatukseni menevät niin sekaisin, että tuntuu ettei järki kulje kunnolla. 5
    Ajatukseni poukkoilevat ympäriinsä. 4
    Aivoni ovat kuin televisio, jossa kaikki kanavat ovat yhtä aikaa päällä. 5
    En pysty lopettamaan ajatusten harhailua. 4
    Aivojen sekava toiminta ahdistaa minua. 5
    Minun on vaikea suunnitella, missä järjestyksessä hoidan tehtäväni ja toimeni. 5

  15. Tuloksena 81

    Epäilyksiä on ollut jo pitemmän aikaa, ja nyt on viimeisen puolen vuoden aikana ollut hyvin paljon. Keskittyminen on mitä on, paitsi sellaisissa asioissa jotka todella kiinnostavat (esim. tietotekniikka). Esimiehen tms. antaessa puhelimessa esim. ohjeita on lähes aina kirjattava ne ylös toistaen puhujalle.

  16. Olen jo pidemmän aikaa epäillyt itselläni ADD:tä. Sain tasan 70 pistettä tästä testistä. Pitäisi varmaan viedä asiaa eteenpäin selvittääkseni, onko minulla ADD tai kenties jokin muu… :/

    1. sain itsekin tasan 70.tein myös asberger-testin ja vaikka luulin että mulla on se niin testin mukaan ei eli näillä mennään.en oo ajatellu hakee lääkkeitä sun muuta.opiskelut jne onnistuu riittävän hyvin…

  17. Onpa kerrankin porukka johon tunnen kuuluvani! Sain vaatimattomasti 111 pistettä (4-5)! Luulen että ikäni tekee vielä lisäpisteet koska olen tässä toisessa murrosiässä (vai onko se jo neljäs tai kuudes) täytän 55v.
    Aloitin terapia istunnot vuonna -83 ja olen siitälähtien ollut terapiasuhteessa erinäisiä pituuksia ja kaikenlaisissa ryhmissä. Viimeiset 10 vuotta olen suostunut syömään masennuslääkettä joka vie tunne-elämän mutta jättää kaiken muun levälleen kuin Jokisen eväät…
    Olen aina sillointällöin ehdotellut hoitaville tahoille mahdollisesta ADHD diagnoosista mutta otaani on lyöty masennus / käyttäytymishäiriö leima. masentuneellehan voi iskeä pilleripurkin kouraan ja toivottaa kaikkea hyvää…
    Olen suurperheen pahnanpohjimmainen siis vähiten kaivattu ja jos osoitin mieltäni sekös toisia nauratti…
    Nyt olen käynyt tämän vuoden ajan epäsäännölisen säännöllisesti psykistrían erikoislääkärillä ja kun katsoin Inhimillisentekijän tässä jokuaika sitten joku sytytti valon ”vinttiini”. Lääkärini otti asian vakavasti ja konsultoi neurologia joka antoi ohjeet terveyskeskuksen kautta neurologisiin tutkimuksiin, mutta se että tk ottaa asian vakavasti vaatii oman taistelunsa… haluan vain oikea lääkityksen diagnooseineen…
    Joka tapauksessa aion taistella saadakseni viimeinkin ”vintin” kuntoon. Kaikista eniten haluaisin esitellä vielä joskus itseni sisaruksilleni oikean itseni ja että voisin vielä oppia jonkun oikean ammatin… vaikka ikää on mutta niinhän sitä sanotaan että oppia koko ikä.
    Minua lohduttaa näissä kirjoituksissa suunnattomasti kaikki ihmisten kokemukset kun tuntuu että joku on ollut kuvaamassa minua piilokameralla… Joten emme ole yksin jaksetaan taistella

  18. En sit osaa sanoa mitkä näistä on kenties ihan luonteenpiirteitä vaan, mutta kyllä sen verran noi muisti- ja tarkkaavaisuusongelmat haittaa arkea että kyllä tutkimuksiin menen.

  19. Kiitoksia Päiville tästä testistä ja muista valaisevista kirjoituksista! Sain tänään adhd -diagnoosin ja lääkekokeilu on aloitettu. Ensimmäinen selkeä päivä jää varmasti ikuisesti mieleen, oli se niin hieno tunne. Pään sisälle tuli hiljaisuus ja rauha. Tästä jatketaan perhe-elämää seesteisimmissä merkeissä!
    Kiitoksia,
    -Jaana

    1. No hyvä se ainaki olis varmaan tutkia. 🙂 Reittihän on tk-lääkäriltä lähete eteempäin. Voit vaikka lukasta/tulostaa ton lääkärille saatteeksi -sivun

  20. Tulipa testi tehtyä vaikka nuori olenkin, ja 117 pistettä rapsahti ja koko ADDta kuvaileva tekstikin tuntui olevan omasta elämästä kirjoitettu :O Pitäneet yrittää päästä lääkäriin asiaa tutkimaan.

  21. Yllä olevat kysymykset osuvat minun kohdalle ihan täydellisesti en yhtä ihmettele enää miksi ihmiset sanovat minua tymppäksi ja tyhmä kun olen sosiaalisessa tilanteissa en kuule tai ymmärrä masennan ja en jopa osannut kirjoita kunnollakaan . Tarvitsen hoito mistä voin hakea antakaa neuvo apua

    1. No hoitoonohjaus on vähän erilainen kuntakohtasesti. Terveyskeskuslääkäri (omalääkäri) laittaa lähetteellä neuro tai mielenterveyteen.

  22. Moi!
    Itse odottelen lääkäriin pääsyä ja halua saada ongelmiin vastauksia.
    Itselläni meni nuo pisteet kyllä hienosti tuonne yläkanttiin(95) ja enkä mielestäni hirveesti edes ”valehdellut”
    Nyt huomaan (puolisoni) myös kun itsestäni tullut oikein HIRVIÖ!!!
    Pienikin ärsyke ja maailma romahtaa,sitten muutun erittäin agressiiviseksi ja enkä saa sitä loppumaan ennen kuin saan
    asiani läpi???
    Huomaan itsekkin kun muutun mukavasta hepusta aivan hirviöksi ja tämä todella PELOTTAA.

    Onko kenelläkään mitään kokemuksia tälläisestä???

    1. joo mulla on aika sama juttu,kiltti ku mikä mut jos joku rupee ärsyttää niin mä oon ihan apina…
      ite sain 103 tosta testistä ja venailen psykiatrille pääsyä ku tk:sta en saanu lähetettä ku mul ei ollu todisteita mun ylivilkkaudesta ja kaikesta muuta vaivasta?

      1. TK-lääkäreillä harvoin on diagnosointioikeutta (samaten psykologit).. Ei oo heidän tehtävänsä muutaku antaa lähete. Tuolta sivuista löytyy kohta- lääkärille saatteeksi, sen voi tulostaa mukaan.

      2. Voi vitsi mie mie mie täällä!! 🙂 Ihanaa kun löytyi VIHDOINKIN sieluntovereita! Sain pisteitä 109 ja todellakin, kävin juuri pari päivää sitten lääkärille agressiisisuudesta ja impulssiivisuudestani itkemässä….

        Muutun enkelistä hirviöksi sekunninmurto-osassa ja rauhoitun vasta sitten, kun saan esim. nyrkillä seinään lyötyä tai sitten paukutan jotain muuta mikä nyt käteen ehtii tarttuu…. ei ihmekään että oon jo muutaman vuoden aatellu ostaa nyrkkeilysäkin :/ Mut sit taas oon enkeli. Lääkäri lupas et apua on saatavilla, joten toivoa löytyy 🙂

    2. Mulla meni usein ennen lääkistystä nollasta sataan varmasti nanosekunnissa, tavarat lenteli (välillä lentelee vieläkin, esim jos telkkarin kapula ei toimi kunnolla). Katoppa toi dr.berkleyn video tunteiden säätelystä 🙂

      1. Moi! Kannattaisko vähentää sitä tösän tölläämistä ja lähteä kuluttamaan tota sun raivoenergiaa lenkille tai vaik tanssimaan naisten kanssa salsatunneille? Et sie lääkkeillä opi ittees hillitsemään. Sama asia, kun laihduttaminen. Ei millään ihmedieteillä laihduteta pysyvästi, vaan elämäntapamuutoksella!! Ylös, ulos ja lenkille, senkin laiskamato! 😀

      2. No, mitään tösää en töllää 😉 eikä mulla raivoenergiaakaan löydy.
        En ala tästä nyt kinaamaan sen kummemmin, mun adhd ei kuitenkaan parane päättämällä niin. 😉

  23. Hei kaikille lukijoille! Minulla ei tätä vaivaa ole, mutta menin nelisen vuotta sitten naimisiin miehen ( nyt 56 v.) kanssa, jolla aika varmasti adhd. Ihmettelin seurusteluaikoina, kun hänellä oli tapana keskeyttää joku keskusteltava asia ja hypätä ihan johonkin muuhun aiheeseen.Jos hänen rutiineihinsa tulee yllätävä muutos niin hermostuneisuudella ei ole maksimimäärää, jos haarukka tipahtaa lattialle, on päivä pilalla ja hänellä on paljon poikkimenneitä ihmissuhteita takanaan. Ja kaikkea muuta mahdollista. Kaikista rasittavinta on, että aina pitää mennä hänen tahtonsa mukaan ja pienet poikkeamat aiheuttavat massiivisia haukkumis- huuto- ja kiroilukohtauksia ja tavaroita sinkoilee välillä.Seurusteluaikana se ei ollut niin toistuvaa. Uni hänellä on huonoa, kun tulee mieleen kaikkea ajateltavaa ym. Jos lähdetään autolla jonnekin, pelkään hänen kyydissään, ottaa usein täysin turhia riskejä liikenteessä. Olen hieman ”leikin varjolla” hänelle alkanut puhumaan adhd:sta.
    Itse olen rauhallinen luonne, joten nämä ominaisuudet hänessä syövät henkisesti. Talvisin on helpompaa, kun ei voi touhuta ulkona niin paljon ja stressiä hänellä hieman vähemmän, mutta kesät ovat pelottavia, kun ne menevät ihan raatamisen merkeissä. Hän on sairaseläkkeellä mutta aina pitää raskaita hommia tehdä ja seuraavana päivänä kivut kovia, mutta siitä viis. Minä itse yrittäjänä joskus haluaisin nauttia pelkästä olemisesta.
    Olen parille ihmiselle puhunut asiasta ja se on hieman helpottanut, mutta tulilinjalla oleminen kyllä syö…
    Varmaan monella samoja kokemuksia. Täytyy vaan kamalan riidankin riskillä yrittää saada hänet lääkärille asian tiimoilta.
    Pitäkää peukkuja!

    1. Tunteiden säätely on todella hankalaa meille. Ite oon saanu hermot kuriin concertalla, muutoin tavaroiden heittelyä olisi myös täällä. TV:n kauko-ohjain jos ei toimi, on liki lentää seinään kyllä. Toisaalta, jos saisit miehesi saamaan semmosen ahaa-elämyksen itse tästä adhdsta, voisi se lääkäriin meno tulla omasta halusta. Mä voin itte sanoo omalta kohdaltani, että on olemassa elämä ennen ja jälkeen lääkkeen. Sillon huomasin miten tukossa pää voi olla kaikesta ajatuksista. Voittehan kattoo yhdessä vaikka ton Inhimillisen tekijän, linkki löytyy tuolta otsikoista 🙂 , tai sanoisit hänelle että tehdääs tämmönen testi ja katotaan paljonko saadaan pisteitä 🙂

      1. Kun huomasin sen Inhimillisen tekijän aiheen syksyllä, sanoinkin, että katsotaanko yhdessä, mutta jouduinkin sitten yläkerran tv:stä sen itsekseni katsomaan, mutta hänpä näki sen uusinnan parin päivän päästä. Sehän tässä onkin, että kun saisi hänet itsensä huomaamaan ja hakemaan tietoa / apua. Nyt joulunpyhinä meillä oli hänen aikuiset lapsensa kylässä – 2 kpl eri suhteista – ja sain heidätkin miettimään, että ovatko tulleet ajatelleeksi adhd:n mahdollisuutta ja pikkuhiljaa hekin hoksasivat sen ja kuinka välillä lapsena oli vaikeaa isän kanssa. Tämä keskustelu käytiin kolmestaan. Täytyy vaan sievästi yrittää saada hänet itsensäkin hoksaamaan.
        Tuota testiä voisi ehdottaa kyllä 🙂

  24. Olen joitakin vuosia sitten ollut neurologin vastaanotolla, kun törmäsin itse ensimmäistä kertaa ADHD/ADD-testiin ja sain siitä korkeat pisteet. Tästä testistä sain 80 pistettä. En käynyt diagnosointiprosessia loppuun saakka, sillä en halunnut itselleni virallista ADD-diagnoosia. En halunnut tulla lokeroiduksi. Minusta ADHD/ADD on lähinnä ominaisuus, siinä missä hiusten tai silmien väri tai luonne muuten.

    Ymmärrän toki, että toisilla tämä voi olla niin äärimmäinen, että lääkitys voi olla paikallaan yhteiskunnassa selviämiseksi, mutta itselleni en sitä halunnut, sillä pärjään mielestäni riittävän hyvin. Minulle riitti se, että neurologi sanoi minun oireitteni perusteella olevan hyvin klassinen ADD-tapaus. Se riittää minulle varmuudeksi ja pystyn suhtautumaan itseeni nyt paljon armahtavammin ja selviämään ominaisuuteni kanssa entistä paremmin.

    Mieheni on sitä mieltä, että minun pitäisi hankkia lääkitys, jotta olisin ’normaali’. Kokeilinkin sitä diagnoosiprosessissa, mutta en itse pitänyt siitä millaiseksi muutuin. Minusta tuli omasta mielestäni tylsä ja tasainen. Enkä osannut yhtään suhtautua itseeni sellaisena. En halua olla sellainen. Ristiriitaisesti mieheni mielestä paras puoleni on positiivisuuteni, aktiivisuuteni ja iloisuuteni, mutta juuri nuo ominaisuudet mielestäni hävisivät minusta lääkityksen kanssa. Silti hän haluaisi, että lääkitsisin itseäni…

    No, joskus kiroan itseäni ja toimintaani, rasittaa kun tavarat on aina hukassa. Juuri 5 sekuntia sitten se oli kädessä ja nyt en löydä sitä mistään. Vaatekaappi on aina kaaoksessa, en koskaan löydä haluamaani vaatekappaletta tyhjentämättä koko kaappia. Tosi kätevää kiireessä. Kuinkakohan monesti olen jäänyt oven taakse unohdettuani avaimet sisään? Onneksi nykyään vara-avaimia on ripoteltu useammallekin lähellä asuvalle kaverille. Pari kertaa olen jäänyt tien varteen, kun olen unohtanut tankata menopelin. Mitäköhän vielä? Vaikka mitä.

    Vastapainona pystyn ajattelemaan monesti laatikon ulkopuolelle, etsimään ratkaisuja, joita muut eivät osaa ajatellakaan. Näen kokonaisuuden ja pystyn käsittämään yksityiskohtien suhteet toisiinsa ja kokonaisuuksiin. Rakennan asioista omia sisäisiä kolmi- ja joskus jopa neliulotteisia kaavoja, joiden avulla ymmärrän asioita, en vain opettele ulkoa. Pystyn soveltamaan asioita monipuolisemmin ja nopeammin kuin useimmat.

    Sellaista elämä on, pitää vissiin vain olla tyytyväinen itseensä, että on pysynyt hengissä 🙂 Ja on kutakuinkin tyytyväinen elämäänsä, muulla tuskin on väliä? 🙂

  25. Pisteitä tuli 69 eli alarajoilla. Muutamasta kohdasta tuli 5, mutta joistain tuli ykköstäkin, jotenkin hirvittää voiko mulla olla ADHD. Toisaalta perhetaustat ovat hankalat ja osa tarkkavaisuushäiriöistäni voi johtua niistäkin, mutta isäukkoon nuo ADHD-piirteet sopivat paremmin kuin hyvin ja tämä saattaa selittää sen miksi pääsin tuskien kautta ammattikorkeakoulun läpi, mutta yliopisto-opintoja en meinaa saada millään käyntiin. Lisäksi yhtenä piirteenä minulla on se, että jos joku tai jokin tulee sotkemaan päiväjärjestystä / suunnitelmia niin olen aivan hermona ja tuska on valmis.

    Olen siis 37-vuotias mies jolla on ollut varsinkin opiskeluaikoina ongelmia mutta jotenkin niistä on aina luovittu eteenpäin loputtomalla uudelleenyrittämisellä. Toisaalta olen kuitenkin aina tiennyt olevani lahjakas, mutta keskittyminen on hirveän vaikeaa. Opiskeluaikoina ehkä paskamaisinta oli istua koulussa ja kuunnella opettajan paasausta. Sitä jaksoi noin 5 – 10 minuttia jaksoin ja sitten alkoi se päiväunelmointi ties mistä diipadaapasta, yleensä jostain omista mielenkiinnon kohteista. Sit yhdenäkin kysyttiin jotain ”no niin sinä siellä, kerrohan vastaus tähän” -> en tietenkään tiennyt kun olin unelmoinut. Loppu oli sitten yleistä häpeää, että taas se sama tyyppi vaan joka pelaa eikä ymmärrä mistään mitään. Myös oppikirjojen lukeminen oli kammottavaa tervanjuontia, saatoin lukea monta sivua kuitenkaan muistamatta lukemastani juuri mitään. Jossain vaiheessa sitä tuli vaan pelattua aivan älyttömästi koska se kiinnosti naurettavan paljon. Välillä tuli kuitenkin pyrähdyksiä joilla sain kursseista jopa kiitettäviäkin.

    Melkein räjähdin nauruun tuosta jalkojen ja käsien heiluttelusta istuessa. Tälläkin hetkellä heilutan jalkaani kun en osaa olla liikkumatta. Istuma-asentoa tulee vaihdettua ainakin 20 – 30 kertaa tunnissa. Puhelin ja avaimet olivat myös aikaisemmin aina hukassa (ovat joskus vieläkin) ja unohdin mennä sovittuihin tapaamisiin, näihin tosin löytyi lääke kun otti tietyt pienet rutiinit ja kalenterin käyttöön.

    Töissä saan itseni kiinni kymmeniä kertoja päivässä ajattelemasta jotain mielenkiintoista asiaa työtehtävien sijaan. Töissä oleminen onnistuu oikeastaan vain siksi, että IT-alan työpaikoissa on usein aika vapaat kädet tehdä työtehtäviään ilman että joku hengittää niskaan. Työtehtävät saan tehtyä käytännössä pelkän intuition perusteella niitä sen kummemmin miettimättä vaikka ne olisivat vähän haastavampiakin. Aidosti tylsät tai hankalat työtehtävät ovat niin luotaan työntäviä, että ei meinaa saada aloitettua millään, toisaalta kun ne saa jotenkin aloitettua niin saan ne yleensä aina tehtyä.

    Kotona näitä keskeneräisiä projekteja on jonkin verran mutta ei kuitenkaan naurettavan paljon. Toisaalta niitä tulee tehtyä jatkuvasti pois ja silloin tällöin valmiiksikin.

    Netistä lukemani perusteella itseeni näyttäisi sopivan parhaiten inattentiivinen ADHD vaikka se on yleisimmin tyttöjen ja naisten diagnoosi. Pähkinänkuoressa ongelmanani ovat juuri tarkkaavaisuus ja keskittymiskyvyn ongelmat jotka tulevat esiin päiväunelmointina ja ajatusten harhailuna sekä muistivaikeuksina.

    1. Kyllä miehissäkin ADHD-I (ADD) on paljonkin. Tuo aikataulujen sotkemisen hankaluus vois olla aspergerpiirre, joka siis on yleinen liitännäinen adhd:lle

  26. Ja nopeesti laskettuna 96 näin aamutuimaan. Että semmosta.Diagnoosi olikin jo olemassa.

  27. Aluksi sain 103 pinnaa mut sitte kun jaksoin toisella yrittämällä keskittyä paremmin sain 98..

    Tänään kundikaverini alkoi kyselemään hassuja kysymyksiä ja sanoi, että tuntee mut jo sen verran hyvin, että voi sanoa jotakin olevan pielessä varsinkin mun ymmärtämisen ja kuuntelemisen suhteen. Hänellä oli artikkeli siinä, joka käsitteli vieraalla kielellä ADHD:tä. Googlasin sen suomeksi ja eikä…. teksti on kuin ilmetty minä..

    Miten vapauttavalta voikaan tuntua kun käsittää ettei ole ainoa ihminen näiden ongelmien kanssa ja tähän on jopa diagnoosi..enkä olekaan hullu.

    Palapelin palaset voi loksahtaa kohdalleen niin äkkiarvaamatta, itku siinä tulee. Ikää 26v ja epäilen vahvasti, että melkein koko loppuperheelläkin ADHD. Muistan miten äitini on joskus vuosia sitten sanonut epäilleensä vanhimmalla veljelläni tätä, mutta noihin aikoihin, 80-luvulla, ei nähtävästi asiasta kovinkaan tiedetty tai vaan piitattu. Harmi. Velipoika virui vuoden linnassa ja muutenkin elämä repalainen.

    Yliaistillisuus äänissä, lisäksi aistin ihmisistä paljon ilman sen kummempaa jutustelua. Tämä varsinkin uuvuttaa henkisesti.. Mutta huomenna soitto lääkärille. Uskon vahvasti parempaan huomiseen 🙂

  28. Apua. Tässä vaikeassa elämäntilanteessa olen lopulta tullut siihen pisteeseen, että siihen ”vikaan”, mikä minussa on aina ollut, on pakko saada apua. Muuten menen järjiltäni. Olen äkkipikainen ja impulsiivinen, mutta kamalan rakastava. Innostuva, masentuva, huolehtija. Minun pitäisi tehdä gradua ja muita opintoja loppuun, ja se opiskelu on kamalan vaikeaa. On vaikeaa keskittyä, kun en näe otsikoita, saatan lukea artikkelia ja miettiä tuntikausia jotain aivan muuta. Keskittyminen saattaa kestää vain muutamia sekunteja, kunnes taas poukkoan johonkin muuhun. Sain testistä pisteitä 98. Etenkin aivojen toimintaa kuvaavat virkkeet täsmäävät täysin minuun. Tuntuu, että nanosekunnissa mietin jo kaikki maailman asiat läpi, enkä sittenkään osaa päättää tai tietää mitään. Usein päässä on semmoinen show, että järki menee.
    Taidan kysyä apua ihan suoraan neuvolapsykologilta, kun seuraavan kerran menen. Luulen, että myös lapsistani ainakin kahdella on jotain samantyyppisiä oireita. Toinen on duracell-pupu ja toinen on aistiyliherkkä, joka on äärettömän tarkka kaikesta.
    Mä niin pelkään hakea apua, en edes tiedä, miten ja mistä sitä voi saada. Mutta viime viikolla jo tohdin sanoa psykologille, että tiedän minussa olevan jotain vikaa. Olen aina tiennyt. Ehkä minä nyt kuitenkin uskallan. Apu voisi helpottaa tätä kamalaa vuoristoratamaista elämää.

    1. Avun pyytäminen on ihan hyvä juttu 🙂 Ja onhan tämä 80% periytyvä oireyhtymä että suuret mahdollisuudet lapsilla tähän on.. Omasta diagnoosin ja lääkityksen alottamisesta on nyt 2½ ja alan ekaa kertaa saamaan elämänhallinnan edes jollain lailla raiteilleen. Parisuhdekurssi vuosi sitten teki suhteesta suht riidattoman ja tasapainoisemman siinä määrin että pappikin sanoi aamen 😉 Ja jos mä olen tähän pystyny, pystyy siihen kuka vaan! Jos fb:ssä oot nii tuu tonne vertaistukiryhmään, linkki löytyy yhteystieto-välilehdeltä 🙂

      1. Soitin aamulla yths:än ja sain sieltä lähetteen psykiatrille suoraan. Pelottaa ihan kamalasti. Mitä jos mussa ei olekaan mitään ”oikeaa” vikaa, että olenkin vain luonnevikainen, kuten olen oppinut. En uskalla kertoa kenellekään, kun pelkään mitä muut ajattelevat. En siis uskalla tulla fb:n vertaisryhmäänkään, jos se näkyy mun profiilissa.
        Mä inhoan tätä ulkoaohjautuvuutta, josta en ole vieläkään päässyt eroon. Mitä äiti, isä, sukulaiset, tutut, koulukaverit ja muut ajattelevat, jos mä kuvittelen, että mulla on adhd. Tai jos mulla vaikka onkin! Uskallanko sittenkään kertoa kellekään?
        Toisaalta olen kamalan helpottunut, että voin saada apua. Toisaalta pelkään, että mitä jos olenkin taas sitä mieltä, että kaikki on ihan ok, kun saan vihdoin ajan tutkimuksiin (odottelen sitä siis nyt muutaman kuukauden), enkä sitten mene sinne. Sellaistakin on käynyt. Unohtelen hyvinä, vauhdikkaina päivinä kaikki velvollisuudet ja menot.

        Kiitos tsempistä, Päivi!

      2. ihan normaaleja pelkoja sulla on, todennäkösesti poissuljetaan masennus, persoonallisuushäiriö ymv:t. Toisaalta se minäkuva jonka on rakentanu, haluaa pitää koska muu on tuntematonta aluetta. Mä kävin oman kriisini myös. Ryhmä ei nay muille, se on siis suljettu, ei kommentit eikä liittymiset. Avoin tarkottanee sitä että se on kaikille avoin ryhmä, oli dg tai ei. Siellä voi olla omana ittenään, ja se on sen ryhmän kantava voima, mietis, 450 ihmistä jokka käy IHAN samaa läpi 🙂

  29. Minusta testi on vähän ohjaileva. Joukossa olisi hyvä olla myös ”myönteisiä” kysymyksiä, kuten en ärsyynny helmposti tai pystyn keskittymään pitkän aikaan jos tehtävä on mieluisa.

  30. Sain yksityiseltä puolelta asperger-diagnoosin toissa vuonna heittämällä, ilman tutkimuksia.. mutta mutta saan tästä testistä 99 pistettä.. tyttäreni keskittymisvaikeudet ovat myös vieneet hänet neurojonoon nyt… Minulle eräs terapeutti nauroi kun ehdotin adhd:tä itselleni. Hän väitti minulla olevan sivupersoonahäiriön. On tullut mieleen nyt painostaa itsellenikin tutkimukset lopultakin.

  31. mulla on myös todettu adhd mutta lääkkeeksi tyrkytetään aina lilly tehtaan lääkkeitä mm psykoosi ja verenpaine lääkkeitä.adhd lääke ei tule kysymykseenkään mutta kaikki lilly tehtaan lääkkeet kyllä kelpaavat ja lääkkeet ovat niin ”mahtavia”että on mahdollisuus 3kk sairas lomaan koska psykoosilääkkeiden aloittaminen aiheuttaa voimakasta uneliaisuutta plus muuta kivaa..näin helsingissä kiitos

  32. Pitäisi kirjoittaa pitkä selostus omasta tilanteesta (jos joku lukee näit?) ni ymmärtäis paremmin ja osais antaa oikeenlaista neuvoa. Jos koitan lyhyesti selittää:

    Mulla on vuoden 2010 keväällä – kesällä tehty add/adhd testit tuol Turun Addiktiopoliklinikan tiloissa misä on noi ihmiset jotka on perehtyny tuohon sairauteen- ja sen diagnoosin mukaan mulla on ’keskivahva adhd’ ja tarvis jonkun lääkityksen, et pääsis kotisohvalta ylös. Mielenkiintoa löytyy melkeenpä mihinkä tahansa työhön/oppisopimus, tai johonki tollaseen (kouluu en pysty ees ajattelee).

    Mun tilanne niinku se, et oon 29v jäbä- ja oon korvaushoidos ollu pari vuotta. Entisen menneisyyteni takii lääkäri ei kirjota mulle mitään ’kunnon’ lääkkei,koska luulee/ajattelee, et käytän niitä väärin.
    Vaikka tarkotus olis oikeesti päästä töihin ja noin..

    Menny teinivuodet tarkkailuluokalla,lopettanu ammattikoulun vajaa vuoden käynnin jälkeen kesken. Ajautunu aina vääränlaiseen porukkaan ja tullu ongelmii aika paljo.
    Nyt kuitenki oon jo jokusen vuoden halunnu oikeesti jaloilleni tosissaan. Mut ongelmaks on kehkeytyny se, et kun mun korvaushoito alko 2010 kesällä ja loppus 2011 lopulla tuolla Turun Addiktiopoliklinikalla jossa mulle ehdotettiin Concerta lääkitystä, mut ei voitu alottaa koskaan mun maksa-arvojen takia (oli liian suuret) nyt tilanne se, et noi arvot laskenu melkeen normaaliin, mut en ole enää tuolla Turun paikassa.
    Vaan muualla ja täällä lääkäri ei kirjoita mulle muutakun, Strattera ja Voxra nimisii lääkkei.
    Stratteraa kokeilin ihan hyvin tuloksin, mut tuli niin paljon huonoja sivuvaikutuksia, et piti lopettaa.

    Tuolla Turun Addiktiopoliklinikalla diagnosin yhteydes, ku sain kuulla niistä ni puhuttiin et ekaks kokeillaan Strattera lääkettä ja jos se ei pure/ei sovellu mulle, ni sit Metyylifenidaattia (Concerta muodossa) kokeiltais. Nyt olen eri paikassa korvaushoidossa ja en saa enää tuota lääkettä täältä omalta lääkäriltä 😦

    Mun ongelma on niinkun se, et olen korvaushoidon kanssa niin naimisissa, kun ihminen voi olla! Jos menen muille lääkäreille hakemaan apua, niin mun hoito loppuu tuolla ja sihen en ole valmis/ei ole mahdollista nyt.

    Tiedän, et saisin parempaa apua muualta, koska olen sitä jo saanut teoria-asteikolla, joka tyrehty omien maksa-arvojen takia sit kokonaan. Nyt olis kunnossa noi ja.. Äääh.. mitä mä teen tän kans?

    Olen tosta ’Voxra?’:sta lukenu et se on depressiolääke ja olen aina vetänyt rajan sihen vaikka olen kaikenmaailman lääkkei syöny, et en ota misään nimessä masennus/depressio ja ssri lääkkei. Lääkäritkin on sanonu, et en oo mitenkään masentuneen olonen ihminen, enkä itekään koe masentuneen elämäksi mun omaa elämää.

    Jos joku vois kertoo, auttaa antaa jotakin vinkkejä mitä teen, koska eihän yks terveyskeskus/korvaushoito/a-klinikka lääkäri voi tuomita sitä, et jos olen käyttänyt joskus elämässäni noita vähän vahvempia piristei, ettenkö vois saada edes kokeilla auttaisko noi OIKEAT adhd-lääkkeet mua.

    Olisin valmis menemään vaikka laitoshoitoon alottamaan ton Concerta lääkkeen. Mut ei.. Ei jaksa..

    P.S. Voipi olla vaikeeta luettavaa ja moneenkertaan samat asiat, mut jos joku kestää loppuun saakka ja pystyy antaa vinkkei ni paljon +:aa sulle 🙂

    -Ystävällisesti: ToiVOtoN-

    1. Hankala tilanne kyllä :/ Voxralla on kyllä todetttu vaikutusta ADHD-oireisiin joten ei se välttämättä ole huono juttu?

  33. En oikein tiedä miksi tänne kommentoin, kun ei ole mitään varsinaista asiaa, kiitos ja anteeksi..:D Pisteet tästä jäi hieman alle 70.. Ehkä olen vaan tyhmä =D

    Tässä perheessä on ihan yleisenä vitsinä se, että Aina on kännykät, avaimet, koirien hihnat, kaukosäätimet ja kamerat ja kaikki hukassa tai menee rikki (ainakin mun käsissä)..Ja Aina ollaan myöhässä ihan joka paikasta, koska porukka ei osaa lähteä kun ”pitää” ensin viime hetkellä tehdä sitä ja tätä ja sitten on hirveä huuto päällä.. Itse en pysty seuraamaan keskustelua, jos ei kiinnosta ja olen hidas tekemään tehtäviä.. ja ihmisten mielestä jotka ei mua tunne olen todella outo (ja enpähän kirjoittanut tätäkään viestiä touhuamatta jotain siinä välissä) ^^ Mutta ei kukaan ole tietääkseni ikinä ajatellut, että kyse voisi olla ad(h)d:sta enkä viitsi ottaa asiaa puheeksi.. 😀 Kun ei kuitenkaan käytä päihteitä, tappele nyrkit ojossa ja pärjää elämässä/koulussa/töissä ihan jees ni mikäs siinä. Mut ei oo aina ollut helppoa (= Tsemppiä kaikille!

    1. no,pisteet saattaa vaihdella päivästä riippuen. Mutta esimerkkinä mun äiti, 25 pst. muut neurologisesti normaalit kaverit ovat saaneet +-35pst. Että jos liki 70 menee, suuri todennäkösyys oireyhtymään…

      1. Totta ja onhan tämä testi muutenkin viitteellinen, ja mä ainakin koin vähän vaikeaksi itteni arvioimisen… Mutta sain paremman käsityksen add oireista kuitenkin ja ne tuntuu osittain täsmäävän =) Ala-asteella joskus kauan sitten (nyt olen lukiossa) opettajan hermo paloi lopulta, kun en ikinä tehnyt läksyjä, en ollut ajoissa tunneilla juuri koskaan (vieläkin tuottaa vaikeuksia), en edes harjannut hiuksia, huitelin erään kaverin kanssa välitunteja sisällä riekkumassa, milloin kaapissa ja milloin vessassa..

        ..Ja sitten kun lopulta menin paljain varpain liikkatunnille ulos, koska olin kenkäni jonnekin hukannut (ja sielläkään en osallistunut jalkapalloon vaan hyppelin ympäriinsä iloisesti rallatellen sen ystäväni kanssa..) niin kyllä oli opettajalla itkussa pitelemistä, vaikka olikin harvinaisen teräshermoinen ja iloinen opettaja.. Jouduin kuraattorin, erityisopettajan sun muiden puheille ja kutsuttiin toki vanhemmatkin paikalle. Siellä todettiin, että kertotauluja opettelemaan pienryhmään ja että yritäs nyt tyttö ryhdistäytyä. Ei kukaan kai epäillyt, että takapulpetin hiljaisella mietiskelijällä, joka pärjää useimmissa kouluaineissa aika hyvin voisi olla adhd.. Ja kun ei kukaan ole sitä epäillyt vieläkään niin siksi mietin, että olenko nyt ihan urpo kun mietin sellaista itsekään.. 😀 Nyt en kyllä tainnut pysyä ihan aiheessa, mutta kun tämän jo kirjoitin.. 😉

  34. Tulos: 89
    Peilattuna omiin läpi elämän jatkuneisiin keskittymisongelmiin, on ADD melko selkeä asia.

  35. 120. Teki mieli johonkin kohtaan laittaa alempi mutta se olis ollu huijausta. Olen 31v mies nyt tiedän olevani tarkkaavaisuushäiriöinen. Olen ollut villiveikko pienenä jolloin isän piti jalasta raahata minut ruokapöytää television äärestä. En pystynyt millään kestään ymmärtämään opettajien auktoriteettiä vaan vänkäsin aina vastaa. Olin kuitenkin hyvä koulussa aina ja yläasteen päätteeksi sainkin parhaan kesiarvon palkinnon. Tämä tuli siten koska minun ei tarvinnut tehdä mitään hyvin arvosanojen eteen.

    Luokiossa asiat muuttuivat koska jouduit tekemään töitä. Silloin matematiikan opettajani sanoi että ”olet kympin oppilas mutta alisuoriudut aina tentissä. Tämä siksi koska en pystynyt keskittymään loppuun asti, enkä tarkastamaan huolimattomuusvirheitä joita joten niitä jäi hyvin paljon aina tentti paperiin.

    Pääsin onneksi yliopstoon jossa matematiikan professori sanoi että miten ihmeessä saat alimman arvosana tentistä vaikka tiedän että osaat nämä. Alisuoriudut jatkuvasti.

    Nämä tulivat nyt mieleen kun tein tätä laskelmaa. Sain maisterin paperit ja siitä sitten työelämään barcelonaan koska en kestänyt suomen hiljaisuutta ja epäsosiaalisuutta. Haluan valtavasti aktiviittiä kaikkealle. Tukahdun heti jos joudun olemaan mitään tekemättä.
    Töissä Hewlett Packardilla Barcelonassa olin vain vuoden. Tein kaiken mitä piti mutta sain valituksia asioiden unohtelusta ja tarkkaavaisuuden puutteesta.

    Sitten perustin yrityksen. Siinä sydän kukki ja hauskaa oli jatkuvasti. En halunnut mennä nukkumaan koska aamulla olis jotain kivaa tiedossa taas. Tämä on paras homma adhd henkilölle 🙂 Harmiksi espanjan talous alkoi olla kuralla ja maidän 2 parneria joille hommia teimme meni konkurssiin. Nyt siis pitää saada perustyöpaikka ja tiedän että saan samat syytökset sieltä kuin Hewlett Packardiltakin.

    Pelästyin sitä ja aloin etsiä syitä persoonallisuuteeni. Päädyin monien sivujen jälkeen tänne ja tämähän on aika selvä juttu.

    Koko elämäni olen kulkenut käsijarru päällä. Nyt tähän ehkä tuli ratkaisu 🙂 Helpottunut olo tulee.

    Mihin minun pitää ensimmäisenä menn? Ihan terveyskeskuslääkäriin vai minne? Kuinka vaivalloinen ja hirveä tuo diagnoosin saaminen on?

    1. 🙂

      Kuntakohtaisia eroja dg:n saamisessa, mutta yleisin polku on omalääkärin lähetteellä eteenpäin. Monissa kunnissa mennään mielenterveyden puolelle, kaupungeissa neuropsykiatriselle. Monet hakevat dg:n yksityiseltä psykiatrilta koska on nopeampi. Oma dg tipahti heti kunnalliselta psykiatrilta.

  36. Mä sain 72 pistettä testistä. Mä oon monesti ajatellu että tää on vaan peruslaiskuutta ja/tai masennusta. Ja voihan sen hyvinki olla sitä mutta kun olo ei tunnu siltä että olis masentunu. Monesti tekis mieli tehdä monenmoista mutta aina pään sisällä joku pistää vastaan eikä vaan saa aikaiseksi. Kämppä on hujan hajan suurimman osan aikaa ja muutenkin asiat tulee lykättyä viimeiseen asti ja sitte suurella hädällä pitää niitä tehdä pois päiväjärjestyksestä.

    Sitä mä vaan oon ajatellu… Tai siis voiko tämä ajatusten harhailu, tarkkaavaisuus ja keskittymiskyvyn puute pahentua vanhemmiten. Kun mä en nykyään saa millää keskityttyä kovin kauaa niinhin asioihin mitä mä oon intohimoisesti tehnyt nuorempana.

    Pääasiallisin syy miten mä tännekkin päädyin on se kun nykyään tahtoo moni asia unohtua jos mä en sitä heti kirjoita johonki lappuun ylös ja tulee töis tehtyä välillä omasta mielestä aivan idioottimaisia virheitä. Kun työ on semmosta että pitäis yrittää olla todella huolellinen ja keskeytyksiä tulee vähän väliä. Tuntuu aivan siltä että pitäisi palkata joku muistuttamaan mua vähää väliä asioista mitä pitäisi tehdä.

    Alkaa vaan tämä oma epävarmuus välillä häiritsemään. Tätäkin kirjoittaessa pitää ajatella monta kertaa etukäteen mitä kirjoittaa ettei tule kirjoitettua aivan mitä sattuu. Olis kiva saada jostain apua tähän keskittymiseen kun vain tietäis mistä aloittaa….

    Että sellaista.

    1. Taitaa olla niin, että suurin osa jotka liki 70 on pisteitä saanu ja dg:tä lähteny hakeen, on myös sen saanu. Kuntakohtasia eroja on paljon, ja yleispätevä neuvo on omalääkärin puheille ja vaatia lähtete tutkimuksiin. Jos kunnassa niitä ei järjestetä/ei ole, lähete laitetaan mielenterveyden psykiatrille. Psykologeilla eikä terveydenhoitajilla ei ole diagnosointioikeutta. Mukaan omalääkärille voi tulostaa tuolta sivun-Lääkärille saatteeksi.

  37. Minun testitulokseni oli itse laskien ja paperilla ja kynällä tehden 60.Mä olen kertakaikkiaan ihminen johon ei voi luottaa. En myöskään ymmärrä miten tuo testisivu oiksti toimii, joten käytin kynää ja paperia ja pisteiden yhteenlaskua itse. mulle valitetaan aia noista hajamielisyysasioista… Olen epäsiisti kaaosteoreetikko, joka asunnossa on aina kuin sikolätissä, enkä kelpaa mihinkään ommaaan, jota jaksan tehdä ja joka ei ahdista. Virallisesti minulla on sitten yleinen ahdistumishäiriö.

  38. Siis vielä lisää yllä olevaan kommenttiin, että jos itse vastaabn testin, saan vain 60, koska siinä ei esim kysytä, että olenko koskaan missään ajoissa paikalla, tai ovatko avaimet ja lompakko aina hukassa ja tuntuuko siltä, että kämpässäsi lymyilee pikkupiru, joka sotkee kaiken, kun olet poissa ja piilottelee esineitä……Voi olla, että on pakko uskoa psykiatriin, että minun tapauksessa ahdistumishäiriö aiheuttaa mielettömät muistioireet. Nuo kysymykjset tossa testissä vaan on niitä mistä aina nalkutetaan kyllästymisen asti, joita en kyllä omasta mielestäni tee, mutta muut valittaa koko ajan.

    1. ADHD_n diagnosoinnissa vaikuttaa monet asiat. ADHD:han ei synny yhtäkkiä vaan on ollut jo lapsuudesta. Oireet lievittyy usein aikuisikään tultaessa, mutteivat kokonaan katoa.

  39. Ekalla kerralla 50, yritin laskea päässäni tuloksia mutta välillä aina unohdin luvut. Sitten tein laskimella ja sain 71. No jotain muutakin ongelmaa tällä hetkellä SSRI lääkitys päällä ja stressiä, mutta voisiko ADHD sitten olla osasyynä?

    1. Sinänsä en ole kyllä ajajatellut että ADHD:tä olisi. Koulussakin olen jotenkin pärjännyt, ainakin niissä aineissa jotka kiinnosti. YO-kokeessakin tuli kirjoitettua yhdestä aineesta L. Samoin työelämässä. Tosin suljen palavereissakin tehokkaasti ei kiinnostavat asiat pois mm. piirtelemällä palaverimuistioon eläimiä. Ei kiinnostavat asiat jää yleensä tekemättä, mutta koska kiinnostavat tulee tehtyä hyvin niin ei ole kauheasti asiasta kukaan valittanut. Olen aina selittänyt asian itselleni että keskityn vain olennaiseen. Nyt asia nousi eteen kun taloudellisen tilanteen takia on pakko tehdä uutta asiaa joka ei niin kiinnostaisi. Vaikka päätän että nyt teen tuosta loppuun niin löydän itseni about parin minuutin päästä surfailemasta merkityksettömiä nettisivustoja.

  40. Saako ADD/ADHD testeissä käytyä ihan terveyskeskuksessa? valehtelematta 111 pistettä. pienestä lähtien epäilty ADHD:ta mutta asialle ei ole koskaan tehty mitään.

      1. Selvä kiitos palautteesta 🙂

  41. Olen selvästi ADD (79 pistettä). Minulla ei ole koskaan tylsää saatika että aikani kävisi pitkäksi. Aivoni tuottavat koko ajan oivalluksia. Olen pariinkin otteeseen mitannut äo:ni pitkillä testeillä. Molemmilla kerroilla se oli yli 150.

    En ole menestynyt elämässäni (tavanomaisen mittapuun mukaan) mikä johtuu siitä, että elämäni on aina ollut hyvää erilaisuudestani huolimatta, tai juuri siitä johtuen. Olen aina ihmetellyt miksi minun pitäisi pyrkiä eteenpäin. Elän tässä hetkessä enkä juurikaan tee suunnitelmia. Elämäni on ollut odottamattomia käänteitä täynnä. Motiivia pyrkiä johonkin päämäärään en ole vielä (67v) löytänyt. Maalaan ja kirjoitan. Rahaa on riittävästi. Vaikeuksia on ollut todella paljon mutta silti tunnen olevani onnekas. Jipii!!!!

  42. 108, en puhu asioistani vieraille, en halua virallista diagnoosia koska se ei pelasta enää mitään enkä varmasti pehmitä päätäni amfetamiinilääkkeillä jotka tuhoisivat sen ainoan asian minkä ansiosta pärjään elämässä, työkykyni. Mitä voin tehdä, olen monilahjakas ja erittäin älykäs mutta en suoriudu elämän pienistä ja helpoistakaan asioista ilman valtavia ponnisteluja. Sosiaaliset ongelmat ovat suurin huoli, muut oireet on helpottanut vähän aikuisiällä (26) tai olen opetellut jonkun kaavan millä toimin eri tilanteissa pärjätäkseni. Helpotti tietää ettei oireeni ole ainutlaatuisia. Testin sain loppuun kolmannella yrityksellä, tämän tekstin viidennellä.

  43. Pakkohan tänne nyt on oma tuloskin laittaa, eli 84 tuli. Sitä jo uumoilin, koska kahdella lapsellani on todettu adhd ja niiden terapioiden aikana ollaan aika tarkkaan myös selvitelty omaa ja mieheni lapsuuden ja aikuisuudenkin käyttäytymistä.

    En voisi kuvitellakaan syöväni lääkkeitä, varmasti löytyy joku luomumpi tapa hoitaa näitä juttuja! Minulla on ollut vakava masennus, johon minulle tyrkytettiin lääkkeitä.
    Koulut eivät ole koskaan sujuneet, maksimissaan muutaman kk pituiset kurssit olen loppuun asti käynyt, joten ”todellista” ammattia minulla ei ole. Ja koska olen niin monia opintoja kesken jättänyt, en nyt ole enää edes päässyt, vaikka nyt tiedän, että on jotain tehtävissä, että saisin itselleni myös ammatin.

    Tällä hetkellä minulla on työstressiä, nukun 2-5 tuntia vuorokaudessa, mikä ei keskittymiskyvylle tee todellakaan hyvää, ennestäänkin unohdan asioita, vaikka kaikki pitää kalentereissa ylhäällä ollakin, mutta kun en muista ja ehdi sitä kalenteria aina katsomaan…

    Aika hektistä myös tosiaan tämä arki tällä hetkellä, itse teen yötyötä, mies vuorotyötä. Emme siis juurikaan näe. Lapsista 2 vanhempaa tosiaan kärsivät adhd:sta ja vanhemmalla vielä alakuloisuutta/masennusta (vanhempi on muuten saanut lääkkeeksi Consertaa ja alkoi käyttäytymään niin oman itsensä vastaisesti, että päätimme lopettaa lääkkeen kokeilun, varsinkin kun ei tuonut toivottua tulosta edes kouluun). Hoitoja on useampi viikossa, milloin puheterapiaa, toimintaterapiaa, lasten psykiatrian polikäyntejä, perheohjausta jne. Päivät ja viikot täynnä erilaisia ”apuja”. Välillä vaan tuntuu, että lepo olisi paras apu arjen jaksamiseen.

    Toivotan kaikille jatkoon ja jaksamiseen tsemppiä! Positiivisella ajattelutavalla ja asenteella pääsee pitkälle monissa asioissa, mutta jos vaan miettii ja murehtii kaikenlaista, ei se olotila siitä varmastikaan parane. Vaan vaipuu syvemmälle. Siksi en suostu uskomaan esim. työterveyslääkäriä tällä hetkellä. Hän väittää että olisin lievästi masentunut, johon tarjosi myös lääkkeitä. Masennuslääkkeitä ja unilääkkeitä. Uskomatonta!! Uskoisin tietäväni, jos olisin masentunut, ihan itse, mutta jos tuota puppua alkaa monesta tuutista tulemaan niin kai siihen alkaa sitten pikku hiljaa jo itsekin uskomaan, joten korvat lukkoon ja ajatukset positiiviselle tasolle ja heitän roskiin neuvot lääkityksistä, joita en todellakaan tarvitse 🙂

    Kiitos!

  44. Sain tästä testistä 106 pistettä. Siitä toisesta, 20-kohtaisesta testistä tuli helposti 18, ehkä 19 riippuen miten tulkitsee. Olen 39-vuotias. Muuten menee ihan ok (lue:olen oppinut joten kuten kestämään), mutta työelämässä on tullut todella noloja tilanteita, kun lupaa jollekin tehdä jonkun asian kunhan teen tämän yhden äkkiä tästä ensin, ja viiden sekunnin kuluttua en enää muista yhtään että ikinä mitään sovittin, kun keskityn yhtäkkiä siihen eka asiaan aivan 100%. Sitten säikähdän myöhemmin kun näen e.m. henkilön ja tajuan unohduksen.. 😦 Välillä en kuule mitä minulle puhutaan vaikka yritän kuunnella. Ihan kuin pään sisällä menisi höyryveturi. Tai olisin veden alla. Tai seisoisin keskellä japanilaisen suurkaupungin vilkkainta aukiota ja yritän saada selvää mitä toinen sanoo. Oireistani voisi kirjoittaa kirjan, en voi tähän niitä alkaa selittää.
    Lähinnä haluaisin tietää kenen tai minkä tahon puoleen voin kääntyä. Tk-psykiatri väitti että minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. No eipä kyllä mielestäni ole. Mielialani vaihtelevat tunninkin sisällä paljon ja pidemmällä aikavälillä kuukautisten mukaan.
    Mitä teen? Varaanko ajan yksityiselle päälääkärille?

    1. kakssuuntasen oireisto on hyvin samankaltainen adhdn kanssa, jonkinsortin määritelmä on että adhd on ollut ennen kouluikää ja bipo yleensä puhkeaa vasta yli 20vuotiaille. Toki, voi olla siis molemmatkin. Mun mielestä voisit pyytää että adhd- testit tehtäisiin myös. Tuolta saatteeksi lääkärille voi ottaa pdf:nä mukaan jos ei asianmukaisesti hoideta.

  45. Että silleen… sain 111 points ja oireissa löytyy….
    Valo-ja ääniyliherkkyydet lisänä. Nyt niillekin löytyi selitys täältä.
    Toisaalta valtava helpotus törmätä Päiviin netissä ja saada infoa ADHD:sta, tajuta että omalle sekavalle elämälle ON joku lääketieteellinen selitys.
    Toisaalta miettii että nyt on turvalliset rutiinit hajalla, elämään on tullut jotain uutta vaikka se onkin kulkenut mukana koko elämän.

    Olen syönyt viisi vuotta eri lääkkeitä kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön eikä mikään ole auttanut.
    Nyt saan uuden mahdollisuuden parempaan elämään jos tosiaan lääkäri antaa oireidenmukaisen diagnoosin ja siihen sopivat lääkkeet..
    En ole vuosiin pystynyt keskittymään edes Aamulehteen, mutta netissä saatan pelata tuntikausia pasianssia kadottaen ajantajun tunneiksi.

  46. yli sadan mentiin että ropsahti. työterveyslääkäri sitä aiemmin jo epäili ja oli kirjoittaas lähetettä et pääsis tutkimaan asian,mutta hylkäsin ajatuksen silloin. mutta nyt kun työt menevät entistä pahemmin mönkään ja perhe-elämä alamäkeen, olen alkanut miettiä jospa olisi kuitenkin aiheellista.

  47. 66 pistettä tuli… Tosin olen vielä 15 vuotta, onko siinä periaatteessa mitään eroa? Päätin piruuttani kokeilla testiä, kun en koskaan pysty lukemaan kokeeseen paria lausetta enempää ja ennen kuin huomaankaa, ajattelen jotain muuta. Ja tunneilla keskittyminen on 9 loppua kohden mennyt huonompaan päin.. Sekä minä koko ajan poljen jalallani maata ilman että edes huomaan sitä 😀

    Noh, kaipa tämä sitten amiksessa helpottaa 🙂

  48. vähintään 105. Harmi vaan kun ei ole varaa tutkimukiin ja diagnoosiin. Mutta aika huolestuttavaa.

    1. Kunnallisella puolella dg hakeminen on maksutonta. Omalääkärin lähetteellä esim. psykiatrille. Tai työterveyden kautta. Jos on työtön työnhakija, voi tutkimuksiin päästä myös työvaimatoimiston kautta.

  49. 37v. nainen tässä. En jaksanut laskea pisteitä, mutta lähes kaikki täsmää. Sama juttu, mukulana tuli oltua ”liian fiksu omaksi parhaakseen” eli kun koulussa pärjäsi, niin ei kukaan koskaan edes ehdotellut ADHD-diagnoosia (ÄÖ-testit milloin mistäkin riippuen välillä 156-173 ja sairaalan testissä olin kuulemma ensimmäinen, joka sai kaikki tehtävät oikein ja vielä selitin psykologille, miksi niissä muutamissa viimeisissä ja vaikeimmissa tehtävissä vastattiin, niinkuin vastattiin…). Koko elämä on ollut enemmän tai vähemmän vuoristorataa ja jokaikisen adhd-kirjoittajan tekstissä oli kohtia, jotka olisin voinut kirjoittaa itse. Olen kuitenkin lapsuuden traumojeni takia (ja että minua ei ole koskaan lapsena diagnosoitu), kehittänyt adhd:n avulla kaikenlaisia muita oireita, nuorempana alkoholin ja tupakan runsas käyttö, myöhemmin syömishäiriö, pakko-oirehäiriötä jne. Olen ollut masennusdiagnoosilla sairaslomalla pari vuotta, vaikken koe olevani niinkään masentunut, ennemminkin ”jossain on vikaa, etten jaksa/ei huvita, mutta missä???”. Aikuisiällä on siis yritetty keksiä, että missä mättää ja kaikenlaista on tutkittu, mutta EI AHDH:ta!!! Olen nyt kuitenkin vihdoin saanut ajan kognitiiviselle psykoterapeutille eli alamme opettelemaan, miten minä voin muuttaa käyttäytymistäni ja odotettavissa on, että kaikkien näiden vuosien aikana opitut ”tunteiden-hillintä-ja-heilumisen-hallinta-tekniikat” kärsivät, kun traumat puskevat samalla pintaan. Lääkityksestä ei ole nyt puhuttu, joskus aikaisemmin yksi lääkäri ehdotti antipsykoottisia lääkkeitä (eli ymmärtääkseni juuri näitä ADHD-lääkkeiden vastineita?). Ja sain kuulla, että jotkut ADHD-aikuiset ovat saaneet apua syömällä Q10:iä, Ubikinonia, Bio-qinonia. Tämä vaikuttaa minusta kiinnostavalta, koska olen todella lääkevastainen ja joku vahva luontaislääke olisi helpompi aloittaa, kun ei tarvitsisi stressata mistään synteettisestä lääkkeestä. Onko kellään kokemuksia Q10:n käytöstä ADHD-oireisiin? Lykkyä pyttyyn kaikille teille kohtalotovereille, olis tää maailma pirun tylsä ilman MEITÄ!

  50. Voi että. 95p tulla tupsahti tästä. osasin jotenkin oottaakin.

    Pojallani todettiin ADHD ja hän sai lääkityksen reilu vuosi sitten kouluongelmien selvittelyn yhteydessä. Lastenpsykalla ollessamme asian tiimoilta keskustelemassa, minulle työnnettiin käteen vaivihkaa myös aikuisiän adhd-lappuset. :O Ensin naureskelin asiaa, mutta epäilys heräsi ja mm. näitä sivuja luettuani tuli sellain fiilis että minustahan tässä kerrotaan, vähän kuulostais siltä.

    Meillä poika on kiitettävän oppilas koulussa, ts oppimisvaikeuksia ei ole, mutta pahat keskittymisongelmat ja impulsiivisuus sekä mm. ääniyliherkkyys tuovat ongelmat. Itse selviydyin myös peruskoulusta ihan hyvin, mutta olen usein sanonut että jos kerrankin olisin tehnyt läksyt tai lukenut kokeisiin niin olisin varmaan ollut ihan huippuhyvä. Kotitehtäviä en muista ikinä tehneeni kotona, tein ne jo tunnilla tai sitten seuraavaa tuntia ennen välitunnilla. Pojalla on myös vaikeuksia läksyjen tekemisen, lähinnä aloittamisen, kanssa eikä yhtään auta että äiti ei jaksa paneutua rutiineihin ja keskittyä auttamiseen. Paitsi aina parina päivänä silloin kun on päättänyt että nyt aloitetaan uusi elämä ja tehdään asiat niinkuin kuuluu.. Silloin aina hetken uurastan hulluna mutta sitten valutaan takaisin entiseen ja pyykkivuoret ja tavararöykkiöt alkaa taas kerääntyä ja sitä myötä sitten läksyntekokannustus palaa takaisin sille tasolle että huudan vaan että etkö oo vieläkään tehny!!?? 😉

    Mun oma äiti on sata kertaa sanonut mulle, että on harmaantunut siksi niin nuorena, kun olen ollut niin ”hirveä” lapsi. Tosin ei koskaan syyttävästi vaan rakastavasti, mutta totuuden siemen siellä pohjalla piilee.. Oon ollut monella tapaa hyvin samanlainen kuin poikani nyt, tosin ihan hirveästi en oo tapellut. Tai no, oon. Mutta en koulussa. Tavarat lenteli välillä ja joskus vieläkin. Lukemiseen keskityin niin että mitään en nähnyt enkä kuullut ympärillä, kunhan vaan kirja oli mun mieleeni alusta saakka. Vieläkään en lue kirjaa ellen katso loppua ensin ja päätä että se kannattaa lukea. Elokuvaa en voi katsoa ellen samalla kudo tms. Usein saatan jopa lukea samalla jotain. Puhelimessa puhuessa pesen ikkunoita ja kaapinovia. Jonottaa en kestä, yhtään.

    Parisuhteita on ollut ja mennyt, oon muuttanut extempore esikoinen kainalossa toiselle puolelle maata miehen perässä, pois vakaan turvaverkon lähettyviltä jne. Eihän sekään kestänyt, suhde oli hyvä mutta vissiin liian tasainen mulle koska muutaman vuoden päästä piti lähteä etsimään uusia ihmisiä, mutta täällä ollaan edelleen.. Kaikenlaista kokeneena, syömishäiriötä, fanaattista lenkkeilyä, välillä oli tempausteni takia välit poikki sukuun, kärsin eron jälkeen myös yhden pahan henkisen väkivallan täyttämän parisuhteen. Myös työpaikkoja on takana vain pari pidempää, molemmista otin loparit itse koska väsyin ja koin että mua lytättiin niissä ja sain aina vain negatiivista palautetta. Paitsi asiakkailta, he tykkäsivät minusta hirveän paljon. Nykyään meillä on yritys jossa työskentelen, aina kun vaan töitä on.

    Tuon pahan suhteen jälkeen oon sairastanut paniikkihäiriötä ja ahdistusta ja kaikki tällaiset saamattomuus-, ostoimpulsiivisuus-, odottamiskyvyttömyys-, hermostumis- yms. jutut ovat vaan voimistuneet. Onneksi mulla ja lapsilla on tällähetkellä sellain mies tässä, joka lehmänhermoillaan meitä kestää. Toivon että osaan olla toistamatta entisiä virheitä, mutta väkisin pelottaa että jos se kuitenkin kyllästyy..

    Parin viikon päästä on pojan kanssa psykan seuranta, ehkäpä kysäisen mahdollisuutta päästä itekin jotain kautta testeihin, jos hän vaikka jotenkin osaisi ohjata mua eteenpäin. Tosin aika paljon auttoi jo näitten lukeminen, ehkä mun ei tarvikaan aina voivotella että miten mää oon tämmönen, ja just varttia ennen ku isäntä tulee töistä, aloittaa se epätoivonen touhuaminen että näyttäis etten oo koko päivää istunu tietokoneella. 😛

    No. Tulipa tästä pitkästi juttua. Olis sen varmaan muuallekin voinut kirjoittaa mutta onpa tässä nyt.

  51. Minulle ”diagnosoitiin” ADD:n sijaan omalaatuinen persoona ENTP eli ”hullu tiedemies”. 🙂
    Masis vei testeihin, jossa ööh tuli kaikenmaailman neurologisia ihmeellsyysksiä. Jatkvasti surraavat aivoni ja erikoinen ajattelutapani ei kuitenkaan itseäni pahemmin rassaa ja kykenen hoitamaan asiani. Se on osa itseäni. Tietysti, jos ulkomaalmalta kysytään, niin voisin olla joskus öööh jähmeämpi ihminen.

    Miten on, kuinka moni kokee ylimmän elimensä ongelmaksi, vai tuleeko se paine ulkopuolelta?

  52. Kertookohan sekin jo jotain, että en jaksanut edes keskittyä laskemaan testin pisteitä itselleni? 😀 Veljellä diagnosoitiin adhd jo alle kouluikäisenä ja toinen velikin käytettiin testeissä jatkuvien ongelmien vuoksi koulussa. Minä olen kiltti ja ollut hyvä koulussa, niin ei kai minua sen takia olekaan ikinä tutkittu. Lukihäiriö on todettu ja aistiyliherkkyytä on varsinkin hajuissa ja äänissä. Toisaalta olen aika herkästi diagnosoimassa itselleni milloin mitäkin..

  53. Hei Päivi,

    Mietin vahvasti oman lapseni 5v kohdalla Add-dg:ia yhdistettynä jo todettuun lievään kehitysvammaan. Pojan tutkimukset vielä kesken lastenneurolla, saanut kuntoutusta 4kk iästä lähtien. Mun ”ongelma” on se, etten mielestäni vastaa Add / adhd – kuvausta, testistä sain 35p. Mutta kyllähän sille 20% add:lle ei ole geneettistä perimää? Puolisollakaan ei ole mielestäni Add / adhd piirteitä. Mutta kahdella veljelläni kyllä on. Poikani täyttää esim wikipedian adhd 1 -kuvauksen 100%, lisäksi fysio-, toiminta- ja puheterapeutit sekä päiväkoti on havainnut samat keskittymisongelmat.

  54. Hei! Alkoi mietityttään… Minulla on kolme poikaa, joista vanhimmalla on diagnosoitu asperger ja nuorimmalla adhd. Tänään keskimmäisen koulupalaverissa väläyteltiin tarkkaavaisuushäiriötä. Mielestäni hän ei ole adhd, ehkä ennemminkin add. Aikaisemmissa tutkimuksissa löytyi jonkun verran nepsy-piirteitä, muttei diagnoosiin asti. Tuplasi kolmannen ja se sujui kuin silkkiä, mutta nyt kun on 4. luokka käsillä uusine asioineen oireilu on palannut vahvasti. En välttämättä haluaisi diagnoosia, mutta apukeinot tarvisi saada kuntoon…

    1. Apukeinot saa paremmin käyttöön diagnoosilla, mun mielestä. Meidän add-tyttö 3.lk:n keväällä toi todistuksen, jossa oli T, V ja (tyydyttävä, välttävä) kaikki aineet. Taru sai diagnoosin ja lääkityksen, jouluna toi kotiin todistuksen jossa oli 10 K:ta ja 4 Hyvää. Kun koulu vaihtuu yläasteelle, ongelmat alkaa sitten oleen jo melkosia, joka aineessa eri opettaja, eri luokka jne.

  55. juuh, pitäsköhän käydä tommosissa add testeissä kun ei tosta koulun käynnistä meinaa tulla oikeen mitään kun en pysty keskittymään kokeisiin lukuun tai paikallaan oloon, tulee vaan pyörittyy penkillä ja juteltuu muitten kaa. onneks oon nopee oppiin et ees jotan jää päähän. 101 pojoo 😦

  56. No niin, tulos 86

    Alle kouluikäisenä olin levoton, karkailin, kiipeilin ja olin suurimman ajan yksin. Minua luultiin aina pojaksi.
    Ala-asteella unelmoin tunnit, en tehnyt/osannut tehdä läksyjä. En osannut ryhmissä tehdä mitään, jos vaan oli pitkät ohjeet. Liki 6 oli keskiarvo. En jaksanut istua paikalla. Olin usein yksin välitunnit, syytä en osaa sanoa. Itse ajattelin olevani niin tyhmä, ettei kukaan kestä seuraani.
    Yläaste menikin villisti. Olin luokan häirikkö. Kun jouduin joillekkin tunneille erityisklinikalle, siellä oli helpompi olla. 9 luokan todistuksessa oli 4,8 keskiarvo, käyttäytyminen 5… Ryyppäsin ja liikuin nuorisorikollisten parissa, teinkin jotain rikoksia. Kävin ysin uudestaan ja 6,2 päästötodistuksen keskiarvo. Luulen suurimman osan arvosanoista olleen armovitosia.
    Parikymppisenä olin tehtaassa töissä, koska en voinut jatkaa opiskelua huonon päästötodistuksen vuoksi, en edes tiennyt mitä halusin tehdä. Sielläkin unelmoin, kun tein tylsää pakkaushommaa. Mokailin, kun unelmoin.
    ”Rauhoituin” menin naimisiin ja tein pari lasta. Olin kotiäitinä ja paniikissa mitä meinaan tehdä työelämässä. Mun oli pakko tehdä etukäteen siivouspäivät ja paperille laittaa päivän ohjelman. Lapset kasvo ja uskalsin mennä opiskelemaan. Sielläkin unelmoin tunnilla ja tylsistyin jos aihe ei innostanut. Lähdin kesken tunnin tupakalle, koska pää veinas hajota. Menestyin kuitenkin ihan kohtalaisesti ja pääsin työelämään. Töissä enemmin juttelin, heitin huumoria ja liikuin A paikasta B. En jaksanut kiinnostua siitä työstä. Lähdin uudestaan opiskelemaan ja sain erinomaiset arvosanat, koska tuleva ammatti oli todella mielenkiintoinen. Nyt olen työssä, josta pidän ja saan paljon kehuja.
    Olen luonteeltani sosiaalinen, liikun ja heilun, vastaan ennenkuin kysytään, en jaksa odottaa jos joku puhuu hitaasti, ärsyttää jonottaminen, seuraa ihmisten ilmeitä ja tiedän mitä he ajattelee minusta, olen menossa koko aika, istuminen on tylsää. Tarvin kalenteria, jossa päivin ohjelmat. Menin testiä tehdessä ainakin 5 kertaa sekasin. En aina mene sovittuun tapaamiseen, jos tulee nopeasti sellanen olo ettei kiinnosta. Masennun välillä.
    Lapseni välillä mainitsee, etten kuuntele heitä. Nauravat kun heilun ja liikun ( matkivat minua välillä) 😀
    Olen epäillyt jo pitkään ADHDstä. Miettinyt meniskö lääkäriin, mutta pelkään diagnoosin pilaavan työni.

  57. Hmm, tasan 70… Mitähän tästäkin pitäs ajatella. Yleensä lasten ADHD-oireista tunnistan aika hyvin oman koulunkäyntini (varsinkin ala-asteella), etenkin AD-puolelta, hyperaktiivisuuden puolelta lähinnä jalkojen paikallapitamisen mahdottomuuden, joka toki on olemassa edelleen.

  58. 83 testin tulos ja olisin joihinkin kysymyksiin voinut laittaa enemmänkin. Laitoin testiin sen mukaan miten suurin osa elämästäni on mennyt. Olin aina ajatellut että ADHD tarkoittaa normaalia vilkkaampaa ihmistä kun taas itse olin enemmänkin syrjään vetäytyvä. Kaikki sosiaaliset tilanteet ja muu ihmisten välinen käyttäytyminen on oli jatkuvaa arvoitusta ja on osittain edelleen. Olen aina jotenkin tuntenut etten kuulu mihinkään ryhmään ja tunneasiat on ollut erityisen vaikeita. Tuntuu kuin kaikki olisi parempia ja ylenkatsoisi. Lapsena tosin olin liiankin tunteellinen ja koulukiusattuna oli monta kertaa itku kurkussa.

    Nuorena oli joitain ”kavereita” jotka tarkemmin myöhemmin ajateltuna käyttivät vain hyväksi. Minut kun oli helppo suostutella kuskiksi ja kaikkeen sellaiseen. Perustivat sittemmin omat perheet ja yksin sitä jäi. Toiseen sukupuoleen tutustuminen oli melkein mahdotonta ja kuvittelin että olin vain niin ujo. Nyt sen on tajunnut että päässä oli vika.

    Armeija ihme kyllä oli elämäni parasta aikaa. Aluksi oli vaikeaa kun kokoajan komennettiin sinne ja tänne mutta kun siihen tottui niin helpotti. Oli toisaalta helppoa kun oli tarkat säännöt niin tiesi mitä pitää tehdä missäkin tilanteessa.

    Armeijan jälkeen menin töihin ja yritin tehdä sen niin hyvin kuin mahdollista. Siitä tuli oikeastaan koko elämän sisältö koska työn ulkopuolella ei ollut oikein mitään. Enimmäkseen olin tietokoneen ääressä ja join olutta. En töissäkään oikein tutustunut kehenkään. Välillä tuli sanotua jollekin pahasti kun kiivastun helposti mutta onneksi oli miesvaltainen ala tehtaassa niin kukaan ei niin ottanut nokkiinsa. lepyn myös helposti ja pyytelin anteeksi jälkeenpäin. Sitä jatkui 21 vuotta joka tuntuu jälkeenpäin uskomattomalta ja kuin pahalta unelta.

    Kaikki päättyi sitten siihen että tuli pahoja univaikeuksia, viikon töissä putkeen nukkumatta ym. Aloin olla liiankin ärsyttävä ja sanoin vastaan kaikille, pomoja unohtamatta. Pyysin työpaikkalääkäriltä jotain onnellisuuspillereitä kun en kestä enää. Jotain antoi, en muista enää mitä mutta ei juurikaan auttanut. Sitten yksi aamu en pystynyt lähtemään töihin. Kun kello soi aamulla laitoin sen vain kiinni ja niin meni melkein viikko. En muista siitä juurikaan mitään. Sitten yksi aamu pakotin itseni lähtemään työpaikaalääkärille joka lähetti jonnekin psyatriseen yksikköön.

    Sitä sitten menikin useampi vuosi niissä ympyröissä ja sain aika hyvän lääkityksen. Nyt pystyn menemään kahville ynnä muualle ihmisten ilmoille eikä tunnu enää olevansa niin paljon erilainen. Se on vain että tuo 21 vuotta on kuin pahaa unta ja jatkoin oikeastaan elämistä ennen sitä aikaa kun sain viimein lääkitykset kohdilleen. Mieli on siis nuori vaikka sitä lähentelee viittäkymppiä hyvää vauhtia.

    Nyt elän yksikseen työeläkkeen turvin pillereitä syöden ilman alkoholia olon ollessa kohtalainen. Stressiä en kestä edelleen yhtään sekä ihmisiin en enää luota yhtään. Olen menettänyt toivoni että koskaan ketään rinnalleni saisin. Siinä olisi kaikkea niin monimutkaista kun en ole koskaan oikein seurustellut ym. Sosiaaliset taidotkin on välillä ihan hakusessa.

    Se kaduttaa valtavasti etten saanut tätä lääkitystä jo nuorena. Elämä olisi mennyt varmasti ihan erilailla sen sijaan että heitti sivupolulle. Voisi olla perhe ja sen sellaista. Nykyään ilmeisesti enemmän kiinnitetään huomiota näihin mielen häiriöihin mikä on hyvä niin useampi nuori voi saada normaalimman elämän.

  59. Olen jo vuosia epäillyt ja uskonut, että jokin ADHD:n tapainen mua riivaa. 93 pistettä testistä ei ainakaan vähentänyt epäilyksiä. Hirvittää vaan ajatella, että elämän voisi saada jonkin verran paremmaksi maksamalla itsensä kipeäksi lääkkeistä.
    Onko se sen arvoista? Ei kai, jos on oppinut jotenkin elämään ongelman kanssa. Toisaalta mielenkiinnosta pitäisi kokeilla lääkitystä – josko saisi vihdoin opiskelut loppuun näin vuosikymmenten jälkeen ja voisi toteuttaa erinäisiä haaveita, joita ei vaan ole kyennyt saamaan toteutettua.

    Paljonko jatkuva lääkitys tulee sitten maksamaan, jos sellaiselle ryhtyy/pääsee?
    Pitäisikö pikemminkin säästää rahat lapsen tulevaan mahdolliseen lääkitykseen?

    1. Lapselle saa yleensä vammaistuen, joka kattaa lääkekulut. Lääkityksestä riippuen varmaan, itellä maksaa n.90€/kk. Mutta ajatellen päivää kohden, nii pistää sitä ihmiset turhempaankin. Itellä on auttanu tunteiden säätelyyn, asioiden loppuunasti tekemiseen, niiden alottamiseen etc.
      ja ite pidän kuitenkin itseäni niin tärkeänä henkilönä itselleni, että tahdon itteeni sijottaa. samoin ajattelin psykoterapiastakin 🙂

  60. Lapsellani on aina vahvasti epäilty ADHD:ta ja nyt alkaakin meillä pian neurologikäynnit/tutkimukset virallisesti. Kuitenkin tätä asiaa on jo lääkäreiden ja psykologien testeillä ja vastaanotolla useita vuosia. Oireet hänellä ovat kyllä selkeitä kuin pläkki ja toivonkin että saa diagnoosin ja mahdollisesti lääkityksenkin.. nyt vaan on alkanut tajuta myös itse omaavansa saman tapaisia oireita, lähinnä ADD:n suunnalta. Viimeksi psykologi joka teki pojalleni testejä kysyi sattumalta minulta ”Minkä takia uskot jättäneesi kaikki aiemmat harrastukset ja koulutukset kesken ja muuttaneesi kuluneen 10 vuoden aikan 10 kertaa aina uuteen paikkaan jne? Miksi luulet tehneesi niin impulsiivisia ratkaisuja?” – Enpä osannut sanoa miksi. Hän totesi että olisi syytä itseltänikin tutkituttaa asioita eteenpäin. En huomannut mainita että minulla on jo bipo-diagnoosi taskussa melkein kymmenen vuoden takaa.. mutta en vain koskaan kokenut sitä oikeaksi itselleni koska ”jotain siitä puuttui”; kaikki ei täsmännyt minuun siinä. Tästä testistä tuli 101 pistettä ja en takuulla vastannut yläkanttiin mitään. Huhhei :/

  61. oma testitulos 94… miehelläni 87 ja kuitenkin olemme kuin yö ja päivä… minä olen impulsiivinen ja aloitan aina jotain projektia ja hän on se äkkipikainen 😉 . Taidanpa hakea apua 😉

  62. Sain 91p. Kyllä tässä nousee tunteet pintaan, kun sama homma; tähän asti oon ajatellut että oon vaan laiska ja saamaton ja toteutan kaikki typerät ideat. en meinaa millään mahtua siihen perinteiseen muottiin, että ammatti, työ ja koti. Ja ne paineet, jotka siitä syntyy kun teen kaiken erilailla kun muut. Takana on 1v yliopisto-opintoja, ja tällä hetkellä 1,5v AMK:ssa, ja näiden lopettamista mietin kaiken aikaa. Oon koko ajan niinkun lähtökuopissa, valmiina ampaisemaan jonnekkin muualle. Toisaalta oon myös hyvin levollinen ja rauhallinen ulkoisesti siis. Ja sitten ne nopeet (välillä tosi tyhmätkin) ratkaisut jotka hämmentää muita, etenkin sellaisia jotka ei halua omien rutiiniensa muuttuvan. Turhautuneisuus, kun jokin ei suju. Mielialat muuttuu jatkuvasti, tosin osan tästä oon selittänyt naisen hormoneilla.

    Mulla on vaan sellanen juttu, että tuntuu että nää oireet vahvistuu ja heikentyy ajoittain? Muistan elämästä sellaisia muutaman kuukauden jaksoja, joihin liittyy myös masennusoireita, ja silloin nää turhautumisen ja aikaansaamattomuus -oireet on ollut tosi pahoja. Itku tulee, kun kauppa onkin suljettu, ja jos tietää että pitää tehdä jotakin epämieluista usein liittyen kouluhommiin, niin epätoivo kasautuu hartioille jo kauan aikaa ennen. Lopetan kursseja kesken sen takia, että en saa hommia tehtyä kun tuntuu että vaaditaan ihan liikoja. Tästä tietysti seuraa jatkuva epäonnistumisen tunne ja itsensä sättiminen. Itsetunto-ongelmat juu, löytyy… Niiden takia ihmissuhteet karahtaa kiville jo ennenku ehtivät ees alkaa…

    Kaikkein suurin ongelma taitaa olla sellanen aivosumu, joka päivästä riippuen on enemmän tai vähemmän tiheää. en ymmärrä, mitä ihmiset hakevat kysymyksillään tai sanomisillaan ja sitten vastaan jotakin ihan päin mäntyä. tuntuu että omat ajatusradat kaartelee kilometrien mittaisilla mutkaisilla sivuteillä, kun muut ajelee suoraa moottoritietä. Samaan päämäärään päästään ihan eri aikaan. Käsitän usein sanomiset ihan väärin. Tällästä ongelmaa etenkin sosiaalisesti jännittävissä tilanteissa, esim pomojen kanssa. saatan möläyttää jotakin ihan outoa, ja sitten muut on että wtf. tääkin oire vaihtelee, suomessa pahenee ja ulkomailla en edes muista koko ongelmaa (reissaan siis paljon johtuen impulsseista ja suomeen sopeutumattomuudesta). Ja sitten taas se toinen puoli, että joskus harvoin aivot on ihan kirkkaat ja oon tosi sanavalmis ja nopeasti reagoiva. Unella on siihen suuri merkitys. Mun unirytmi keikkuu sinne tänne ihan hallitsemattomasti jos en panosta siihen sadalla prosentilla niin saattaa olla että nukun kaksi kertaa päivässä 4 tunnin unet, ja täähän ei oikein tue koulua tai töissä oloa.

    En tiedä tuosta diagnoosista oikein, pelottaa vähän että mitä siitä seuraa. Oon löytänyt itselleni apua meditoinnista ja kaikenlaisesta luovasta tekemisestä. Oon myös etsinyt näihin mun ongelmiin vastauksia muualta elämästä ja löytänytkin selityksiä että miksi oon tällainen. Tää on kuitenkin eka kerta kun luen mitään ADD:hen liittyvää ja kyllä kolahti pahasti lähes kaikki oireet. Toisaalta nää hyvät puolet, innostuneisuus, luovuus, nopeat päätökset, en halua niistä eroon enkä osaisikaan olla sellainen flegmaattinen. Jotenkin kirkastui nää asiat tämän sivun myötä! Tuntuu että kaikki oireet saa selityksen, esim viikko sitten kun vuodatin omaan blogiini siitä, miten ihmiset ei innostu asioista, niin tämän valossa näyttää se oma impulsiivisuus ihan erilaiselta!

  63. itselleni sain tulokseksi 105
    ja voin täysin yhtyä Tanja Kaivolainen-Siljanderin,Jaanan,Maija-Kaarina Vepsäläisen ja Janna S.n kertomuksiin ja kokemuksiin

    Olen harrastanut nuorempana paljon liikuntaa eli liikuin n. 30-50km per pv. ja oireet silti ollert siilloinkin samat..syön terveellisesti(olen vegaanina ollut nyt yli 9v) mutta sokereista en osaa olla ilman vaikka pahentavatkin oireita..Uniongelmia minulla on ollut vauvasta asti vaikka ollaan kokeiltu unilääkkeistä unihygieniaan koko ikäni..nukun silti pätkittäin ja joskus en ollenkaan max 1-5t yössä joiden aikan heräilyjä. Parisuhteissa ongelmia sillä niissä esiintynyt kumppanin puolelta erilaisia väkivallan muotoja..masennusdiagnooin saanut jo parikymppisenä epävakaan piurteet 35 vuotiaan ajoista kuitenkaan ei pisteet riittänyt edes diagnoosiin mutta sain diagnoosin silti(valehtelin testeissä että pystyn keskittymään hyvin asioihin kuin asioihin sillä häpeän tätä piirrettää..en tiedä miksi..peittelen sitä aina kovasti sillä lapsena minua rangaistiin toistuvasti väkialtaisesti unogteluistani ja muistamattomuudestani ja siitä että en kyennyt keskittymään kunolla asioihin..pelkään myös jotenkin että saan lisädiagnoosin ja en vaan jaksa kantaa enempää diagnooseja kun ne vaihtelevat..epävakaa kumottiin postraumaattisella stressioireyhtymällä mutta riippuu aina eri lääkäreistä kumman diagnoosin haluaa minulle antaa…eli alan olla aika väsynyt näihin vaihteleviin diagnooseihin jotka kuitenkaan eivät 100% tai edes 60% pidä paikkaans akohdallani…täällä näitä kokemuksia j artekkeleita lukisessani itkin sillä tuntui kuin jokin painava olisi irtautunut kehostani ja koin lukemani niin omakseni..oirekuvaukset,omat kokemukset jne..uskomatonta..Tunteiden säätely on vaikeaa,ääni(kovat äänet sattuu mutta esim lempimusiikkia kuuntelen ihan nupit kaakossa!..en pysty ”kuulemaan” jos hälinää ympäsillä eli kuin sen toisen puhe katoaisi melun keskelle vaikka pusuisi kuinka lujalla änellä sanoihin on vaikea keskittyä) ja aistiherkkyyttä löytyy(kirkkaat valot sattuvat,jotkin pinnat tuntuvat erittäin meillyttäviltä jopa koukuttavilta esim metsässä voin alkaa hiplaamaan kelottuneen oksan pintaa käsissäni melkein transsin omaisesti enkä kykene opäästämään irti) mutta ei niin että asperger täyttyisi vaan vain osat piirteistä kyseisestä diagnoosista(ihmisten ilmeiden lukeminen on erittäin kehittynyttä ja olenkin harjaantunut ihmiskielen(eleiden ilmeiden) lukemisessa ilman että toinen ei sano sanaakaan eli asperger ihmisellä tämä olisi hankalaa)..Ymmärtäminen puheessa tai teksteissä välillä hyvinkin vaikeaa(voi vaihdella päivittäin ja peittelenkin sitä sillä häpeän että ihmiset pitävät minua tyhmänä(äitini on myös haukkunut tästä syystä minua lapsena herneaivoksi ja tyhmäsi)..tämä on jatkuva pelkoni ollut aina pienestä pitäen vaikka olen saanut testeissä normaalit ehkä hiukan koekammat pisteet..vaikkakin juuri Petreassa kuntoutustutkimuksissa testeissäni näkyi ailahtelvuutta eli keskittymiseni oli välillä todella yli 110% luokkaa ja välillä todella huonoa..joka siis näkyis selkeäsyi testituloksissa..osa oli alle keskitason esim matematiikkaosiot ja jotkin (suurin osa)huomattavasti yli keskitasoa paremmat)..Välillä ratkaisen asioita ja pulmia supernopeasti ja välillä tuntuu etten osaa ratkaista mitään kun aivoni ”jumittavat”..aivoni toimivat aina silti ylikierroksilla..ajatuksia ja kaikkea liikkuu nopeammin kuin pystyn puhumaan ja välillä kadotankin sen punaisen langan kun ne juoksevat nopeammin kuin puheeni pysyy perässä..aiheet voivat vaihdella ja poukkia keskustelun aikana niin, että kuuntelija on välillä hyvinkin hämmentynyt mistä puhumme tai mistä olemme alunperin alkaneet puhumaan..
    Miettnyt nyt näitä lukiessani pitäisikö sitä uskaltaa mennä testeihin sillä ADD testejä minulle ei ole koskaan tehty sillä olen aina vaoimakkasti sanonut että keskittymisessäni ei ole mitään vikaa vaan olen siinä todella hyvä jne vaikka läheiseni ovat siitä minulle jatkuvasti huomautelleet..nyt kun seurustelin vähän aikaa ADHD diagnoosin saaneen kanssa huomasin voimakkaan samankalataisuuden toiminnoissani ja hän sanoikin minussa olevan samoja oireita kuin itsessään..mutta olen luullut että add ihmiset ovat pomppivia vietereitä jotka eivät kykene olemaan hetkeäjkään paikoillaan ja jotka eivät koskaan pysty keskittymään yhtään mihinkään ja siksi sulkenut tämän diagnoosin itseni ulkopuolelle ja nyt lukiessani näitä artikkeleita ja koemuksia täällä huomaan että olen kuvitellut sairauden aivan joksiskin muuksi ja että tässäkin on erilaisia oireita eikä vain yhtä ja samaa duraselia kaikki..
    huh..ajatukset juoksee lujaa ihan kympillä ja huomaan väsyneeni kirjoittamiseen aivan yhtäkkiä vaikka innoissani aloitin..paljon vielä oisi kerrottava,kysyttävää mutta tiadan lopettaa sillä mehut meni jo..tässäkin huomaan että haluaisin tehdä jotain muuta välillä sillä olen keskittynyt nyt aika kauan aikaan yhteen asiaan..
    Mutta olisi hyvä tietää esim Turun alueelta asiantuntijoita jotka oikeasti osaisivat tutkia eivätkä vain heti leimaa masennusoireiksi ym jotka eivät kuin osin pidä paikaansa kun taas nämä oireet täällä ovat täysin omiani ja 100% omaa elämääni ja kokemuksiani vastaavia..?

  64. Itsediagnoosi .. melkeinpä kaikista tuli täydet pisteet.. tilulilulii.. nyttekin teen 8asiaa samaanaikaan. .. tämä selittää myös n.140epäonnistunutta parisuhdetta.. protip ”älä ikinä kerro mitä aikaisemmin elämässäsi on tapahtunut”

  65. No sain 96 pistettä varmaa laskin väärin ku ei vaa pysty keskittymään. Mul on varmaan todennäköisemmin add ajattelin rka tän kaiken olevan madennus tai olen laiska, mut varmaan minulla on add tää teksti jää lyhyeksi ku en enää muista mitä piti kirjottaa 😀

  66. öööp … ton mukaan 102 p.. Oon menossa elokuussa NEUROPSYKOLOGILLE vuosien ja vuosien epäilyjen jälkeen (26v.)…JEEEE JA POSITIIVISEL VIREELLÄ !!! HAUSKAA KESÄÄ KAIKILLE. TOIVOA EI OO IKINÄ MENETETTY NIIN KAUAN KU ELÄÄ !!! hali ja pusi 🙂

  67. onneksi olkoon nille joilla on adhd. jos on add tai sct tai vastaava ni hoitoa ei suomesta saa. olen aina oillut omituonen ajatuksissa harhailija joka ei osaa edes kirjoittaa ku oon niin hidas että sormet ei pysy ajatusten tahdissa. joten suomeksi olen vain hidas, laiska ja vitun vajaa muistiongelmistä kärsivä paska. en saanut paljoa pisteitä koska en ole hyperaktiivinen

      1. juu. en vain osaa lukea ja meni vähän asiat ohi ku luin rivien vääristä väleistä. Asia alkoi kiinnostamaan niin olen nyt hieman viisaampi kun pystyn jollain tasolla keskittymään.

  68. Moikka, mä oon 15 vuotias tyttö ja epäilen että minulla voisi olla add. Mulla on kolme sisarusta, joilla kaikilla on luultavasti adhd. (yhdellä Se on varmistettu ,mutta olen aivan varma että muillakin on Se, En ole varma mutta vanhemmillani saattaisi olla add) Olen sisaruksiini verrattuna paljon rauhallisempi joten en usko että minulla olisi adhd:ta. Olen yleensä kiltin oloinen ja vähän ujo, ajatukseni pinkoilevat aika paljon, ja olen omissamailmoissani tosi usein. Yleensä ennen nukkumaan menoa haaveskelen ja ajatukset pyörii Nii paljon niin en välillä saa oikein unta, joten olen seuraavana päivänä tosi väsynyt ja äärettömän levoton. Koulussa olen yleensä aika hiljainen mutta kotona saan välillä yllättäviä raivokohtauksia pienistäkin asiosta. Joskus kun olen yksin kotona ja olen ihan omissa maailmoissani niin saatan harhailla pitkin kämppää useita minuutteja. Joskus olen myös niin omissa maailmoissani että en saata kuunnella kunnolla. Pienetkin asiat häiritsevät keskittymistä, joten Se haittaa aika paljon esim. Kokeeseen lukua. Sain aijemmin päivällä testistä noin 80,silloin en pystynyt keskittyä joten tein sen äsken uudestaan ja sain 70. Voisiko tämä olla add:tä????

    1. voi olla, adhd on 80% perinnöllinen ja jos se on jo diagnsoitu sisaruksella, on ihan todennkäköstä että sullakin se olis. 🙂

  69. Hei. Olen isä/aviomies koko ikäni koittanut löytää syytä mielen levottomuuteen, nukahtamis ongelmaan, pikkuasioiden raivokohtauksiin. Koitan kehittyä ihmisenä ja kontrolloida omaa käytöstä ”joka on ihan sairaan vaikeeta” ja usein ei edes onnistu. Poikani on alle kaksi vuotta ja vielä pystyn pitämään hermoni hänen kanssaan, mutta samalla pelkään että kuinka kauan. Oma isäni pahoinpiteli monia vuosia ja jo kymmenen vuotiaana päätin että minusta ei isääni tule. Nyt pelko on todella voimakas että silti niin kävisi. En fyysisesti mutta henkisesti. Olen tuhlannut kuluneen vuoden aikana tuhansia euroja että selvisi syy käytökseeni. Epäilen kilpirauhasen liiketoimintaa, voi toki olla adhd ”ihan sama haluan tietää mikä mättää ja saako siihen apua” koska sitä tarvitsen. Tavoitteena olla hyvä aviomies/ isä. Nyt rahat on taas käytetty odotan että voisin mennä lisätesteihin. Olen elämässäni pilannut liian monta hyvää asiaa, pilataakseni yhtään enempää. Ja nyt on panos kovempi kuin koskaan. Haluaisin vaan syyn ja mahdollisesti apua ja ennen kaikkea mielenrauhan. Ps eka kerta kun kirjotan tämmöisiä mestoihin, ja en pysty olemaan itkemättä kun tätä kirjoitan.

    1. ❤ Hyvä että kirjotit kuitenki. Ja kyllä ihan kunnallisella puolella pitäs päästä tutkimuksii, ilman että oletetaan että muutoinki haastavassa tilanteessa ite joutuu maksaan siitä.

  70. ok… tein testin kolme kertaa, eka hätäisemmin katsomatta ja miettimättä kauheasti, sain 75. Sitten mietein ja sain jonku yli 80. Vielä kerran sillä tavalla että hyvä ystäväni puhui minulle samalla puhelimen kautta ja kertoi asioita mitä en osannut välttämättä ajatella ja tulos oli 95. Jotenki vaa kun luin yhden lehti jutun ja monet asiat vastasivat kuvaukselta minua päädyin tälle sivulle. Minulla on aina ollut koulussa vaikeaa, yläaste meni harakoille, lukio jäi kesken ja sain aikuispuolella ammatin kuitenkin luettua, mutta vaikeuksia oli paljon ja etenkin keskittymis puolella, niin lukemiseen keskittymisessä kuin tunneilla kuuntelussa ( kesken tunnin esim. aloin kuuntelemaan kun joku ajaa nurmikkoa ja kohta en tiennyt mistä puhutaan). Koulusta sain jotenkin kohtuu hyvät numerot haalittua ja sain vakituisen työnkin, mutta huomaan usein että pystyisin parempaankin ja ihmettelen välillä miksi asiat ei vain suju. Olen todellakin impulssiivinen ja aloitan asioita (esim asunnossani remontit yms) saamatta niitä välttämättä valmiiksi ilman muiden tukea. Vireystila menee laidasta laitaan ja olen useasti omissa maailmoissani, jolloin esim minua on luultu useaan otteeseen masentuneeksi, mitä en todellakaan koe olevani. Omissa maailmoissa ollessani tuntuu että keskityn johonkin asiaan ja muut asiat häipyy aivan täysin olemasta ja vaikka olisin juuri ollut keskustelemassa jonkun kanssa, on keskustelun pointti hävinnyt hetkessä mielestäni ajatuksen herpaantuessa.. asioita oli vaikka kuinka ja paljon muitakin mitä tuli mieleen kun luin artikkelia ja tutustuin netin tarjoamaan infoon, mutta vaikee jotenki pukee sit kovin selkeesti esille.

    Pitäiskö mun nyt miettiä tätä asiaa tarkemminki, vai mitä mun tarvis tehdä?

  71. Okei sain 83.. mulla ei ole koskaan todettu mitään sairautta, mutta koen sairastavani ADD:tä tai ADHD:tä ja masennusta. Heti kun sain vastattua ekaan kysymykseen selasin alas katsomaan montako kysymystä oli ja suljin ikkunan.. tulin kuitenkin takaisin tekemään tämän 😀

  72. Päivitysilmoitus: Erityisherkkä ADHD | Mari H
  73. On todella helpottavaa lukea näitä juttuja kun huomaa et ei ole yksin tän homman kans.itsellä varsinkin vaikeuksia keskittyä töissä.työni hyvin yksinkertaista (mutta en saa enään tehdä muutakuin aasin hommia).koska unohdan jonkun tärkeän asian rakentaa välissä . On todella alentavaa kuullla olevansa tyhmä ,dawn,vitun aasi.tuttu lause on keskity keskity kyllä kyllä.kotona ymmärtävät minua.mutta vaadin hiljaisuutta. Muuten ei tule mistään yhtään mitään. kaikki parisuhteeni kariutuneet syystä tai toisesta. Enollani diagnoosi täysin samoista jutuista ja hän sai minut heräämään että jokin siellä vintillä ei toimi kuten pitää .kouluni olen keskeyttänyt koska jouduin liikaa odottelemaan /liikaa tyhjää aikaa .ajatukseni pomppivat kuin tennispallo. Paineessa en töitä pysty tekemään. Lääkäriin olen ajatellut mennä heti kun mahdollista .pisteet testissä 90.ikää vasta 18 .toivottavasti lääkkeet jos sellaiset saan rauhoittaisivat pään sisälläni pyörivän karusellini.terveisin potilas

  74. 89 pistettä testistä jossa ei itse tarvinnut laskea, sitä toista en jaksanut tehdä. Tässä tein tutkielmaa kun äiti tuli isänpäivänä kahvittelemaan ja kerto kuinka hauskaa on netissä lukea sairauksista ja jaella niitä ihmisille, minulle vinkkasi ADD:tä ja kun hetken luin niin huomasin että kaikki täsmää prikulleen. Muuten en koko jutusta välittäisi pätkän vertaa, mutta kun olen itseni kuoppaan ajanut ja valinnut lukion joka kahdessa vuodessa läpi mennään ja muunmuassa yliopisto matikkaa luetaan, niin rupeaa tuosta jo harmia olemaan. Suurin ongelmani on äidinkieli tai ne muutama essee joka pitäisi kirjoittaa jotta ylioppilaaksi pääsisi mutta kun kiinnostusta ei löydy (eikä juurikaan taitoa tuohon lajiin) niin ei esseitä synny. sisua kyllä löytyy olen useampaan kertaan yrittänyt rakentaa esseitä mutta muutaman tunnin kuluttua tajuaa ettei tekstiä ole kuin muutama rivi ja painuu nukkumaan. Olisin siis hyvin kiinnostunut tietämään mistä saan diagnoosin, toivon saavani äikän opelta diagnoosin avulla helpommin sen viitosen, toisaalta myös jos saisin lääkitystä niin voisin ehkä onnistua paremmin tekemään noita esseitä. Olisi siis kiva saada joku hinta arvio noille lääkkeille että tietäisin haluanko edes niitä. Mietinpä muuten miten lääkkeet auttavat jos sairaus on neurologinen? Kolme varttia meni kirjoittaa tää juttu kun ei ajatukset pysyny kasassa ja… tästä piti lauseen jatkua jotenkin mutta kun rupesin muita miettimään niin unohdin mitä piti kirjoittaa.

    1. riippuu vähän iästä ja onko töissä vai koulussa vai missä mitäkautta menee hoitopolku. Lääkityksen hinta vaihtelee paristakympistä sataseen, ja alle 25v karekasti voi sanoo että että kaikkiin saa kelakorvauksen joka kerryttää sitten lääkekattoa.

  75. Onko täällä muita korkeakoulutettuja ihmisiä, joista tuntuu, että ADHD-diagnoosi sopii itselle? Oon kouluja käynyt ja työelämässä. Kuitenkin päivittäin tuntuu, että keskittyminen on hirveän vaikeaa. Luennoilla aina piirtelin paperinlaidoille, jotta sain oltua luennoilla. Aina olen ollut se, joka ei osaa olla luennoilla ja oppitunneilla hiljaa ja paikallaan. Pakko vaihtaa muutaman minuutin välein asentoa. Mikään kipu tms. ei pistä liikkumaan vaan ihan itse liikkumisen tarve. Jo alakoulussa opettajat valittivat levottomuudestani. Kouluissa on tuntunut aina myös, että alisuoriudun, että pystyisin parempaan, jos voisin keskittyä. Tuosta automaattisesti pisteet laskevasta testistä 70 pistettä. Muut ihmiset sanovat myös, että mun pitäisi malttaa kuunnella kysymykset loppuun ja antaa muiden sanoa sanottavansa. Hyvin usein läheiset mainitsevat päällepuhumisesta. Töissä aikataulut pettävät ja olen usein ylitöissä, kun en saa rajattua asioita ja tehtyä loogisessa järjestyksessä. Kotitöitä tulee tehtyä monta samaan aikaan ja keskeneräisiä töitä löytyy myöhemmin usein, kun olen siirtynyt muihin puuhiin. Puolisoni sanoo, että minulla on oheistoimintoja, kun yritän tehdä jotain yksittäistä asiaa.

  76. Hei!
    Olen 15-vuotias ja itselläni on jo puoli vuotta ollut ”huomattavia” ongelmia keskittymisen kanssa. Kun olen tarkemmin miettinyt olen alakoulussa ollut se pieni, kiltti ja ujo haaveilija-tyttö joka jäi kmieluummin katselemaan ikkunasta ulos, kun meni välitunnille. Tunneilla oli myös todella vaikea keskittyä. Varsinkin matikkaan (vaikeaa, enkä ymmärrä) enkä edelleenkään pysty keskittymään ”typeriin ja täysin turhiin” aineisiin (matemaattiset, ruotsi, maantieto) mutta kokeet menevät suhtkoht hyvin. (Keskiarvo 8.1) Ne aineet, mitkä kiinnostavat, (uskonto, historia) ovat 10-9 luokkaa. Keskityn tehtäviini täysillä ja loistinkin kyseisissä aineissa yhtenä luokkani parhaimmista keskittymiseni ansiosta.

    Kirjoittelen paljon, mutta mielenkiintoni tarinoiden alkuihini hiipuu pian enkä jaksa kirjoittaa niitä loppuun. (7 eri tarinaa, eri vaiheissa. Kaikki kesken)

    Olen syntynyt pienenä keskosena ja sen takia olen käynyt 2 kertaa psykologin testeissä. (7- ja 13-vuotiaana)
    Äitini mukaan keskittymisessäni ei ole mitään vikaa ja että keskittymisvaikeuteni johtuvat murrosiästä.
    Tehdessäni nämä testit sain 69 ja 73 pistettä.
    Onko äitini oikeassa että tämä on murrosiästä johtuvaa vai onko minulla syytä epäillä itselläni ADD:ta?

    1. Adhd on yleisesti keskosilla, ja adhd on ”aina”. Murrosikä boostaa n. 40% tai add muutuu adhdksi tai toisimpäin. Normaalit saa testissä 0-20 pst. Että veikkaisin addtä. Ylikeskittyminen kuuluu asiaan myös. Voi olla adhd ilman tarkkaavaisuushäiriötäkin 😊

  77. Hei!
    Olen 15-vuotias tyttö ja minulla on ollut noin puolitoista vuotta ”huomattavia” keskittymisvaikeuksia koulussa ja kotitehtävissä. Matikka ja muut metemaattiset aineet ovat 1-10 keskittymis skaalassa 3 luokkaa. Sellaisissa aineissa, joista pidän, keskittyminen on 11. (Uskonto, historia)

    Olen pienenä ollut kiltti, ujo haaveilija-tyttö joka jäi tunnin jälkeen haaveillen katsomaan ikkunasta ulos, jolloin opettaja joutui 3 kertaa patistamaam välitunnille. Tunnilla en kyennyt paljoa kuuntelemaan. Kotona olin vilkas, eikä kotitehtävät paljoa kiinnostaneet.
    Kuudennella aloin kirjoittaa tarinoita. Nykyään kesken on 7 eri projektia joista mielenkiinto ja keskittyminen uupuu kokonaan tarinoistani. (Kaikki kesken)

    Olen syntynyt pienenä keskosena ja olen sen takia käynyt 2 kertaa psykologin testeissä. Tuloksia en tiedä, mutta äitini sanoo että keskittymisessäni ei ole mitään vikaa.
    Kun tein nämä testit sain 69 ja 73 pistettä.
    Onko minun oltava huolisani ADD:n suhteen vai onko mahdollista että tämä kaikki johtuu murrosiästä?
    Kiitos, jos vastaat.

  78. Minä olen 63-vuotias nainen. Olen huomattavan älykäs tiedän sen, ja hyväonninen. Siitä huolimatta olen koko laajan elämäni kokenut olevani…outo, erilainen, jotenkin jotenkin…Mun poikani sai ADD-diagnoosin, mun ihanan rakastettava poikani, perehdyin kyselyyn (psykiatri) ja, no, tein tuon tämän oheisen testin ja 93 pistettä ja minä tässä iässä tunnen itseni vähän paremmin kuin nuorena, ja tunnen senkin miten mieli pyrkii muokkaamaan ajatusta (vai mikä se on joka pyrkii… en minä tiedä).

    Sain erittäin kurinalaisen kasvatuksen. Olin erittäin oppivainen. Pärjäsin äärimmäisen hyvin koulussa. Kehitin itselleni tavan oppia, visuaalisesti, piirtämällä muistaminen. Siis motorisesti myös. Miten se käsi ja silmät liikkuivat. Teini-iässä yhä enemmän katse harhautui ulos ja ajatukset myös. Ja siitä lähtien ajatukset ovat menneet minne sattuu yhä enemmän ja enemmän vaikka uran edetessä niiden olisi pitänyt yhä enemmän ja enemmän olla keskittyneitä kokousten asioihin.

    Kun ei. Toki oli myös kiinnostuksesta ja motivaatiosta kysymys. Mulla oli korkea koulutus mutta en jaksanut tai en pystynyt pitämään yllä sitten kun uraa urkeni eteenpäin en en helvetti en kun ajatukset leiskahtivat joka puolelle. Mulla oli ja ehkä vieläkin on aika kova itsekontrolli. Se on kait ollut työkalu oman mielen käsittelyyn jollain lailla. En tiedä onko hyvä vai paha, usein on tuntunut että pakahdun. Se itsekontrolli voi pahimmillaan olla kuin vankilan selli, että itse suljet pois kaiken ihanan lempeän pois elämästäsi, jotta voisit olla kuin …muut.

    Nyt kun jäin pois sitten tuosta osittain pettymyksiä tuottaneesta työelämästä, ja minähän olin aivan helvatin suorituskeskeinen, tuntui että mun arvoni on kiinni mun arvostani työelämässä, niin mon ollut pikkuisen sopeutumisvaikeuksia.

    Mä oletan, että mulla on jonkin sorttinen ADD. Mutta mä en halua siihen mitään lääkettä, mä ajattelen että se on osa mun persoonallisuutta. Kun mun ei enää tarvitse pärjätä missään eikä osoittaa kenellekään yhtään mitään eikä mulla tarvi olla yyhtään mi9tään fasadia. Ennen oli, ja voi helvetti että olin usein aivan lihakset jäykkinä. Eikö mitä lihakset, mutta kun aivot eli eritoten takaraivo ja niskat oli alvariinsa jumissa. Siitä lähtien kun mä teiniksi tulin. En kyllä vieläkään ymmärrä miksi, mutt tässä iässä on helpompaa.

    Saatanan saatan, silloin nuorena, mä ajattelin että mä räjähdän jos jokin laukaisee. Olin kuin painepullo, pää täynnä sanoja sanoja ja en tiedä mitä. Päälkoppa täynnä kaikkea ja ei mitään ulospääsyä.Ja sitä jatkui 20-30 vuotta. Pystyin näemmä käyttäytymään – kontrolloidusti – kohtuunormaalisti, mitä nyt kaksi avioliitoa takana, sillä parisuhteet oli ja on vaikeita.

    Tunne siitä että on – ei ulkopuolinen, vaan erilainen, jotenkin erilainen
    ja minäkin minä en halunnut silloin nuorenakaan enkä nyt tässäkään iässä
    olla mikään tusinatavara
    etä olis kohdannut sellaiset aivot että olis heti tajuttu puoiín ja toisin
    (nyt vanhana mulla on muutamia sellaisia ystäviä)
    että aivot päässäni koko ajan haahuilemassa oisko joku siellä olemassa, joku
    ettei tarvis yksin huuhailla.

    No tuo yksinäisyysjuttuhan ei sinänsä kyuulu koko AdDD tai mitä se nyt onkaan oireyhtymään, mutta
    mun on nyt pakko kirjhoittaa, mutta se yksinäisyysjuttu silloin nuorena ja aikuisenakin oli … ehkä kasvattava.

    Nyt mä olen kiitollinen, mun ystävilleni ja mun rakastetulleni. Ja mun ihanille läsisukulaisilleni. En tiedä oonko löytänyt vieläkään tasapainoa, ei ei ei mun luonteellani ei koskaan tule sellaista (ja mitähän sillä nyt oikein tarkoitan…jotain tasapaksua…) enkä oikeastaa halua.

    Sillä kyky haltioitua ja kokea kaikkea uskomatonta on niin voimakas että mä en halua luopua siitä. Se on osa minua.

    Kaiken järjen muassa, josko mä
    en opi ikinä sovittamaan kaiken jörjen mukaan ja haltioitumista keskenään. eihän ne ikinä limity. Mutta ne voi elää rinnakkain. Mun vaan pitää kestää ne siirtymät.

    Äh.
    Tällaista.
    Sillä sikäli mun esim ADD-viittoinen pää että mun aikataju on pikku perseestä, aina luulen että aikaa kolme- neljä kertaa enemmän kuin on ja että mä ehdin enemmän ja että ylipäänsä..

    parhailmmillaan elämä tarjoaa niin paljon mahdollisuuksia ja tekemistä että aika ei riitä. Kuten nyt, kaikkea tulee mieleen, nyt on hyvä ja ihana, mä soljun virroissa pitkissä veden mukana mielikuvituksessani alaspäin, läpi kaikkien kanavien ja sulkujen ja virtojen, enkä koskaan enkä koskaan vahingoitu. Aivan upeata, läpi järvireittien ja aina ihanassa vedessä, joka ymoäröi kuin sametti, ja soljun ja soljun.

    Tai sitten vuorella, meen vuorelle jyrkälle, enkä koskaan tipahda, en koskaan, vaikka olsii kuinka helvatin jyrkkä rinne – siitä liu´utaan alas – ja aina pehmnoisesti.

    Koskaan en koskaan ole mun mlelikuvituksissani tipahtanut alas tai ruhjoutunut virroissa. Aina on ollut ihanan kevyttä, ja aivan mielttömät vehreät maisemat. Mä voin ne une,rn maisemat muistiin tuoda vieläkin.

    Että jumankauta en halua yhtään mitään lääkitystä joka vaikutyaa yhtään muitään mun mielikuvitukseen,. Se mun mieli olen minä itse..

    ulla

  79. testi: 94 pistettä…
    Kaveri ”vinkkas” muutama päivä sitten vuodatettuani mahdotonta ja hankalaa elämääni, että katoppa ADD: n oireet..
    Päädyn näille sivuille ja katselin Dr.Barkleyn videot sekavin tuntein itkien ja nauraen..itsekseni en mitään diaknoosia haluaisi tehdä mutta ADD selittäisi niin koko elämäni hankaluudet. Vaikeudet koulussa, kaverien pysyvyys, sosiaaliset tilanteet, itse kritiikki ja huono itsetunto, kaiken keskeyttäminen, monet keskeneräiset projektit, aina myöhässä, kaikki aina kadoksissa, kaikki unohtuu jopa muisti laput, vihot yms., koti on siisti vain pakon edestä jos tulee vieraita ja pyykkiä pystyy pesemään vasta kun se viimeinen puhdas sukkapari on käytetty ja lista jatkuu……..
    Täytyy siis varmaan yrittää varata aikaa lääkäriin…

  80. Ihan loistavaa, suuntaa antavasti testi tuo aika lailla itsevarmuutta, etenkin kun olen jo muutamaan kertaan kysynyt lääkäriltä mahdollisuutta add/adhd- testiin. Ensin suurimmaksi ongelmaksi nousi päihdeongelmani. Myöhemmin, oltuani pidemmän aikaa täysin raittiina pyysin jälleen päästä tutkimukseen. Tällä kertaa syyksi sanottiin, ettei minulla voi olla add/adhd:tä, koska olen opiskellut ”liikaa”. Mielestäni vastaus oli aika erikoinen. Eihän lääkärillä ole tietoa siitä miten opiskeluni on mennyt, onko kesken jääneitä opintoja, miten vaikeaksi itse koen opiskelun, jne, jne. Em.seikat toivat mieleen lähinnä tekosyiden keksimisen, koska olen aina ollut melko kärkäs kertomaan oman mielipiteeni asioista, vaikkei se kaikkia aina miellytäkään. En pysty vain ymmärtämään sitä, että jos on diagnosoitavissa neurologinen häiriö, jonka oireet ovat hyvin selkeitä, ja siihen on lääketeollisuus kehittänyt erittäin hyviä lääkkeitä oireita lievittämään/poistamaan kokonaan, niin miksi joidenkin kohdalla tutkimuksiin pääsykin tuntuu olevan jopa mahdotonta.

    Itse ainakin sain tästä testistä ja Tasalan haastattelusta inhimillisessä paljon positiivisemman kuvan, sillä olen ehkä kysynyt tutkimuksiin pääsystä liian suppeasta näkökulmasta.

  81. 101 pistettä tuli… oon kyl tienny aina et oon super vilkas mut en aatellu et saisin noin åaljon pisteitä ja olin ihan et WTF, mitta ei se haittaa, koska YOLO!!!! xDDDDD

  82. 79 pistettä… Olen yli 30 vuotias, kohta valmistuva AMK opiskelija ja ollut noin 10 eri työpaikassa, muttei siksi että olisin jotenkin epäsosiaalinen tai huono työntekijä. Sitä on ottanut mitä on ollut saatavilla ja miettinyt suuntaansa. Suurin ongelma olikin lukioaikoina se koulussa oleminen ja lintsasin ja painelin jonnekin metsään tms. jossa sai hengittää ja olla vapaasti. Kotonakin oli ongelmia. Ei ollut helppoja aikoja. Nykyään jo tiedostan, että muut ovat keskimäärin rauhallisempia, eivätkä esim. tunnilla haukottele jatkuvasti, tai naputtele sormilla pöytää. Joissakin tilanteissa on mahdotonta keskittyä, mutta olen oppinut toimimaan sen kanssa luovasti ja irti päästäen. Asioilla on tapana onnistua. Olen ollut mm. metallialla, rakennuksilla, tehtaissa yms. sekä yhden vuoden luin tosissani pääsykokeisiin biologian opintoja varten, aihealue oli 5 lukiokirjaa, sekä muut lähteet, mutta muutin mieltäni sinne hakemisen jälkeen… Meditaatiosta saa voimaa. Aina pitää ainakin yksi projekti olla tulilla. Myös siellä tulilla pitää välillä käydä. En tiedä onko jotain ADD:tä tai ADHD:ta, tai mistä asiat sitten ovat johtuneet. Diagnooseihin en usko kuin puolittain. Monenlaista soppaahan voi eri aineksista tehdä ja lätkäistä jonkun nimen päälle… Joskus toki nimen antaminen helpottaa käsittelemään koko nipun asioita, jotka vaivaavat. Umpihangessa ilman hanskoja jatketaan…

  83. Kiitos Päiville tästä sivusta, ja kiitos kaikille, jotka ovat kommentoineet omaa testitulostaan ja kertoneet kohtaamistaan haasteista. Luin testin kysymykset läpi ja pidin aivan erityisen valaisevana kohtaa ”Aivoni ovat kuin televisio, jossa kaikki kanavat ovat yhtä aikaa päällä.” Tältä nimenomaan itsestäni välillä tuntuu.

    Onko se ADD vai tämä ympäröivä tietoyhteiskunta, joka yrittää työntää informaatiotulvaansa joka paikkaan ja jatkuvalla syötöllä, en lähde arvailemaan.

    Tunnistan omista tavoistani päällepuhumisen, josta olen opetellut pois. Tämän oppii nopeastikin, kun pari kertaa kohtaa ihmisen, joka puolestaan on opetellut sellaisen tavan, että jos joku puhuu hänen oman puheensa päälle, niin aiheen käsittely loppuu siihen – ja jatkuu seuraavasta aiheesta aivan kuin edellistä, keskeytettyä kommenttia ei olisi ollutkaan.

    Olen myös kiinnittänyt huomiota opittuun tapaani aina pyrkiä sanomaan viimeinen sana. Nyt, kun olen tiedostanut, että minulla on tällainen tapa, olen tietoisesti hylännyt sen. Ei tarvitse ”hallita” keskustelua, sen päättämisen voi jättää muille.

    Asioiden muistamiseen on auttanut symbioosi kalenterin kanssa. En lähde minnekään ilman kalenteria ja merkitsen siihen kaiken – heti. Lisäksi teen listoja, joissa on ruutu asian edessä. Kun asia on hoidettu, ruutuun saa laittaa kruksin. Tämä pienen kruksin laittaminen on hyvin palkitsevaa.

    Kun jokin merkittävämpi tapahtuma on tulossa, suunnittelen siihen ”järjestäytymiseni” etukäteen. Piirrän A4-kokoisen muistikirjan sivulle päivän vaiheet: otsikko on viikonpäivän nimi ja päivämäärä, sitten tulevat kellonajat ja mahdolliset alaotsikot (lähtö, saapuminen, tapaaminen jne.). Ensin kirjoitan muistilistaan kellonajat, jotka on sovittu jonkun toisen osapuolen kanssa (jos sellaisia on), sitten käyn vaihe vaiheelta päivän läpi etukäteen. Hauskutan itseäni piirtämällä pieniä kuvia tavaroista, joita täytyy ottaa mukaan tai henkilöstä, jonka tulen tapaamaan (piirrän kuvan, jossa tapaamme), saatan piirtää myös kahvitauon kuvan (höyryävä kupillinen). Muistilista auttaa minua organisoimaan tulevan päivän tapahtumat ja ”asettumaan” niihin ajatusten tasolla jo valmiiksi. Varmistan, että olen muistanut kaiken ja että voin tarvittaessa tarkistaa kaiken. Muistilistani sisältää myös mahdollisesti tarvitsemani puhelinnumerot – varmuuden vuoksi. Tällä tavalla muistilista on myös käsikirja, manuaali, josta voi tarvittaessa tarkistaa yhteystietoja tai aikatauluja.

    Pidän rikkautena sitä, että saman asian voi nähdä monesta eri näkökulmasta. Arvostan luovaa ajattelua ja uskon, että riittävän laajan liikkumatilan suominen ajatuksilleen on yksinomaan hyvästä – se on kuin luonnossa vaeltaisi. Mutta olen oppinut myös sen, että ajatuksiaan voi myös tarvittaessa komentaa: jos huolestuminen, kärsimättömyys tai ärtyminen on vahvistumassa liikaa, niin tiedostan tämän ja katkaisen ajattelun. Omaa ajatteluaan voi ohjata ja itse voi päättää, mitä ajattelee. Tämä on yllättävä havainto, jonka olen tehnyt vasta aika myöhään elämässä. Sen sijaan, että antaisin mieleen nousseiden ajatusten ja tunnetilojen viedä minua, minä johdankin niitä ja tarvittaessa ”sammutan” ne, jos haitallisai raja-arvoja aletaan lähestyä.

    Lasten läksyistä ja omasta opiskelusta innostuin siten, että sallin itselleni tulla sisään asioihin omalla tavallani. Kun esimerkiksi luimme lasten historian läksyjä, kertasin tapahtumat lyhyesti ja sitten kysyin, että noh, mitä te tästä ajattelette? Laitoin lasten omat ajatukset töihin, ja kun he saivat rauhassa miettiä ja tuottaa omia näkemyksiään, asiat jäivät heille mieleen ihan toisella tavalla – aidon kiinnostuksen kautta. Lapsen oman ajatuksen kuunteleminen on arvokasta ja antaa lapselle tunteen siitä, että hänen ajatuksensa ovat merkityksellisiä – kuten ovatkin. Historiaa, fysiikkaa ja kemiaa voi myös näytellä, samoin biologiaa ja matikkaa. Antaa mennä vain, lasten kanssa ei tarvitse kokea ramppikuumetta.

    Joskus tein aivan päättömiä muistisääntöjä tavuttamalla. Musiikkiopistossa lasten piti opetella kvinttiympyrä. Keksin lauseen tavuista, joissa jokainen tavu kuului siihen ympyrään. Lapset muistavat tämän pösilön lauseen vieläkin 🙂

    Tavaroiden ja tekemisen karsiminen auttaa pitää elämän yksinkertaisena. Tyhjän tilan varaaminen sekä kalenteriin että kaappeihin on hyvä neuvo, jota olen välillä pystynyt noudattamaan ja sitten taas paineistettuina aikoina en.
    Sellaisen asian olen omalla kohdallani huomannut, että jos joistakin tavaroista pitää luopua, on paljon helpompaa, jos niihin käy käsiksi joku ihminen, jolla ei ole tavaroihini tunnesidettä. Jos voin vain jättää tavarat jälkeeni ja joku muu korjaa ne pois, kun olen ottanut joukosta mukaani sen, mitä koen tarvitsevani.

    Pääsykoekirjoihin ryhtyessäni tein sellaisen merittävän päätöksen, että suostun siihen, että minua kiinnostavat toiset asiat ja toiset taas eivät. Ne, jotka kiinnostavat, jäävät päähäni kerralla kuin tarranauhaan. Ne, jotka eivät kiinnosta, eivät sitten vain kiinnosta. Ei kukaan voi olla kiinnostunut kaikesta. Näin, kun lähestyin pääsykoemateriaalia ”omilla ehdoillani” kuvitellen olevani tutkija, joka tekee tärkeitä muistiinpanoja, paneuduin aineistoon kiinnostuneena. En pyrkinyt alleviivaamaan tai päälleviivaamaan jotakin sellasita, jota ”kuuluu” alleviivata. Menin ihan 100 % oman kiinnostukseni mukaan, ja kas tämä toimi.

    Hyvien kohtaamisten muistot kannattaa myös taltioida. Kysyin kerran neuvoa omaan olemiseen esimieheltäni, jota suuresti arvostin. Hän sanoi, että ole vain oma itsesi.

    Tämä on ollut hyvä neuvo. Kannattaa olla kiitollinen kaikesta siitä, mikä elämässä on hyvin ja hyväksyä itsensä.

    Tsemppiä meille kaikille!

  84. Moikka moi!
    Sattumalta tai johdatuksesta tulin sivuille, sillä olinhan etsimässä linssipihvien ohjetta…(eikös tämäkin JO kuvaa jotain esim. impulsiivisuudesta :D) ja sivuilta löysin testin, jonka tein ”alakanttiin” siis ajatellen, että olen nk. töissä, kun vastasin. Töissähän olenkin OK kiltti ja alaisuustaidot taitava työntekijä. No pisteitä tuli ”työminälle” 62 ja ”kotiminälle” varmaan 100, sellasta…
    Ajattelin kuitenkin etsiä apua 17v add-pojalleni tai oikeastaan minulle hänen kanssaan!? Diagnoosin hän sai 13 vuotiaana (lääkitys Concerta/ Medikinet) me sovimme alkuun, että hän ottaa lääkkeen vain koulupäivinä, eli vkonloput ja lomat saa olla ”luomuna” omana itsenään. Fine! no, nyt kun alkoi murrosikä ja sen tuomat myrskyt, aloin väsyä toden teolla pojan elämään!? Itsekin olen 50-kymppinen ja omassa mielessä omat myrskyt ja pojan elämän kipuilut: tyttöystävien, kavereiden ja lukion kanssa. Tajusin, että olen kehäraakki ”auttajana” hänelle. Poikani elämä on kuin omaa elämääni; samoja vaikeuksia, virheitä ja vaihtuvia ihmissuhteita – asiat tulevat nykyään liian lähelle. Kun hän oli lapsi, osasin ottaa asiat eri tavoin. Hänen aikuistuttuaan olemme kuin ”samassa veneessä” toinen soutaa ja toinen huopaa.
    Luin jokìkisen tarinan ja itkin ymmärryksestä ja siitä tunteesta, että meitä ymmärrettäisiin, jos kohtaisimme! Varmasti työssäni tästä ymmärryksestä onkin apua ja osaan arvostaa ja tukea erilaisia persoonia. Toivon, että pojallenikin löytyisi aikuinen, joka kuuntelisi hänen tarinaansa, kun joskus etsii elämälleen suuntaa?! Minä en tällä hetkellä pysty enää olemaan hänen lähellään äitinä, kun vuosien ajan olen ollut ”väärässä” roolissa: kouluavustajana työni jälkeen kotona, josta paloin totaalisesti tänä vuonna loppuun! Minä, joka en ole opettaja, jouduin opettajaksi omalle pojalleni!
    Minä pyysin apua kuraattorilta, terveydenhotajalta, erityisopettajalta sekä alati vaihtuvilta aineenopettajilta; lukekaa pojan dg-paperit, antakaa hänelle koekysymykset eri papereilla ym. Kuinka lukio voi sulkea silmänsä oppilailta, jotka oppivat eri tavoin? Teen itse työtä ihmisten parissa, jotka ovat yhteiskunnan ulkopuolella, siksi koen niin tärkeäksi lasten ja nuorten ”pienenkin” tuen meiltä aikuisilta.
    Teidän tekstien lukeminen, oman tarinani kirjoittaminen ja lopuksi tekstini ääneen lukeminen helpottivat oloani. Kiitos ja kumarrus Heidiltä.

  85. Tän testin tekeminen oli niin hankalaa, kun tuntui, että en ymmärrä noita väittämiä… Yleensä mulla on hyvä luetunymmärtäminen, mutta nyt keskittymiskyky on tosi huono!
    Sain 95 pistettä. En ole yllättynyt. Mulle diaknosoitiin ADD 6- vuotiaana. Välillä oli helpompaa. Nyt taas tuntuu, että koulussa ei pysty keskittymään yhtään ja puolet asioista menee ohi! Ja mä oon aina tekemässä sataa asiaa yhtäaikaa, mutta silloin en saa mitään tehtyä loppuun. En tajua, miten joku voi tehdä monta asiaa yhtäaikaa ja saada tehtyä ne loppuun onnistuneesti!
    Päässä pyörii tälläkin hetkellä sata asiaa ja tuntuu, että kunpa voisi pysäyttää kaikki ajatukset hetkeksi! Mä oon myös aina omissa maailmoissani!

  86. Päädyin tänne tekemään testin ongelmien takia, jotka ovat alkaneet haitata. Yo-kirjoitukset ovat tulleet ja niissä on ollut vaikea keskittyä. En millään saa tehtyä koetta valmiiksi. Tiedän aika varmasti että minulla on ADHD. Lapsena minun vanhemmilleni ”tyrkytettiin” diagnoosin hakemista. He kuitenkin päättivät olla hakematta sitä, koska siitä voisi saada lapsena huonon leiman. Ymmärrän heitä ja olen pärjännyt hyvin ilmankin(tiettyjä ongelmia lukuunottamatta). Nyt kuitenkin harkitsen diagnoosin hakemista, jos siitä olisi hyötyä ja saisin mielenrauhan.

  87. Kiitos blogista ja testistä. Sain 107 pistettä. Työnantajani ottama vakuutus korvaa jopa ADHD-tutkimukset, joten pääsen ne aloittamaan heti huomenna ensin psykologin kanssa ja sitten psykiatrin kanssa diagnoosin saadakseni, jos sille on aihetta. Oon vuosia miettinyt tätä, mutta se on aina ikään kuin jäänyt vaan tutkituttamatta…tää ehkä selittäisi senkin miksi koen usein töissä, että mun aivot ylikuumenee. Aivot menee jotenkin solmuun enkä saa jäsenneltyä mitään. Uudessa firmassa aloitettuani sai alkukoulutusten tiedonpaljous mut unohtamaan nimiä ja kasvoja – oli todella kiusallista. Mun oireet on kuin suoraan kirjasta, mutta katsotaan mitä asiantuntijat on mieltä.

  88. Tein testin kun Lapseni sai lukiossa ADHD diagnoosin. Tulos oli hyvin varovaisestia arvioituna yli 90. Diagnoosin jälkeen luin muutamassa päivässä monia aiheesta kertovia artikkeleita ja katsoin muutaman dokumentin.

    Rupesin hieman ymmärtämään että monet luonteenpiirteeni ovat hyvinkin ADHD henkilöille ominaisia. Minua on jopa sanottu useissa työpaikoissa ADHD:ksi, kun en jaksa olla paikallani muutamaa hetkeä pidempään.

    Toisekseen petyin näissä julkisern terveydenhuoltoon, jossa en saanut teetettyä virallista varmistusta asiaan. Syy: olen pärjännyt liian hyvin koulussa.

  89. mjooo….. täydet 120 pistettä saan… ei ne silti mua suostu ottaan hoitoon ja oikeisiin testeihin. mitä mun pitäs oikeen tän asian kanssa tehdä? kaverille välillä valittelen ja se heittää pari kertaa vuodessa mulle jonku pienen pillerin ja nautin aivan jumalattomasti mielenrauhaa. mutta hoitsut/lääkärit ei ota mua testeihin. 10vuotta kävin terapiaa ja diagnoosina epävirallisesti ”krooninen ahdistus” lopetin 2 vuotta sitten kun ei mitään edistystä koskaan tapahtunut ja kokeiltiin vaikka mitä lääkkeitä jotka sai mut vaan ihan hitosti huonommaks. apua kaivataan

Jätä kommentti Täyspäiväinen taivaanrannanmaalari Peruuta vastaus