Hormonaaliset muutokset voivat pahentaa oireita murrosiässä ja tuoda ongelmat esiin voimakkaammin.
Lapsen lahjakkuus myös vaikuttaa oireiden esiintymiseen. Lahjakkailla tytöillä kompensointikyky piilottaa usein oireet. Tällöin kuormituksen lisääntyminen syystä tai toisesta paljastaa vasta ongelmat ympäristölle. AD/HD -tyttö kyllä on koko ajan tiennyt, että jotain on vialla ja ponnistellut suoriutuakseen muiden lailla.
Tarkkaamattomuus
- En pystynyt koulussa tekemään kirjoitustöitä toisten tahdissa.
- Minun piti tehdä enemmän hommia koulumenestykseni eteen kuin luokkakavereiden.
- Arvosanani olivat heikompia, kuin mihin olisi ollut mahdollisuutta.
- Olin hidas lukemaan.
- Sain aikaan enemmän ryhmätöissä kuin yksinäisessä työskentelyssä.
Aloittamisen vaikeus
- Läksyjenteon aloittaminen oli hankalaa.
- Minun oli vaikeaa päästä kiinni tehtäviin, ellei lähellä ollut koko ajan joku jeesaamassa, kun juutuin johonkin.
- Sain enemmän aikaan muiden kanssa kuin yksin
Tehtävien loppuunsaattaminen ja pitkäjänteisyys
- Lukukauden mittaisten koulutöiden loppuunsaattaminen oli vaikeaa.
- Sukkuloin monissa harrastuksissa ja toimissa, mutta pitkäjänteisyys puuttui niistä.
- Vaikka kävin soittotunneilla, harjoittelin vain harvoin tai en koskaan.
Aamu-unisuus
- Olin koulussa unelias, mutta virkosin heti, kun nousin ylös ja lähdin liikkeelle.
- Aamuisin oli vaikeaa nousta ylös.
- Tunsin heränneeni vasta myöhään aamupäivällä.
- Tuntui, ettei minulla ollut energiaa yhtä paljon kuin muilla ystävilläni.
Tehtävien siirtäminen
- Olin fiksu, mutta tein kaiken viimeisellä hetkellä.
- Palautin kotiläksyt myöhässä ja joskus jätin ne kokonaan tekemättä.
- Tein koulutehtäviä, mutta en muistanut palauttaa niitä kouluun.
- Ainoa tapani lukea kokeeseen oli valvoa hyvin myöhään viimeisenä iltana.
Alhainen motivaatio ja alisuoriutuminen
- En menestynyt koulussa niin hyvin kuin ajattelin.
- Pärjäsin älykkyydelläni, enkä erityisemmin ponnistellut koulussa.
- Vanhempien ja opettajien mielestä olisin pystynyt parempaan, jos olisin edes yrittänyt.
- Aloitin jokaisen lukukauden parhain aikein, mutta en milloinkaan pitäytynyt niissä.
Järjestyksen pidon ongelmat
- Huoneeni oli sotkuinen ja tavarat sikinsokin.
- Reppuni / koululaukkuni / koulupöytäni oli sekaisin.
- Minulla oli vaikeuksia toimia järjestelmällisesti.
- Tehtävien, varsinkin pitkäjänteisyyttä vaativien töiden ja niiden palautuspäivien seuranta tuotti vaikeuksia.
Ajanhallinnan ongelmat
- Myöhästelin koulusta.
- Olin aina myöhässä harrastuksista.
- Ajan kulumisen tunne hämärtyi.
- Valvoin myöhään ja minun oli vaikeaa nousta aamulla ylös.
Vaikeudet aikuisen vastuulla olevien asioiden hoitamisessa
Vanhemmuus
- Olen vanhempana epäjohdonmukainen
- En pysty luomaan rutiineja itselleni, vielä vähemmän saan niitä lapsilleni
- Minulla on vaikeuksia hillitä itseäni lasten edessä
Työpaikka
- Minua on huomautettu työn tuloksista.
- Olen sanoutunut irti, ettei minua irtisanottaisi.
- Olen vaihtanut työpaikkaa usein, mutta en ole kyennyt löytämään ´oikeaa´ työtä.
Elämänhallinta
- En tee taloustöitä säännöllisesti ja järjestelmällisesti.
- Kotini / Toimistoni pursuaa järjestämistä kaipaavia paperipinoja.
- Pesen pyykkiä, vasta kun se on aivan välttämätöntä.
- Vaatekaapissani ei ole järjestystä ja se on aivan sekaisin.
- En varaa säännöllisiä hammaslääkärin tai lääkärin tarkastuksia.
- Lyön laimin auton rutiinihuollot.
- Odotan, että bensa kuluu melkein viimeiseen tippaan, ennen kuin täytän tankin.
- Elämäni on pullollaan lukuisia, vältettävissä olevia kriisejä.
Raha-asiat
- Raha-asiani eivät ole hallinnassani.
- Minulla on huomattava luottokorttivelka.
- Veroilmoituksen tekeminen jää viime tinkaan.
- Minulta on jäänyt lakisääteisiä maksuja maksamatta.
Muita vaikeuksia AD/HD -naisilla
Hormonaaliset asiat
- Pärjäsin ala-asteella, mutta yläasteella ja lukiossa vaikeudet alkoivat.
- Ennen kuukautisia mieleni ailahtelee, ärsyynnyn enkä siedä turhautumista.
- PMS -oireeni ovat tulleet vuosi vuodelta vakavammiksi.
- AD/HD -oireeni vähenivät raskauden aikana.
- Juuri ennen vuodon alkua AD/HD -oireeni vaikeutuvat.
- Vaihdevuosien hormonimuutokset ovat lisänneet AD/HD -oireiluani: keskittyminen, tarkkaavaisuus, muistiongelmat, tunteidenvaimennus.
Univaikeudet
- Olen “yökyöpeli”, enkä mene nukkumaan säällisenä aikana.
- Nukahtaminen on vaikeaa, sillä ajatukset laukkaavat päässä.
- Ympäristön pienet / jatkuvat äänet sekä valot häiritsevät nukahtamista.
- Jos voisin nukkua oman aikataulun mukaan, nukkuisin 3:sta yöllä aamu 11:een.
- Aamulla herääminen on äärimmäisen vaikeaa.
- Sitä hitaammin vireystaso nousee, mitä pidempään nukkuu.
Fibromyalgia
- Minun lihaksiani ja niveliäni särkee usein tai jatkuvasti.
- Minulla on todettu fibromyalgia.
Ruokailutapojen ongelmat
- En ruokaile säännöllisesti.
- En pysty syömään maun, hajun tai ruoan rakenteen takia tiettyjä ruoka-aineita / ruokalajeja.
- Syön liian suuria ruoka-annoksia kerralla.
- Työnteosta / mielenkiintoisesta harrastuksesta on vaikeaa irtautua ruokailemaan.
- Syön rauhoittaakseni itseäni.
- En pysty lopettamaan syömistäni – syön ylen.
- Minulla on joskus elämäni aikana ollut syömishäiriö.
- Olen käyttänyt ulostuslääkkeitä väärin, laihduttamistarkoituksessa.
Verensokerin laskutaipumus / hypoglykemia
- Ruokailuvälien pidennyttyä tulee heikko olo, keskittymisongelmia, muistiongelmia, yleinen vetelyys.
- Äärimmäisenä oireena vapina.
- Makeannälkä, tarve nostaa verensokeria.
- Glukoosirasituksessa kolmen tunnin rasitusarvo laskee alle paastosokeriarvon.
Itselääkitseminen
- Pidän itseni käynnissä päivän ajan kahvin, teen, cola -juomien tai muiden kofeiinia sisältävien juomien voimalla.
- Syön paljon makeisia nostaakseni vireystilaani.
- Poltan tupakkaa parantaakseni keskittymistäni.
- Olen käyttänyt marihuanaa, alkoholia ja / tai muita päihteitä rauhoittaakseni itseäni.
- Olen hankkinut rauhoittavia lääkkeitä rauhoittaakseni ajatusten virtaa varsinkin iltaisin.
Hyväksikäyttö / trauma
- Olen joutunut koulussa ja/tai työelämässä järjestelmällisen nöyryyttämisen tai hyväksikäytön kohteeksi.
- Olen aikuisena ollut hyväksikäyttävässä suhteessa (henkinen, taloudellinen, seksuaalinen).
- Näen painajaisia, takautumia ja / tai tunnen äärimmäistä ahdistuneisuutta traumaattisten tapahtumien takia.
Aineiden väärinkäyttö / koukkuun jääminen
- Menneisyydessäni on päihteiden ja lääkkeiden väärinkäyttöä.
- Olen käyttänyt / käytän alkoholia väärin.
- Poltan tupakkaa, enkä ole pystynyt yrityksistä huolimatta lopettamaan.
Niin moni asia on kuin mun suustani. Arkipäiväset hommat tuntuu toisinaan vaikeilta. Jokaisessa sarakkeessa on enemmän kuin yksi kohta mitkä niin täsmäävät myös minuun. Paitsi toi fibromyalgia kohta.
Sama täällä, paitsi fibro.. ja kumminkin olen 70v.
kaikki täsmää muut mutta en polta enkä juo harvoin luojan kiitos oon saanut adhd lääkkeet
herranjestas..mä olen ajatellut olevani heikko, masennusherkkä surkimus jolla on huono itsetunto sen takia, että en selviä/ole selvinnyt asioista samalla tavalla kuin muut..mua ei ikinä ole ymmärretty, mun myöhästelyjä ja unohtamisia. inhimillinen unohtaminen on jopa rikkonut ihmissuhteitani..sain hieman uutta ajateltavaa käytyäni tällä sivustolla.
no samoilla ajatuksilla varmaan meistä jokainen dg:n aikuisiällä saanut on ollut. <3
Jos herää kysymyksiä tai muuta, laita vaikka mailia
Samat oireet löytyy
ainoo vaan etten pystynyt lukemaan kaikkia osa-alueita loppuun ja sanat poukkoili silmissä kuin salama.. T:bööna 32v.
Ihan omasta elämästä on nämä listaukset. Fibroa on epäilty, mutta itse en siihen usko. Kunhan vain olen hiukka heikkorakenteisempi yläkropasta
Pisti silmääni sellainen juttu, että olen aina kuullut ja luullut olevani nopea lukija, vaikka tosiasiassa olen todella hidas jos haluan muistaa edes jotakin lukemastani. Mutta opettelin aikoinani sellaisen “hypi rivien yli”- lukemisen jotta kukaan ei pääsisi sanomaan että oletpa hidas 
Näin sitä keksii keinoja notta olisi “normaali”…
Kiitos Päivi näistä sivuista
Fibro tuntuu olevan ainakin vertaistukiryhmän naisilla yleinen liitännäinen.
Kuinkahan usein diaknostosoimatonta ADHD:t hoidetaan masennuksena, etupäässä noiden saamattomuus ja uniasioiden vuoksi?
todella usein. Erästä tuttavaani 15v ja ihmeteltiin miten ei masennus parane. mutta eihän se parane, jos lääkitään seurausta, ei syytä
Mieheni linkitti tämän artikkelin mulle, täytyy sanoa, että harmittaa etten ole aiemmin perehtynyt tarkemmin tähän oireyhtymään, olisi moni moni moni asia ehkä mennyt elämässä toisin. Ihan käsittämätöntä että on voinut mennä kaikki tää ohi! Mulla on ollut adhd:sta vaan sellainen stereotyyppinen käsitys ylivilkkaista vaahteramäen eemeleistä, enkä ole ajatellut että sillä olisi mitään tekemistä minun kanssa. Todella tutun kuuloisia juttuja, nyt kolmekymppisenä kun katsoo elämäänsä taakse, voi huomata tiettyjä selkeitä toistuvia kuvioita joita on vaikea selittää pelkällä “laiskuudella”. Huhhuh, toivottavasti tämä asia selkeytyisi ja selviäisi, ehkä tulevaisuus voisi näyttää hieman valoisammalta?
Mulle 2 vuotta sitten sanottiin että kärsisin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Olen sitä vastaan “kapinoinut” koko ajan, en tunne tämän sopivan itseeni. Mutta tämän listauksen kun lukee.. Onkohan mun kohdalla tullut diagnoosivirhe? Nämä oireet tuntuvat täsmäävän paljon paremmin kohdalle. En ole osannut ehkä pukea “oireitani” kunnolla sanoiksi, enkä ole osannut täsmentää kuinka ahdistavaa se on, kun ei ole mitään tekemistä. Kuinka seinät kaatuu päälle, ja kuinka tulee se levoton olo ja tarve juosta huoneesta toiseen.
Monilla bipon -dg:n saaneilla taitaa olla sama “ongelma”. Toki, voi nämä olla molemmatkin. Ymmärtääkseni bipo “puhkeaa” vasta yli kakskymppisen tienoilla, kun taas adhd/add voidaan havaita jo viimeistään kouluiässä. Ehkä jos bipon lääkitys ei toimi, vois olla hyvä tarkastuttaa diagnoosi?
Kylmät väreet kulkivat selkäpiissäni, kun aloin tajuta, että tämäkös se minua vaivaakin, eikä se, että olen hulttio ja pelkästään masentunut. Sisareni on työnarkomaani, äitini alkoholisti, veljeni muuten vain neuroottinen.
Se mikä eniten kolahti on se, että turhaudun ja kyllästyn alta aikayksikön. Kun juttelen ihmisten kanssa, aivoni ajattelevat ihan muita asioita sillä aikana, kun joku puhuu jotain tylsää liibablaata. Siis minun mielestäni niin.
Olen lahjakas ja älykäs, se on mulle sanottu moneen otteeseen, ja on ihmetelty sitä, että miksen saa käytettyä kykyjäni. Aloitan sitä ja tätä, mutta saanko loppuun mitään? Harvoin. Olen opiskellut paljonkin, mutta minä olen juuri se, joka vihkon laitaan piirtelee koko ajan jotain kuvioita, mutta en siirtele jalkojani tai mitään. Tekisi mieli kyllä juosta ulos ovesta useinkin, mutta eihän kiltti ja kompensoiva tyttö (nyt olen kylläkin jo viiskymppinen) niin tee.
Muutamassa elämäni vaiheessa olen liikkunut hullun lailla, ja silloin on tuntunut ole paremmalta, kun olen saanut väsytetyksi itseni tarpeeksi niin, etteivät aivonikaan jaksa ajatella nukkumaan mennessä.
Minulla on suunnaton taipumus flegmaattisuuteen, ja se ärsyttää muita ihmisiä ajoittain. Toisaalta olen eloisa ja vilkas, aivan “ihana ihminen” kuulemma. En tunnista itseäni tuosta edes. Murehdin kuitenkin itsekseni juuri niitä häveyksissä olevia papereita, mitä pitäisi liittää siihen ja tähän hakemukseen.
Tätä juttua voisi jatkaa loputtomiin… Elikkä siis: diagnoosia ei ole olemassa, kun nyt vasta sain tietää koko asiasta. Mielialalääkkeet on.
Aamu sydämellä ohjelmassa oli vieraana nainen, jolla on aikuisen naisen adhd. Nainen puhui kuin minun elämästäni! Netistä tutkin vielä adhd-seulan kysymyksiä, niin en voi muuta kuin ihmetellä.. Lähes jokaiseen kysymykseen vastasin kyllä. Ala-asteelta saakka lukemistani on seurattu. Ääneen lukeminen on kaikista kamalinta, edelleen. Olen hidas lukemaan ja tunneilla en saanut koskaan mitään aikaiseksi, koska kaikki ylimääräinen hälinä häiritsi. Itse en siis kärsi ylivilkkaudesta.
Olen aina tuntenut syyllisyyttä siitä, että en ole saanut huonettani, tai nyt aikuisena omaa asuntoani, pysymään siistinä. “Kämppä on kuin pommi”. Saan kyllä aika ajoin siivottua, mutta muutaman vuorokauden päästä tilanne on sama. Eniten ihmetyttää se, että en huomaa, että jätän kaikki sinne tänne, kunnes asuntoni on taas ylisekainen.
Minulla esiintyy myös sitä, että jätän paljon kaikkea kesken. Monta koulua olen aloittanut ja lopulta keskeyttänyt, osan olen saanut pinnistäen valmiiksi. Järjessäni ei ole vikaa, olenhan kuitenkin yliopisto-opiskelija. Yksi mitä en koskaan saa valmiiksi, on aloittamani käsityöt. Jäävät kesken kun kiinnostus lakkaa..
Jotenkin palkitsevaa/lohdullista kun tietää, että en ehkä ole vain laiska ja saamaton. Uskon siis vahvasti, että minulla on aikuisen adhd. Mutta tarvitsenko diagnoosin tai lääkityksen? Hyödynkö kumpaisestakaan mitään?
No että tarviiko kumpaakaan on ihan apjoors. Ite oon hyötyny lääkityksestä, ja sitä vissiin harvemmin saa ilman diagnoosia.
Mikä lääkitys sinulla on? Ja miten olen hyötynyt siitä? Kiinnostaa, jos sitten kuitenkin kävisi keskustelemassa joskus lääkärille..
No on elämää ennen ja jälkeen lääkityksen. Teen asiat loppuun asti, en tee impulssiostoja, sosiaaliset suhteet on parantunu, ei pinna pala lasten kanssa, muistan missä on kännykkä ja avaimet lähtiessä, en myöhästele jnejne. mullon 27mg concerta
Minäkin päädyin hakemaan lisätietoja aikuisen AD(H)D:sta tuon Aamusydämellä -ohjelman jälkeen. Yksinkertaisesti ne kolme sanaa “laiska, tyhmä ja saamaton” kaikuvat koko ajan korvissani. Miten monta kertaa olenkaan tuskastunut itseeni ja mielessäni luonnehtinut juuri noilla sanoilla itseäni. Tuntuu yhtä aikaa sekä hyvältä että pahalta tajuta, että voisikin olla kyse tästä oireyhtymästä. Mutta mistä saada potkua ottaa yhteyttä lääkäriin niin, että saisi tutkimukset alkuun??? Yhtenä hetkenä olen varma, että kyse on juuri tästä ja päätän, että huomenna lähden asiaa selvittämään. Huominen tulee ja epäröin taas. Ajattelen, ettei kuitenkaan minua oteta todesta, turha vaiva. Masennun taas saamattomuudestani ja jatkan sinnittelyä. Masennuslääkitys on käytössä ja se auttaa toki tasaamaan tunnehuippuja (ärtyisyyttä, itkuherkkyyttä yms.), mutta keskittymis- tai aloitekykyä se ei ole tuonut lisää tippaakaan. Ja kierrehän jatkuu jatkumistaan.
Masennuslääkityksellähän ei lääkitä syytä vaan seurausta jolloin voidaan ajatella, että kierteessä ollaan… Oireistasta ne oireet jotka sopii itseen mukaan paperille, ja esimerkki miten näkyy arjessa, lääkärille saatteeksi-sivulta tulostaa mukaan varuiks jos lääkäri on ammattitaidoton, vanhoja todistuksia on hyvä kaivella kanssa mukaan jos niitä tallessa on.
Kyllä Sinulla on oikeus tulla nähdyksi ja kuulluksi lääkärissäkin. Tie diagnoosin saamiseksi voi olla kyllä kivikkoinen, mutta kyllä se on vaivan arvoista.
Minna on hyvä ystäväni ja ollaan tultu jo muutama vuosi sitten juurkin siihen tulokseen, ettei me ainakaan haluta missään tilanteessa luopua kirjaimistamme.
Kiitos
Tottahan sinä Päivi puhut, että minulla on oikeus tulla kuulluksi lääkärissäkin, mutta sepä se onkin juuri osa ongelmaa, että itsetunto on jo niin pakkasella, etten millään tahdo uskoa kenenkään ymmärtävän! Kynnys on korkea ja pelko siitä, että tulee mitätöidyksi on älyttömän voimakas.
Mä niin toivoisin että kaikkien kohdalle tulisi sellanen lääkäri jonka repliikkeihin ei kuuluis nää “no kaikillahan meillä näitä oireita on” / ” ei aikuisella voi olla ADHDta” / jne.
Miten usein olenkaan kuullut MIEHENI suusta sanat laiska ja tyhmä.. ja näitä keskusteluja lukiessa on olo että mulla on tuo ADHD kun niin paljon just näitä oireita. Ois niin hyvä päästä tutkimuksiin mutta miten ja minne????? lapsellani hiljattain todettiin ADHD ja jostainhan hänkin on sen perinyt (eli minulta?)
Omalääkärin lähetteellä eteenpäin, kuntakohtaisia eroja on, mutta esim Nokialla menin mielenterveyteen psykiatrille.
Mulla ei ole diagnoosia, mutta olen kyllä ajatellut, että josko omalääkärin luokse lähtisin asiasta keskustelemaan. Minäkin mietin, että jos veisi listan oireista hänen eteensä, niin ei tarvitsisi yrittää selittää. Olen sitä lajia, joka unohtelee sanoja puhuessaan. Aina olen ollut sellainen. Kirjoitan kyllä ihan sujuvasti, eikä minulla varsinaisesti ole ollut vaikeuksia käydä koulua – paitsi aikuisiällä. Pidän opiskelusta ja oppimisesta, mutta koko kapasiteettiani en ole käyttänyt koskaan missään tapauksessa. Kesken jätettyjä koulutuksia on, enkä ole kaikissa työpaikoissa pysynyt.
Muistan teini-iän sellaisen jutun, että äiti pyysi viemään pyykit ulos kuivumaan. Tein työtä käskettyä. Äiti mulle motkotti, että ei noin laiteta pyykkejä kuivumaan – nehän näyttävät, kuin ne olisi viskelty narulle! Sen jälkeen aloin sommitella pyykit narulle värien mukaan, että en tylsistyisi tyystin moisessa operaatiossa. Nykyään kolmesti pesen pyykit, ja siitä kolmannesta koneelliselta päätyy kuivumaan puolet. Seuraavana päivänä ihmettelen, että miten TAAS unohdin?!
Kaksi vuotta siten viimeksi on tiskipöytä ollut täysin tyhjä, nyt kun olen asunut yksin noin viitisen vuotta. Mulla oli sitä ennen miesystävä, joka siivosi ja tiskasi. En koskaan saa täysin siistiksi tätä kämppää! Vaatekaappi – mikä se on? Tuossahan nuo lojuu piirongin päällä puhtaat pyykit. Jne jne…
Masennus on diagnoosini. Mulla on pään sisällä miljoona ideaa, mutta missä viipyy toteutus? Aloitettuja projekteja riittää – hyvin harva tehty valmiiksi. Kiinnostun milloin mistäkin, ja nautin kyllä siitä, että olen monipuolinen. Minua kuvaillaan (ystävät ja perheenjäsenet) älykkääksi, lahjakkaaksi ja luovaksi – ja saamattomaksi.
Voi E.T , kirjoitit aivan täysin minun elämästäni
. Sinänsä ei yhtään “hauskaa”, mutta oikeasti ihanaa tajuta, että muillakin on samanlaista!!!! Antaa uskoa siihen, että apukin voisi löytyä.
Mä perustin facebookiin vertaistukiryhmän aikoinaan, nyt siellä on jo 830 jäsentä. Tervetuloa mukaan!
https://www.facebook.com/groups/ADHD.vt/
M.H.: “Hauska” kuulla. Mullahan ei, tosiaan, vielä ole diagnoosia, mutta olen satavarma siitä, että tässä ongelmieni ydin piilee.
Kiitos PäiviTeelle kaikesta!
<3
Niin moni asia elämässäni tuntuu saavan selityksen, jopa siitä lähtien, miten enoni sanoi minulle, että jo lapsena näytin olevan kovin hajamielinen.
Mahtava lista!!! Mulla on asperger-diagnoosi ja tiedän, että olen myös adhd, nyt voin mennä vihdoin hakemaan diagnoosia, tulostan tämän listan mukaani.
Kiitos.
Kuinka tutun kuuloista… Rupesin lopulta hakemaan apua, kun ahdistus kasvoi sietämättömäksi. Elämä ei meinannut pysyä hallinnassa ei sitten millään, kämppä kuin pommin jäljiltä, kaikki koulut on jääneet kesken kun olen jo siirtynyt seuraavaan. Epäiltyinä pakko-oireinen häiriö, vaativa persoonallisuus, ahdistus, lievä masennus -> Toimintaterapiaan ja lääkityskokeiluna Seronil. Jonkin verran tuntui auttavan ja ennen pitkää ehdotettiin ADHD/ADD:n mahdollisuutta ja suositeltiin lääkityskokeilua. Viimeiseen asti väitin, ettei mulla sellaisia ongelmia ole koskaan ollut. Minäkö ADHD? Päinvastoin… Suostuin kuitenkin lääkityskokeiluun ja kas, elämä helpottui huomattavasti. Nyt Concerta 54mg käytössä ja jos joskus unohtuu kuinka paljon apua siitä on, ei tarvitse kuin yksi työpäivä yrittää taistella läpi ilman lääkettä.