Uskomus, fakta vai mielipide?


Verttiksessä ollaan nyt parisen päivää väännetty siitä, että mikä ja kuka on oikein ja oikeassa. Luomuilu vs lääkitys.

Ite oon tullu siihen tulokseen, että lääkkeettömät,  jotka koskaan eivät ole edes kokeillut adhd-lääkkeitä tuomitsevat meidän lääkkeelliset adddit. ”miten voit syödä tommosta myrkkyä, se on amfetamiinia ja sitä ja tätä. ”

No, mä kun oon sitä lääkkeetöntä elämää kokeillu 32v, mulla on siitä jonkimmoinen käsitys. Lääkevastaisuus tuntuu olevan enemmänkin mutuja, huhupuheita, tai kaverin kumminkaiman siskon kaverin kokemus joka oli ollut huono. Kyllähän se on niin, että jos joku lääke ei sovi, voi kokeilla toista. Joitakin omakohtaisia kokemuksia tietysti on jollakulla luomuilun valinneella myös lääkkeistä, silloin voi jo jotain omakohtaisesta kokemuksesta sanoakin. Mutta jos oma ”tieto” koostuu tohtori tolosten sivuilta, luuloihin ja tietämättömyyteen, voi varmaan olla asiasta ihan sitten vaan mitä mieltä tykkää. ihan hiljaa.

Jokainen tehkööt niinkuin parhaaksi näkee, mutta typerää sitäkin on totuutena toitottaa, että oma näkemys olisi ainoa,  oikea. Jokaisen totuus on faktaa vaan itselle.

Ja luomuna eläminen on ihan jees, jos kokee saavansa avun ruokavaliosta, ni hyvä.  Mä oireisena en pysty pitään ruokavaliosta kiinni, ja olen sitä mieltä kyllä, että kun syö oikein, voi hyvin, muttei sillä adhdta paranneta.

En mäkään hyökkää kenenkään ruokavalioo vastaan, miksi sitten lääkkeettömät kokevat voivansa tulla meidän lääkittyjen reviirille? Kumma ettei (puolin ja toisin) vaan anneta olla.

Ihan vähän välillä keulituttaa. mutta onneks concerta tasaa sitä(kin)

http://hannupirila.blogspot.fi/ blogista poimittua:

Jotkut uskomuksistamme palvelevat meitä hyvin läpi koko elämämme, jotkut taas rajoittavat elämäämme aivan turhaan. Muuttamalla elämäämme rajoittavat uskomuksemme tarkoituksenmukaisemmiksi muutamme tapaamme ajatella asioita. Se mitä ja miten me ajattelemme puolestaan vaikuttaa tunnetilaamme. Tunnetilallamme taas on suora yhteys siihen miten me käyttäydymme, ja käyttäytymisemme ja toimintamme tuottavat meille ne tulokset joita saamme elämässämme aikaan.


Koska olemme oppineet suurimman osan uskomuksistamme lapsuudessamme, aikuisiksi kasvettuamme monet näistä uskomuksista saattavat kuitenkin muuttua elämäämme rajoittaviksi tekijöiksi. Itse asiassa se kaikkein tärkein syy miksi emme saavuta elämässämme sitä mitä haluamme saattaa olla juuri yksi ainoa epätarkoituksenmukainen – rajoittava – uskomus.

Uskomuksemme todellakin ovat vain uskomuksia; niillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Yksi ihminen voi uskoa samasta asiasta aivan toista kuin joku toinen ihminen, ja molemmat voivat silti perustella itselleen olevansa oikeassa perustuen ”tosiasioihin.”

Uskomuksilla ei siis ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa – uskomukset ovat vain uskomuksia, senhän me ymmärrämme nyt kaikki, eikö vain?

Uskomukset ovat yksittäisen ihmisen käsityksiä todellisuudesta. Jokaisella meistä on oma uskomusjärjestelmämme, joka ohjaa ajatteluamme ja toimintaamme. Rajoittava uskomus on puolestaan sellainen uskomus todellisuudesta, joka rajoittaa ihmisen toimintaa. Tällainen rajoittava uskomus saattaa esimerkiksi olla jokin käsityksesi siitä mihin kykenet, kuten: ”minä en opi ikinä vieraita kieliä”. Useimmiten tällaisella rajoittavalla uskomuksella ei ole mitään tekemistä sen todellisuuden kanssa, mitä oikeasti kykenet tekemään.

Paradigmalla puolestaan tarkoitetaan tässä yhteydessä eräänlaista oikeana pidettyä, yleisesti hyväksyttyä ja auktoriteetin asemassa olevaa viitekehystä ja sen mukaista toimintatapaa. Yksinkertaistettuna: syvään juurtuneita, opittuja toimintamalleja ja -tapoja. Eräänlaisia paradigmoja ovat mm. tavat, joita toistat päivästä toiseen: miten pukeudut, miten harjaat hampaasi, miten laitat kätesi ristiin ja – suuremmassa mittakaavassa – jopa miten ansaitset elantosi. Paradigma on eräällä tavalla sinun mukavuusalueesi, tuttu ja turvallinen toimintamallisi.

Koska paradigma on siis eräänlainen syvään juurtunut tapa/käyttäytyminen, se toimii usein rajoittavan uskomuksen lailla. Tämä tarkoittaa myös sitä, että jos et käyttäytymällä nykyisten paradigmojesi mukaisesti kykene saavuttamaan tavoitettasi tai unelmaasi, sinun tulee muuttaa paradigmojasi. Toisaalta myös paradigmojen taustalla on usein jokin uskomus, joten muuttamalla uskomuksiasi, muutat usein myös paradigmojasi.

Advertisements

One response to “Uskomus, fakta vai mielipide?

  1. Se, että ADHD on diagnosoitu häiriö, on mielestäni väärin. Me ihmiset olemme erilaisia ja toimimme asioissa eri tavalla. Erilaisuus on rikkaus. Tietenkin kun ne omat haastavat temperamentin piirteet alkavat häiritä elämää, tarvitaan apukeinoja tasaamaan mieltä, vähentämään aivoissa olevaa kohinaa ynnä muuta. Täytän kriteeristön täysin ADHD-oireiden suhteen, päässäni on kaaosta. Tyttäreni on temperamentiltaan hyvin samankaltainen. Olen tehnyt tietoisesti paljon työtä asioissa, jotka helpottavat arkeamme (rytmit, rauhassa tekeminen, selkeys asioissa jotka vaativat tietoisia päätöksiä ja enemmän ponnistelua, varaa aikaa lähtemiseen reilusti, kasvatuksessa ennakointi ja selkeät rajat jne), niin voin kertoa, että SUURI helpotus omaan vointiin ja päässä olevaan kaaokseen on ollut sillä, että olen jättänyt sekä itseltäni että lapseltani gluteeniviljat ruokavaliosta pois. Lapsi on itsekin huomannut muutoksen omassa olossa ja haluaa jatkaa gluteenitonta ruokavaliota. Ero on hyvin merkittävä. Temperamentti on ja pysyy ja niin saa ollakin. Me ollaan eläväisiä toiminnan ihmisiä ja välillä sählätään, mutta näin meillä helpotettu arjen haasteita ilman lääkkeitä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s