Kommunikaation vaikeus.


Taas kaatui yksi parisuhde kommunikaatioon. Tai sen puutteeseen… tai ehkä enemmänkin kuulluksi tulemisen vaikeuteen..

Miten vaikeaa se onkaan sanoa mitä tarkoittaa tai tarkoittaa sitä mitä sanoo. Mun mielestä esim whatsapissa ei saisi käydä muuta keskustelua kuin mitä tuodaan kaupasta tai muuta arkipäiväistä. Kirjoitetusta viestinnästä kun puuttuu 70%, non-verbaalista. (kuva, ääni, äänenpaino, eleet) . Tai se, että me neurokirjolliset emme välttämättä lue rivien väleistä piilomerkityksiä. Jos itse sanon kaverille ”vitsi, kun ei ole rahaa”, se tarkoittaa juuri sitä. Siinä ei ole piilomerkitystä että hänen pitäisi lainata sitä. Jos tarvin lainaksi rahaa, pyydän sitä. Se on lähinnä vaan huomiointia. Mutta kuinka moni kuitenkin sitten tarkoittaa muuta kuin sanoo. Ja ennenkaikkea miksi. Eräs ex laittoi viestin ”olen tallissa” (mun autotallissa siis) ja luin viestin informatiivisena, johon vastasin peukku ylöspäin-emojilla. Ajatuksena että ole vaan, kiva kun ilmoitit. Kuitenkin hänen viestinsä olisi pitänyt osata lukea ” olen täällä odotamassa sua, haluan jutella

Miten h*lvetissä väännän tallissa olemisen tahtotilaan jutella suhteen tilasta??

Olenko tosiaan ainoa mustavalkoisesti ajatteleva/lukeva ihminen? Usein sanonkin, että luen sanoja, en ajatuksia. Jotenkin mulle se on oikeasti helpoin tapa koska saan päivittäin paljon viestejä. Ja luen tosiaan ihan niinkuin viestiin on kirjoitettu ja kirjoitan juuri niinkin sanon, ilman mitään tulkinnanvaraa rivienväleissä. Ja aina sanonut että ne pitää lukea niin. Jotenkin olen ajatellut että se on just mulle helppoin tapa kommunikoida. Ei tarvitse arpoa tarkoittaako toinen sitä vai tätä ja onkohan tässä joku muu ajatus taustalla, mitenköhän tämän tulkitsisin. Toinen mitä huomaan suhteissa olevan yleistä viestinnässä, on olettaminen. ”luulin että…. ajattelin ettet….” Miksei toisen mielipidettä/tahtotilaa voi kysyä jos siitä on epävarma. Josta pääsenkin siihen joka on viimeaikoina hämmästyttänyt ja ärsyttänyt aivan äärimmäisen paljon:

Kuuntelu

Kuulluksi tuleminen

Kuuleminen

Mielestäni kuunteleminen ja kuuleminen on vähän eri asioita, vivahde-erolla. Jostain syystä olen itsekin olettanut, että (parisuhteessa) toinen kuuntelee/kuulee mun asiani samoin kun minä hänen.

Ei.

Edellisessä suhteessa nousi muutaman kuukauden jälkeen esille se, etten tule kuulluksi. Esimerkiksi näin:

– V*tu ku nenää kutittaa, mutten ny voi raapia , kun olen juuri meikannut.

Kumppani äännähtää jotain epämääräistä, jolloin kysyin : ” Mitä kuulit minun sanovan”
-?? mitä, mitenniin??? tämä sanoo ihmeissään. Sanoin, että toista nyt vaan …

-Sua v*tuttaa kun sulla on meikkiä

Siinä sitten oli todella WTF-moment. Miten ihmeessä, ainakin 70% mitä sanon, voi mennä ohi. Ja siinäpä aloin sitten miettimään, että montakohan kuukautta olen luullut tulleeni kuulluksi, mutten ole. Juurikin siitä syystä, että olen olettanut ihmisten osaavan kuunnella. Kuitenkin ihmisen perustarve on nähdyksi ja kuulluksi tuleminen. Herää ajatuksia, miksi just mun asia ei ole tärkeä. Mikä on tärkeämpää kumppanille kuin esim sillähetkellä puhumani parisuhdeasia, jota paatoksella toimittanut varttitunnin, joka kuitenkin on ollut sama kuin tuuleen huutaisi. Miksi enää ylipäätään edes puhuisin mitään. Milllainen suhde toimii ilman puhetta. Ja sama ilmiö siellä whatsapissa. Tulin ohitetuksi moneen kertaan. kysyin jotain, vastaus oli aivan muuta asiaa. Toinen lupasi opetella , muuttua. Miten opetellaan kuulemaan kirjoitettuja sanoja.

Suomen kuvalehdessä oli taannoin artikkeli siitä, että miten lukeminen kartuttaa sanavarastoa. (verrokkina lapset jotka lukevat saattavat omata n. 70 000 sanana sanavaraston, kun taas ne, jotka eivät lue, omaavat n. 15 000 sanan varaston. Toisaalta ajattelisin, että vaikka tv:n katsominen saattaisi ajaa samaa asiaa, noin niinkun sanavaraston kasvamisen myötä. Kuitenkaan kumppanillani ei ollut tapana lukea, ei kuulemma lukevaa sorttia. Mietin sitä taas sitten uskomuksien kautta. Jos uskottelee itselleen olevan jonkinlainen ja siitä syystä asia x ei onnistu. Omaan kirjainyhdistelmään kuuluu mm lukihäiriö liitännäisenä, ja minäkin luen. (Mieluummin kuuntelen) Kyse taitaa olla enemmän ehkä kiinni kiinnostuksesta, halusta kehittää/sivistää itseään. Kysyin kuitenkin, että miten sitten pystyy lukemaan niitä wa viestejä. (Lupasi että käymme yhden tärkeän parisuhdetekstin läpi yhdessä, aukeamalla oli keskimäärin 200 sanaa ja se oli ylitsepääsemättömän vaikeaa, joten jäi käymättä läpi). Seuraava syy oli sitten sanat. Hän ei kuulemma ole puhujasorttia, ei tule sanoja, ei ole mielikuvitusta niihin. Silloin toki piti kysyä, että onko hänen mielestään kaikki mitä suustani tulee ulos, mielikuvituksen tuotetta? Jos ei puhu, ei kuuntele, ei ajattele, miten voi suhteet toimia? Vai onko kyse siitä , että jostain syystä ei uskalleta sanoa mitä tarkoitetaan. Pelko ohjaa ihmisen käytöstä. Ja lopulta toteuttaa itsensä.

Mä en vaan tajua. Eikö kuuntelu/kuuleminen pitäisi olla taito joka kaikilla on. Miten voi sitten olla kaverisuhteita jos koskaan ei kuuntelisi toista, paasaisi vaan omaa asiaa. viisveisaten toisen mielipiteistä tai kommentoinnista. Jos ihminen reflektoi puheeseen, mä ainakin jään käsitykseen että olen tullut kuulluksi. Monesti tässä suhteessa törmäsin siihen että en muka ole tätä asiaa sanonut/kirjoittanut. Sitten näitä viestejä kaivaessani, jotta voin todentaa että olen, kuitataan se sillä että ei muista. Teistä en tiedä, mutta mä haluan niin kaveri- Kuin parisuhteessa puhua, analysoida ja kommunikoida monella tasolla. Mutta muutoin mä en vaan tajua.

En vaan tajua.

P

AD(H)D parisuhteessa -luento 10.10.


Mitä kirjainyhdistelmä tarkoittaa aikuisen elämässä erityisesti parisuhteissa? AD(H)D on elämänikäinen haaste itselle ja muille. ADHD ei ole aina vain ylivilkkautta, se voi olla myös haaveilua, jumittamista. Jokaisella on lisähaasteena erilaisia liitännäisiä, jotka tekevät jokaisesta erilaisen. Miten työstää oireistoaan arjessa ja miten ympärillä olevat ihmiset voivat tukea? Tuleeko puolison kanssa riitoja ja väärinymmärryksiä? Miten läheiset voivat ymmärtää käyttäytymistä? Entä, jos lisäksi taustalla on käyttäytymiseen heijastuva trauma? Vertaiskouluttajan luento ja kokemuksia.

 

Ilottautua voi TÄSTÄ LINKISTÄ

Tunnekuohuja


”Miten pääsisit irti mielessä pyörivistä ajatuksista, jotka eivät yrittämisestä huolimatta tahdo irrota? Tai tunteista, jotka häiritsevät jokapäiväistä toimintaa, niin ettei pysty nauttimaan elämästä?
olet tunnekoukussa ja ajatuslukossa, eivätkä solmut aukea tavallisella tahtomisella ja järkeilyllä.
Et ole yksin.
Näyttää siltä, että elämme keskellä varsinaista tunnekoukkujen epidemiaa.”

  • Tunne ei tapa
  • Tunteet ovat minussa.
  • Tunteet eivät ole Minä.
  • Tunteet liikkuvat ja tahtovat liikkua.
  • Tunteet jäävät meihin koukkuun, jos pidämme niistä kiinni.
  • Meillä on aina mahdollisuus valita, mitä teemme tunteilla.Tunnekoukkuja irrottamalla vältät väsymisen ja edistät terveyttäsi.

Tunnekoukut ovat sitä, kun tunteet ja ajatukset jäävät päälle. Levy jää soimaan, kelaat asioita aivan turhaan. Tunteet ja emootiot ovat tilapäisiä ja menevät ohi. Aggressio kestää 15 – 30 sekuntia. Hetken kun hengittelee, niin se menee ohi.

Tonyn kommentit:

Liian usein olemme orjia, tunteidemme ja ajatustemme vankeja. Toistamme ajatuskulkuja ja tunnekuvioita, jotka vievät energiaa mutta eivät johda mihinkään rakentavaan toimintaan. Kirjassa on paljon käytännön harjoituksia, joiden avulla oppii erottamaan tunteet ja emootiot toisistaan, ymmärtämään mm. pelon, vihan ja masennuksen viestejä sekä huomaamaan läsnäolon parantavan merkityksen.

Parempi kertarutina kuin ainainen kitinä

Ikävää tunnetta ei kannata torjua. Torjutko hankalan tunteen? Ydintunne kannattaa ottaa vastaan, koska sen torjunnasta syntyvät johdannaistunteet vasta kinkkisiä ovatkin.

Moni haluaa päästä niin nopeasti eroon vihasta, pelosta, syyllisyydestä ja häpeästä, ettei huomaa kuunnella niiden tärkeää viestiä.

Psykologiassa puhutaan ydin- ja johdannaistunteista. Esimerkiksi häpeä voi olla ydintunne, mutta jos alan hävetä häpeämistäni, häpeämisen häpeämisestä tulee johdannaistunne. Jos en ota ydintunteen antamaa viestiä vastaan vaan alan suojautua, johdannaistunteista kasautuu ydintunteen ympärille sellainen spagetti, että lopulta on mahdotonta sanoa, miltä tuntuu vai tuntuuko miltään.

Myös puutarha voi olla hyödyllinen rinnastus. Mukavat tunteet ovat kuin koriste- tai hyötykasveja, ikävät tunteet rikkaruohoja, ohdakkeita ja polttavia nokkosia. Niinpä niitä yritetään ankarasti myrkyttää, mutta myrkytyksestä tai tallaamisesta ne vain riehaantuvat. Paras tapa selviytyä ikävistä tunteista on ottaa niistä kunnon ote, nostaa ne pois juurineen ja jättää aurinkoon kuivumaan.

 

Syyllisyys viestii oman rajan ylityksestä

Minuuden voi kuvitella tontiksi, jota ympäröi sähköaita. Aidan sisäpuoliset teot eivät herätä ikäviä tunteita, mutta ulosmeno tuottaa syyllisyyttä.

Esimerkiksi jos katsot olevasi uskollista sorttia, puolison ”pettäminen” unessa voi aiheuttaa ankaraa syyllisyyttä, vaikkei todellisuudessa ole tapahtunut mitään. Toisaalta jos katsot olevasi villi ja vapaa, puolisolta salattu seksisuhde ei pistele omaatuntoa.

Syyllisyyden sähköaita muovautuu lapsuudenkodissa tai koulussa. Tiukka kasvatus kutistaa liikkumatilaa. Jos rahan ”tuhlaaminen” kohtuulliseen itsensä hemmotteluun aiheuttaa syyllisyyttä, kannattaa tutkailla arvojaan. Ehkä on aika siirtää sähköaidan tolppaa etäämmäs.

Aluksi omantunnon sähköaita jakaa ilkeitä iskuja, mutta jaksat ottaa ne vastaan, kun tiedät niiden merkitsevän etenemistä parempaan suuntaan.

Viha varoittaa arvon loukkaamisesta

Vihan leimahdus varoittaa, että joku toinen on rikkonut sinulle tärkeitä arvoja tai on tunkeutumassa kutsumatta tontillesi. Tabut ja pyhät arvot ovat niin itsestään selviä, että niiden olemassaolon tunnistaa vasta vihan syttyessä.

Viha on kuin auton öljyvalo. Jos se syttyy, varoituksesta kannattaa ottaa vaari.

 

Pelko syntyy tärkeän epävarmuudesta

Pelko viestii pelon kohteen elintärkeydestä. Saatat niin voimakkaasti pelätä saavasi pakit mielitietyltä, opinahjosta tai työpaikasta, ettet halua edes yrittää lähestymistä. Näin tulet veikanneeksi kuollutta hevosta, vaikka tiedät, että vain elävää veikkaamalla voi voittaa

Tunteet ilmiönä ja kokemuksena

Tunteet eli emootiot on määritelty muun muassa kaikenlaisiksi mielenliikkeiksi ja niihin kuuluviksi psykologisiksi ja biologisiksi tiloiksi. Sosiaalisen ulottuvuuden tunteet saavat ihmisten ollessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa, jolloin ulkopuolisten henkilöiden on mahdollista tulkita muiden tunteita esimerkiksi kasvojen ilmeiden ja kehonkielen perusteella.

Tunteet liittyvät tätä kautta erottamattomasti mieltämämme ihmisen kokonaiskuvan kaikille eri alueille, eli fyysiselle, psyykkiselle ja sosiaaliselle alueelle.  Alunperin tunteet olivat laukaisijoita erilaiseen toimintaan. Tämä on Golemanin mukaan selvästi havaittavissa tunteiden fysiologista luonnetta tarkasteltaessa.

Suuttuminen aiheuttaa lihasten valmiustilan puolustautumista varten, onnellisuus lisää huolten tunnetta poistavan hormonin määrää aivotoiminnassa ja pelko valmistaa ihmisen pakenemaan. Kaikki tämä on osa aivojen mantelitumakkeen ja siihen liittyvän limbisen järjestelmän alkukantaista toimintaa.

Myös puhtaasti fyysiset aistikokemukset ovat osaltaan tunteiden värittämiä, sillä negatiiviset tai positiiviset aistikokemukset vaikuttavat toimintaamme tulevaisuudessa. Näin syntyvät kokemukset esimerkiksi lempiruuasta tai – musiikista.

Psykologisesti tunteet ovat hyvin hankalasti sanallistettavissa moniselitteisyytensä ja ristiriitaisuutensa eli ambivalenssinsa vuoksi. Tunteille on kuitenkin ominaista selkeä objekti, johon ne kohdentuvat. Ne ilmaisevat tiedon rinnalla ihmisen käsitystä maailmasta, ja näin osaltaan toimivat osana psykologista todellisuuteen orientoitumista. Tunteet ilmentävät siis merkityksiä kokijan elämässä.

Tunteen kokijan maailmankuvan lisäksi myös henkilön minäkäsityksellä ja tapahtuman herättämillä muistoilla on tärkeä rooli tilanteen tulkinnassa ja tunteiden synnyssä.

Ensisijaiset tunteet ovat osa ihmisen neurofysiologista perustaa ja ovat olemassa syntymästä asti. Näitä tunteita ovat yksinkertaisimmat perustunteet eli

  • pelko
  • viha
  • suru
  • ilo
  • häpeä

Toissijaiset tunteet ovat tarkempia ja monisyisempiä kuin ensisijaiset tunteet, ja ovat selkeästi opittuja reaktioita ensisijaisiin tunteisiin. Näistä esimerkkejä ovat esimerkiksi syyllisyys ja empaattisuus.

Kyseisiin tunteisiin liittyvät läheisesti niiden kokijan subjektiiviset kokemukset sekä mielikuvat. Välinetunteet ovat vahvasti kulttuurisia vaikutuksia sisältäviä tunteita, joilla pyritään vaikuttamaan muiden ihmisten toimintaan esimerkiksi vetoamalla toisten tunteisiin tai jopa manipuloimalla heitä. Webster-Strattonin  mukaan tunteiden kokeminen tapahtuu kolmella eri tasolla. Ensimmäinen perustason reaktio pitää sisällään neuropsykologiset ja puhtaasti biologiset reaktiot tilanteeseen; sykkeen nousemisen, verenpaineen muutoksen jne.

Toinen taso liittyy henkilön käytökseen eli siihen, miten ihminen käyttäytyy ilmaistessaan vallitsevaa tunnetilaansa.

Kolmas, eli kognitiivinen taso on kielellisen ilmaisun, tai tietoisen ajattelun taso liittyen siihen, millaisiksi käsitteiksi henkilö pukee kokemansa tunteet ja miten hän nimeää ne.

Tunnetaidot ja niiden harjoittaminen

Tunteiden hallinnan taso riippuu henkilön kehitysasteesta. Henkisesti terveen aikuisen oletetaan omaavan kyvyn tunnistaa tunteita sekä itsensä että muiden kohdalla, hallita välineet ymmärtää niiden alkuperää ja pystyvän tätä kautta vaikuttamaan tapaan ilmaista tunteensa ja käyttäytyä niitä hallitsevasti.

Lapsen tai henkisesti kehityshäiriöisen henkilön oikeanlaiset tunnetaidot voivat sisältää kaikessa yksinkertaisuudessaan mielihalujen hillitsemisen taitoa jonkun yhteisen tavoitteen tai päämärän hyväksi.

Toimivat ja monipuoliset tunteiden säätelykeinot tukevat hyvinvointia. Tunnetaidot ovat tunteiden hallintaa, käsittelykykyä sekä impulssien hallintaa. Ne sisältävät viidenlaisia ulottuvuuksia, jotka ovat:

  • tunteiden tunnistaminen
  • nimeäminen
  • arviointi
  • erottelu
  • säätely

Lyhyesti tunnetaidot tarkoittavat kykyä ymmärtää ja kanavoida tunteita hallitusti. Tämän vuoksi niiden jonkinasteinen hallinta on tärkeää jokapäiväisen vuorovaikutuksen ja erilaisista elämän murrosvaiheista selviytymisen kannalta.Tunnetaidot ovat sekä vaistomaisesti että tietoisesti käytettyjä taitoja ja erittäin oleellisia kaikenasteisen päätöksenteon kannalta.

Tunnetaitojen harjoittamisen lähtökohtina ovat itsehavainnointi sekä reflektointi. Tämä edellyttää mahdollisimman objektiivista ja rehellistä otetta tunteita ja kokemuksia tarkastellessa. Koska itseen liittyvien asioiden objektiivisesti tarkasteleminen on lähes mahdotonta, ulkoistamisen erilaiset keinot sekä erilaisten mittareiden luominen ovat tärkeitä.

Taitoja voidaan lähtötason taitojen mukaisesti lähteä tarkastelemaan nimeämisen yksinkertaiselta tasolta aina säätelyn ja syyseurauskuvioiden pohtimiseen ja hahmottamiseen.

 

tietoisuuden kartta
Tietoisuuden kartta

(lähteet: http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/parempi_kertarutina_kuin_ainainen_kitina

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/65955/Lehti_Carita.pdf?sequence=1)