Ei mikään pikkuhaitta

Me Naiset 4.8.2011

teksti: Heidi Heino

Ei mikään pikkuhaitta

Totta kai sitä on joskus tullut mietittyä, että onko minulla joku tarkkaavaisuushäiriö. Epäilys iskee niinä päivinä, kun saa tehtyä töitä neljänkymmenen sekunnin pätkissä ja siinä välissä keittää vähän teetä, siivoilee vähän työpöytää, selaa vähän iltapäivälehteä ja käy vilkaisemassa kerran puolessa tunnissa, ovatko sääksenpoikaset pesällään.

Mutta ei tule adhd-diagnoosia tänne. Asia varmistui, kun tapasin Neljän kirjaimen kaaos -jutun (MN 31/2011)

Päivi Tasalan ja Mitte Vesterbackan. Heillä on ihan oikeasti adhd, ja heidän juttuja kuunneltuani nolottaa vähän se rentous, millä olen aikaisemmin tehnyt varmoja tarkkaavaisuushäiriödiagnooseja itselleni ja läheisilleni.

Toisin kuin Päivi ja Mitte, minä olen esimerkiksi läpäissyt peruskoulun ilman ongelmia ja onnistunut pysymään työpaikoissani irtisanoutumatta ensimmäisen kuukauden aikana. Olen kyennyt jopa opiskelemaan korkeakoulututkinnon, vaikka siinä menikin niin kauan, että kaksi peräkkäistä pääaineeni professoria ehti opiskeluaikanani jäädä eläkkeelle ja toinen heistä kuolla ilmeisesti vanhuuteen. En ole murrosiän angsteja lukuunottamatta tuntenut olevani ratkaisevasti huonompi kuin muut. Pystyn useimmiten olemaan sanomatta sen, mikä tulee ensimmäiseksi mieleen.

Elämästäni puuttuvat paitsi masennusjaksot, myös adhd-ihmisen luovat ideat, räjähtävä toimintatarmo ja sisällä nakuttava levottomuus. Kaiken kaikkiaan koko homma soljuu tylsän tasaisena uomassaan kohti auringonlaskua, eikä Päivistä ja Mitestä tosiaankaan voi sanoa samaa.

Juttua varten haastattelemani neuropsykologi Mia Nykopp kiteytti, että adhd on oikeastaan yhtä kuin luovuus, mutta toisaalta yhtä kuin ahdistus. Adhd:ta voisi hänen puolestaan pitää myös temperamenttipiirteinä eikä sitä tarvitsisi ajatella sairautena – mutta käytännön elämässä diagnoosista on joskus kummasti hyötyä. Se antaa lisää itsetuntoa ja auttaa löytämään vertaistukea. Diagnoosin kanssa voi kokeilla lääkkeitä, jotka auttavat pärjäämään meidän tavisten määrittelemissä normielämän raameissa.

Ei adhd mikään harvinaisuus ole. Se on yleisempää miehillä kuin naisilla, mutta osaksi ero johtuu siitä, että naisten adhd:ta tunnetaan huonommin ja diagnosoidaan vähemmän. Jos mietityttää, netissä on suuntaa-antavia adhd-testejä, esimerkiksi Päivi Tasalan blogissa suomeksi: Täällä ja täällä englanniksi

Niitä voi käydä tekemässä siinä samalla kun pakoilee oikeita töitä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s