Ajatuksia traumasta

Ihmisen sisällä on joukko vartiomiehiä, jotka valpastuvat taisteluasemiin, kun joku lähestyy hänen sisäisiä muurejaan. Muurit on rakennettu suojelemaan haavoittuneita ja hauraita alueita. Kun huomaa reagoineensa johonkin asiaan yllättävän voimakkaasti, tunnistaa vartiomiehensä valpastumisen. Tälläisessa tilanteessa voi selittää vimmatusti, loukata töksäyttämällä tai kiivastua yli äyräittensä. Syyttely, vaatiminen, painostaminen, tai ylimielinen pisteliäisyys on monelle tuttuja suojautumiskeinoja.

Tästä päästään sujuvasti siihen, että AD(H)D – ihminen menee mielestäni tähän ”tilaan” alle nanosekunnin. Monella on hylätyksi tai yksinjätetyksi tulemisen pelko, joka laukaisee sitten reagoimisen. Usein vielä niin että on ymmärtänyt väärin, kuullut väärin tai vaikka päätellyt väärin. Siinäpä sitten ollaan. Pakataan laukkuja. Huudetaan että tää on tässä. Impulssiivisuus- hetken mielijohteessa suutuspäissään päätettyjä asioita. Joita oikeasti ei ajattele. Itse kun olen traumatisoitunut muullakin tavoin, en tässä osaa erotella, mikä kuuluu traumamuistuttajiin, mikä adhd:n tuomaan ajatteluun. Mutta tässä matkanvarrella olen huomannut, että traumatisoituminen voisi olla yksi yhteinen nimittäjä ad(h)d:n lisäksi. Pitääkin selvitellä tätä.

Psyykkinen trauma tai psyykkinen järkytys on pitkäaikainen mielenterveyteen vaikuttava haitta, joka on syntynyt traumaattisisten ärsykkeiden ylittäessä tietyn sietokyvyn asteen. Trauman seurauksena yksilö ei kykene selvittämään traumaattiseen tapahtumaan liittyviä ajatuksia eikä tunteitaan. Sen voivat aiheuttaa monenlaiset tapahtumat, mutta on olemassa muutamia yleisiä tekijöitä. Traumaattisessa tapahtumassa on usein kyse täydellisestä avuttomuuden tunteesta, minkä aiheuttaa todellinen tai mahdollinen uhka henkeä, ruumiillista koskemattomuutta tai mielenterveyttä kohtaan. Yksilön normaalia ajatusmaailmaa järkytetään, mikä altistaa hänet hämmentyneeseen ja turvattomaan tilaan.

Vakavaksi trauman tekee se, että trauman aiheuttaa joku tahallaan ja uhkailee lisäseuraamuksilla. Tyypillisiä traumoja ovat esimerkiksi raiskatuksi tuleminen, abortti, vakavan väkivallan kohteena oleminen, joukko-onnettomuudet (pommi-isku, laivaonnettomuus), sotatilanteet, kidutukset. Pahimmin traumatisoivia kidutustapoja ovat esimerkiksi valeteloitus ja kiduttaminen seksuaalisesti nöyryyttävällä tavalla. Traumatisoitumista voi aiheuttaa myös läheisen ihmisen äkkikuolema esimerkiksi murhan, itsemurhan tai muun vastaavan odottamattoman väkivaltaisen tapahtuman seurauksena.

Traumatisoitumiseen liittyvät oireet ovat moninaisia. Tyypillisiä ovat unihäiriöt, masentuneisuus, ja ahdistuneisuus, joita esiintyy itsenäisenäkin. Traumatisoitumiselle on tyypillistä, että joku ärsyke saattaa laukaista traumaattisen oireen ilman, että ihminen itse huomaa näin tapahtuneen. Koska unihäiriöt, masentuneisuus, ahdistuneisuus ja muut vastaavat oireet ovat yleisiä oireita, diagnoosia ei ole syytä tehdä ilman riittävää traumaa. Ilman traumaa käytetään oirediagnoosia, jota voi käyttää samanaikaisesti.

lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Psyykkinen_trauma

Koska on ajateltu, että ADHD:n laukaisevia tekijöitä on perheeseen liittyvät riskitekijät, kuten esimerkiksi jatkuvaa ylivireystilaa ylläpitävä perheväkivalta, voivat muokata kehittyvää keskushermostoa.  Ne voivat myös vaikeuttaa turvallisen kiintymyssuhteen muodostumista sekä motoriikan ja vireyden säätelytaitojen kehittymistä erityisesti varhaislapsuudessa. Toisaalta lapsen keskittymisvaikeudet ja ylivilkkaus voivat lisätä vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen kielteisyyttä ja sekä vanhempien rasittuneisuutta.

Oireita voimistavia tekijöitä ovat myös mm. riitaisa kotiympäristö, kriittisyys lasta kohtaan, lämpimien tunteiden vähäisyys ja vanhemman epäjohdonmukaisuus kasvatuksessa. Myös vanhemman hoitamaton psyykkinen sairaus, erityisesti äidin masennus ja vanhempien oma ADHD sekä perheväkivalta vaikeuttavat lapsen tilannetta. Häiriön perimmäinen syy on tuntematon.

Voisin siis olettaa (nämä siis vaan nyt sitten omia ajatuksiani!) että ADHD- ihmiset ovat traumatisoituneet jollain tavalla sitten myöskin. Ja parisuhteessa kun riitatilanne tulee, nostaa se traumamuiston mieleen. Traumamuistuttaja voi olla mikä vaan. Ääni, tuoksu, ilma , musiikkikappale. Monasti meillä riitatilanteessa en siis ollutkaan enään Päivi 32v vaan Päivi 5v. Siinä siis olin Minä, aikuisen kehossa, lapsen trauma. Eli en riidellyt mieheni kanssa vaan lapsuudessa olleen väkivaltaisen isäpuoleni kanssa. Koitappa tätä sitten ymmärtää. Tähän sain apua psykoterapiassa, jolloin nämä tilanteet osaan jo ennakoida, sekä miehelläni on kyky tunnistaa, olenko minä arjessatoimivaminä vai traumaminä.

Mainokset

5 responses to “Ajatuksia traumasta

  1. Kristiina Laurila-Lindström

    Näin minäkin koen alkoholistin aikuisena lapsena että trauma on paha, sillä kun sille altistuu koko lapsuusikänsä,ei siitä helpolla eroon pääse….Mullakin tapahtuu tällaisia ”regressoitumisia” sinne 2-vuotiaan tasolle jolla ei ole vielä ymmärrystä miten aikuinen hoitaa erilaiset asiat….käytös laukeaa kun joku ns.astuu mun liikavarpaille ja reaktio on usein yli suuri tapahtumaan nähden sen toisen osapuolen kannalta katsottuna, mutta ei minun…mä palaan takaisin lapseksi jälleen ja koen tuon tuskan uudelleen….

    • Mirja Salin

      Juuri noinhan se on. Vahinko vain, että alan asiaa ymmärtämään vasta elämän loppupuolella.

  2. Voiko avioliitto ja parisuhde muka säilyä hyvänä…ehjänä ja nautinnollisena tuollaisen ongelman kanssa?

  3. Kyllä uskon että voi, mutta vaatii kyllä terapiaa ja työstämistä

  4. Paluuviite: Trauma ja ADHD | | ADHD | Päivi Tasala |

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s