Tunnetaakkoja

Kriisissä ihminen katselee kaikkea mustien silmälasien läpi, koska ahdistavat tunteet täyttävat kokemusmaailman. Omia uskomuksia ja luuloja pidetään tosina, vaikkei niille olisi perusteita. Toimintaa ohjaavat värittyneet käsitykset itsestä, omasta kumppanista ja elämästä yleensäkin, kun on eksynyt kiertää helposti kehää tietämättä kiertävänsä.  Mistä voi tietää onko rakkaus kuollut? Tunteet muodostavat tulpan, kuin pullon korkin, hyvien tunteiden tuntemiselle. Tulppa on poistettava ensin. Vasta  sen jälkeen voi tietää mitä sen alla on.

Rakkaus voi kuolla hiipuen hiljalleen kylmeten, tai yhtäkkiä jonkun järkyttävän tapahtuman yhteydessä.  Hylkäämiset kylmentävät rakkautta. Ne toimivat samalla tavalla kuin kylmä vesi tulelle. Ne sammuttavat.

Ihmisillä on tapana karkottaa vastahyökkäyksellä ”vihollisen” joka vahingossa tai tietäen osuu arkaan kohtaan. Ad(h)d:lla ”taistelutilanne” taitaa syttyä sen ihmeellisimmistä asioista. Räjähtää. Nollasta – sataan siinä nanosekunnissa. Oma voimakas reaktio on johtolanka kuitenkin tärkeästä asiasta. Yleensä (meillä ainakin) riitatilanteet syntyi ihan vaan väärinymmärryksistä. Ajatellaan tai oletetaan jotain.  (tästä esimerkki täällä kun en uusiks jaksa tätä kirjotella, plokin murre voi olla hankalaa luettavaa…)  Siinä puhun kahdesta asiasta, tunnetaakkojen purkamisesta ja riidan ratkasumallista.

Tunnetaakat

Purkamattomia tunnetaakkoja on kaikilla. Ne voivat olla erikokoisia ja eri ikäisiä. Mitä enemmän tunnetaakkoja , sitä raskaampi niitä on kantaa. Tunnettakkoja vartioidaan tiedostamatta tai tietoisesti, etteivät ne purkautuisi hallitsemattomasti. Sisäinen paha olo ja vartiointi syövät sekä voimia että kykyä nauttia elämästä.

Tähän liittyy myös tosiasioiden tie. Harjotuksena tehtiin isolle kartongille pystyviiva keskelle , molemmille oma puoli. Meillä suhteen pituus oli silloin 4v, joten me jaksotettiin se  4 osaan. ½vuoden sykelihin jotka merkattiin sitten siihen pystyviivalle. Pahvi kahtia ja molemmille oma ”tie”. Siihen sai merkata tapahtumia. Mulla niitä oli 28. Valmistumista, lapsen syntymää, muuttoa jne. Miehellä niitä oli 8. (Naureskelinkin että ollaankos samassa suhteessa ollenkaan 🙂 ) Nämä ovat siis suhteessamme faktaa. Sen jälkeen siihen listättiin tunteet . Miltä silloin on tuntunut? Näitä tarkastellessa voi myös nähdä, mitä tunnetaakkoja nämä tapahtumat ovat tuoneet.

Pettymykset liittyvät itselle tärkeiden tarpeiden tyydyttymättömyyteen. Joissain asioissa on pettynyt omaan itseesä, joissain kumppaniinsa ja joskus ylipäätään elämään. Meille ad(h)d:lle pettymyksiä on varmasti erilaisia, mutta PALJON.

Niinkuin tossa toisessa blogissani kirjoitinkin, että mieheni ajatuksilla, tahdolla, tiedolla, ei ole mitään tekemistä omien päänsisäisien juttujeni kanssa. Ainut tosiasia esimerkissä oli se että hän tuli kotiin.

Riidan voi siis purkaa osiin- Kyseessä on tietoisuuden kartta:

Ristiriitoja voi syntyä monenlaisista ja monentasoisista asioista. Kun asia vaivaa, se kannattaa puhua, vaikka se vaivaisi vain toista osapuolta. (Tämä asia on yleensä se, josta ensimmäisenä ajattelee :tästä en ainakaan puhu)

Asian esille ottaminen on itsen, toisen, ja yhteisen suhteen kunnioittamista!

Ratkaisemattomat  ristiriidat synnyttävät ne pullonkorkit; loukkaantumisia, kiukkua, toivottomuutta.

Tavallisestihan siis käsitellään ne näin:

• Välttäminen– Mieltä vaivaavat asiat lakaistaan maton alle.
• Taivuttelu, painostaminen– näitä käyttävä ihminen käyttää valtaa. Hänellä on omasta mielestään parempi ratkaisu tai joku muu syy saada toinen toimimaan ajattelemallaan tavalla. Kun pyrkii hallitsemaan toista, toinen joko alistuu tai puolustautuu (josta päästään siis taas siihen hyökkäykseen…)
• Kelluminen– Ristiriitaa kellutetaan, jos siitä ei koskaan puhuta syvällisemmällä tasolla. Kellumista myös tapahtuu silloin, kun asiasta puhutaan laajasti, muttei asialle tehdä mitään. (Esimerkiksi voivotellaan ettei ole tarpeeksi yhteistä aikaa.)
• Kompromissi– Molemmat saavat jotain ja menettävät jotain.
• Yhteistyö– keksitään ratkaisu. Kummatkin kokee itsensä voittajiksi, kumpikin saa sen mitä halusikin.