Kymmenen väärinkäsitystä ADHD:sta

1. ADHD:a esiintyy ainoastaan lapsilla. ADHD on tullut suurelle yleisölle tunnetuksi nimenomaan lasten ylivilkkautena. ADHD:ta esiintyy kuitenkin myös aikuisilla lähes yhtä paljon kuin lapsilla ADHD on neurologinen ilmiö, joten oireet jatkuvat läpi elämän. Vain osalla ADHD-oireisista henkilöistä oireet lieventyvät kokonaan pois aikuisikään päästessä. 2. ADHD-oireinen henkilö on aina ylivilkas ja ulospäinsuuntautunut. ADHD:sta on myös inattentiivinen muoto. Tällöin ADD-oireisella henkilöllä on muut ADHD-oireet, mutta ei ylivilkkautta (hyperaktiivisuus). Inattentiivisuus voidaan helposti väärin tulkita ujoudeksi, ylimielisyydeksi tai masentuneisuudeksi 3. Henkilöllä N.N. ei voi olla ADHD:a, koska hän on ulkoisesti pärjännyt elämässään. ADHD ei automaattisesti tarkoita epäonnistumista tai alisuoriutumista elämässä. Älykkäät ja lahjakkaat ADHD-oireiset henkilöt saattavat vaikeuksistaan huolimatta päästä elämässään omalla alallaan hyvinkin pitkälle. He ovat oppineet tapoja kompensoida vaikeuksiaan sekä käyttää lahjakkuuksiaan hyväkseen. ADHD-oireisen henkilön omien vahvuuksien löytäminen ja hyödyntäminen onkin hyvin tärkeää. 4. Henkilöllä M.M. ei voi olla ADHD:a, koska hänellä on yliopistotutkinto. ADHD-oireinen henkilö ei jaksa keskittyä opintoihinsa, tai muuten pärjää älyllään akateemisessa maailmassa. Moni on keskittymis- ja toiminnanohjausvaikeuksistaan huolimatta hankkinut akateemisen tutkinnon. On myös tärkeää muistaa, ettei ADHD korreloi mitenkään älykkyyden tai opinnoissa tarvittavan ahkeruuden kanssa. 5. Stimulanttilääkitys aiheuttaa huumeriippuvuutta. ADHD sinänsä lisää riskiä alkoholin tai huumeiden väärinkäyttöön. On kuitenkin näyttöä siitä, että lääkettä saaneilla ADHD-nuorilla riski päihdehäiriön kehittymiseen on suurin piirtein yhtä pieni kuin niin sanotuilla normaaleilla nuorilla. 6. Psykoterapia ei voi auttaa ADHD-oireista henkilöä. ADHD-oireisen henkilön on tavallisesti vaikea sitoutua analyyttiseen psykoterapiaan pitkäjänteisyyden puutteen tähden. Kognitiivisilla ja ratkaisukeskeisillä terapioilla on sen sijaan vaikuttavuutta ADHD:n ydinoireisiinkin. Perheterapioilla voi hyödyttää negatiiviseen vuorovaikutukseen ajautunutta perhettä. Kognitiivinen psykoterapia voi auttaa myös liitännäisoireisiin. 7. ADHD-oireinen henkilö ei pysty keskittymään mihinkään. ADHD:ssa ei ole kyse täydellisestä keskittymiskyvyttömyydestä, vaan vaikeudesta kohdistaa tarkkaavaisuutta tasapuolisesti kaikkiin vaadittaviin tehtäviin. ADHD-oireisen henkilön on vaikea keskittyä pitkäjänteisesti vaikeisiin ja/tai vähemmän kiinnostaviin asioihin ja tehtäviin. Näin on luonnollisesti kaikilla ihmisillä, mutta ADHD-oireisella henkilöllä ilmiö on erityisen korostunut. Omasta mielestään mielenkiintoisiin asioihin hän voi keskittyä jopa paremmin kuin ihminen jolla ei ole ADHD-oireita, tällöin puhutaan hyperfokusoitumisesta. Kysymys ei ole mukavuudenhalusta tai laiskuudesta, vaan ADHD-oireisen henkilön aivojen välittäjäaineiden epätarkoituksenmukaisesta toiminnasta. 8. ADHD johtuu väärästä kasvatuksesta. ADHD on neurologinen ilmiö, joten kasvatus ei sitä aiheuta. Kasvuolosuhteilla voidaan kuitenkin vaikuttaa ADHD:n ja sen oireiden kehittymiseen sekä negatiiviseen että positiiviseen suuntaan. 9. ADHD-oireinen henkilö on huono/heikko/kyvytön/laiska kaikissa asioissa. ADHD-oireisella henkilöllä on tyypillistä epätasainen suoriutumisprofiili, jossa ääripäät helposti korostuvat. Hänellä saattaa olla vaikeuksia monissa muiden ihmisten helppoina pitämissä asioissa mutta toisaalta hän voi olla hyvinkin lahjakas joissain toisissa asioissa. Jos tähän yhdistyy ADHD-oireisille henkilöille tyypillinen innostuminen uusista asioista, saattavat lahjakkuus ja motivaatio kantaa pitkälle. 10. Jokaisella ihmisellä on joskus ADHD-oireita, ADHD on pelkkä muoti-ilmiö. Ensimmäinen väittämä pitää paikkansa. On tärkeää ymmärtää, että ADHD-oireisella henkilöllä oireet ja piirteet ovat niin voimakkaita, että ne kiistatta vaikeuttavat elämää ja sen hallintaa. Aikuisten ADHD on noussut julkiseen tietoisuuteen viimeisimmän vuosikymmenen aikana. Lapsia on diagnosoitu Suomessa 80-luvun lopulta lähtien. On luonnollista, että uudesta ilmiöstä keskustellessa esiintyy mustavalkoista ajattelua ja ylilyöntejä mutta ADHD ei ole muoti-ilmiö vaan 4-10%:lla suomalaisista lapsista ja n.4%:lla aikuisista on tämä ominaisuus. Lähde: www.netikka.net