Trauma ja ADHD

ADHD ja traumaperäinen stressihäiriö

Lisätietoa aiheesta

23.11.2011

Anita Puustjärvi

Äkillinen tai pitkäaikainen altistuminen traumatisoivalle kokemukselle voi aiheuttaa traumaperäisen stressihäiriön (PTSD), jonka keskeiset oireet koostuvat takaumista (mieleen tunkevat muistot traumaattisesta tilanteesta), traumasta muistuttavien asioiden välttelystä sekä kohonneesta vireystilasta

• Oireet alkavat trauma-altistuksen jälkeen. Pitkäaikaisen trauman yhteydessä voi olla hankala osoittaa yksittäistä ajankohtaa, josta oireet ovat alkaneet.
• Lapsen kohdalla tyypillisiä pitkäaikaisen traumatisoituminen syitä ovat perheväkivalta ja lapsen kaltoinkohtelu.
• Varhaislapsuuden traumaattiset tapahtumat ovat erityisen vaurioittavia ja saattavat pysyvästi muokata aivojen toimintaa.

Lasten traumaperäisessä stressihäiriössä oireet vaihtelevat ikä- ja kehitysvaiheen mukaan. Myös lapsilla esiintyy trauman uudelleen kokemisen, välttämisen ja ylivireyden oireita, jotka voivat olla vaikeampia tunnistaa kuin aikuisilla.

• Erityisesti leikki- ja esikouluikäisillä voi esiintyä traumaattista leikkiä, joka sisältää pakonomaista (traumaattisen teeman) toistoa ja rituaalimaisia piirteitä. Normaalin leikin luovuus puuttuu kokonaan tai osittain.
• Välttely voi laajentua koskemaan muitakin kuin suoraan traumasta muistuttavia asioita, ja välttelyllä voidaan yrittää estää myös takaumien tuloa.
  • Esim. lapsi yrittää vältellä nukkumaanmenoa, koska pelkää ennen nukahtamista tulevia mielikuvia tai trauma-aiheisia painajaisia.
• Ylivireystila vaikeuttaa usein keskittymistä ja oppimista, voi ilmetä levottomuutena sekä lisätä impulssimaista käyttäytymistä ja riskinottoa.
• Diagnostiikassa voidaan käyttää apuna myös suomennettua kyselylomaketta

Traumatisoituneen lapsen tai nuoren hoidossa ensisijasta on turvaaminen ja trauman hoito.

• Hoidossa on huomioitava lapsen tai nuoren yksilölliset tarpeet, vanhempien ja perheen kanssa työskentely sekä ympäristössä tarvittavat toimenpiteet.
• Traumaperäisen stressihäiriön hoitoon suositellaan lapsilla ja nuorilla kognitiivista käyttäytymisterapiaa  ja EMDR-terapiaa
• Lapsille ja nuorille ei suositella yhden istunnon jälkipuintia heti yksittäisen traumaattisen kokemuksen jälkeen (kolmen vuorokauden kuluessa)
• Lapsille ja nuorille ei suositella lääkitystä PTSD:n hoitoon

• ADHD:n diagnostiikassa on tärkeää kartoittaa mahdolliset lasta tai nuorta traumatisoivat kokemukset, kaltoinkohtelun mahdollisuus ja perheväkivalta.
  • Lapsella tai nuorella voi olla samanaikaisesti sekä traumaperäinen stressihäiriö että ADHD.
  • ADHD-oireiden hoito on tärkeää myös traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivillä.

Kirjallisuutta

1. Traumaperäiset stressireaktiot ja -häiriöt, Käypä hoito -suosituksen tiivistelmä. Duodecim 2009;125(16):1759-60
2. Kumpulainen K. Lapsuuden traumaperäinen stressireaktio ja kognitiivis-behavioraalinen terapia. Suom Lääkäril 2004;15-16:1653-8

Lähde:http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=nix00937

Omat traumani

Paljon parin päivän aikana olen nyt törmännyt asiaan, jossa on ihmiset kertoneet, että joku tila ”jää päälle”. Yksi selitys tähän asiaan on siis yli- tai alivireystila, jossa en tarkoita nyt mitenkään tilaa, jossa ollaan yli- tai alivilkkaita. Tässä alla on hieno piirrokseni selventääkseni tilannetta.

Punainen kuvastaa ihmistä joka on syystä tai toisesta pompannut johonkin traumaan, ns ylivireystilaan. Esimerkiksi ihminen, joka on ollut tulipalossa, palohälytyksen sattuessa jää tilaan jossa voi olla varuillaan, ns. tuntosarvet pystyssä, ”pitääkö puolustautua? Pitääkö paeta?” tai voi jähmettyä vallan. Tila voi tuntua kehollisestikkin. Jännittyneisyyttä tai levottomuutta. Itselläni tälläisen tilan saattoi laukaista oikeastaan monikin asia, riitatilanne perheessä, negatiiviset uutiset sivuten omia traumakokemuksiani.

Alivireys; Tila voi olla luhistumista. Tai kuten hiiri nurkkaan ahdistettuna leikkii kuollutta. ”kunhan tämä vain olisi ohi”. Kyvyttömyyttä toimia.

Kuva kuvaa  omia ”palleroitani” jotka olen tunnistanut siis psykoterapiassa. Keskellä on arjessa näennäisesti  toimiva minä, joka siis olen 90% ajasta. Jonkun lauksaistessa traumamuiston (haju, ääni, äänensävy, musiikki jne) nosta yhden, no, jos esimerkiksi nousee minulla toi itku, nostaa se vihan, koska en sietänyt itkevää minääni. näin saattoi siis eri ”tunteet” nostaa toisiaan. Ja siinä sitä sitten oltiin. Yleensä siis siinä riitatilanteessa olin Päivi 5…9 v enkä suinkaan Päivi 33v.

Osan olen tunnistanu, osa on torjuttu, jota toi musta viiva kuvaa, ja yksi on painettu erilleen muista, jonka ehkä tiedän olevan olemassa, mutta en sitä tunnista. en myönnä olemassaoloa. se siis on vielä työn alla.

Arjessa näennäisesti toimiva minä
on siis se, joka hoitaa ne rutiinit ja muut, vaikka ehkä trauma voi olla päällä.

Ajatellaan vaikka tilannetta jossa pieni , hylätty lapsi itkee, sille huudetaan ja raivotaan, se ei suinkaan lopeta sitä vaan yltyy, tässä vahän sama kiertokulku noitten asioiden kanssa.

Ylivireystilassa tuntuu, että olen talon kokoinen eikä kukaan pärjää mulle ja jyrään kaikki.  -tämä tulee yleensä sillon kun lasta on vaikka kiusattu koulussa.

Ylivireystilassa en kuule/kuuntele, koen kaikki hyökkäyksenä itseäni kohtaan jolloin en tajua edes puolustautua vaan lähden nyrkit pystyssä päälle. ( kuvainnollisesti)

Sitten toisena esimerkkinä  että avokkini pyysi lupaa päästä baariin. Ihan ok ajatus, käy se sen verran harvoin. Mutta kun tuli se päivä että oli lähdössä, alkoi kenkiä laittamaan jalkaan, mulla alko kämmenet hikoilla, semmonen puristava tunne rinnassa, reidet puutui.,kuin olis nostellu punttisalilla jotain kyykkyä.

Traumareaktioissa tunne, keho ja mieli ovat erillään toisistaan kun taas normaaleillä ne on, sanotaan nytvaikka niinkuin letillä, traumatisoituneilla ne on leväällään. Vaikka tiesin ettei ole mitään ”hätää” se ei mennyt kehoon asti se ajatus.

Normaalissa tilanteessa – ei traumatisoituneilla ihmisillä – autonomisen hermoston sympaattinen ja parasympaattinen hermosto ovat keskenään tasapainossa. Sympaattinen hermosto aktivoituu sekä positiivisessa että negatiivisessa stressissä ja parasympaattinen hermosto levossa, rentoutuneessa tilassa, mielihyvässä ja seksuaalisissa kokemuksissa. Kun toinen on aktivoitunut, on toinen poissa toiminnasta. Ne tasapainottavat toistensa toimintaa ja vuorottelevat normaalissa kehon hyvinvoinnissa.

Sen sijaan äärimmäisessä uhka- ja hätätilanteessa sympaattinen ja parasympaattinen hermosto aktivoituvat yhtäaikaisesti, mikäli ei ole mahdollisuutta taisteluun tai pakoon. Tämä laukaisee jähmettymisreaktion. Tästä seuraa hermoston lamaannus, kehon jähmettyminen ja tunnottomuus. Seurauksena voi olla kyvyttömyys toimia, liikkua, puhua ja puolustaa itseä. PTSD:ssä on krooninen autonomisen hermoston yliviritystila.

Sympaattinen hermosto on jatkuvasti aktivoitunut ja ihminen joutuu nopeasti ylivoimaisten tunteiden ja kehon reaktioiden valtaan. Tämä taipumus tekee vaikeaksi kestää jokapäiväistä stressiä ja johtaa helposti uupumukseen.

Tämä siis ajatelma ylivireudestä.

Muistakaahan taasen, että ajatuksia laittaa kotiäiti. Ei siis terapeutti, eikä psykologi.