Teksti ja kuvat: Mari Petäjä
lähde:adhd-liitto
Idea ryhtyä kuvaaman aikuisia, joilla on ADHD, pulpahti mieleeni ajaessani huhtikuussa 2010 Kuopiosta takaisin kotiin Varkauteen. Olin ollut siskoni kanssa kuuntelemassa Markku Mutasen luentoa. Mutanen oli tuolloin lähdössä polkupyörä matkalle kohti Eurooppaa. Hän toivoi, että joku rohkea nainen jatkaisi hänen työtään. Tämä ajatus pyöri koko kotimatkan päässäni ja yks kaks minulla välähti. Miksi minä en voisi omalla tavallani tuoda esille ADHD:hen liittyviä asioita. Tämä minun tapani olisi lähestyä aihetta valokuvien kautta.
Kesän ajan kypsyttelin mielessäni ajatusta valokuvanäyttelyn toteuttamisesta. Ja syksyllä, kun oma elämän tilanteeni sen salli, päätin ryhtyä toteuttamaan ideaani.
Ajatuksenani oli löytää kolmesta kuuteen täysi-ikäistä naista, jotka suostuisivat kuvattaviksi. Ja löysinkin Suomen AD/HD-Aikuiset ry:n forumin ja omien tuttavieni kautta viisi naista kuvattaviksi. ADHD:n kasvoina ovat Emmili Toivakasta, Heli Laukaasta, Päivi Nokialta, Madeline Sastamalasta ja Mitte Humppilasta.
Emmili on 24-vuotias koti-äiti, jolla on kolme lasta ja odottaa neljättä. ADHD-diagnoosin hän on saanut keväällä 2010. Hän pohtii, että on tuntenut itsensä aina jotenkin erilaiseksi kuin muut.
Heli on töissä Suomen Kansanterveysyhdistyksellä varainhankkijana. Hän on 27-vuotias ja hänellä on kaksi lasta. Diagnoosin Heli sai viime kesänä, kun hänen pojallaan oli ensin diagnosoitu ADHD. Hän piirtää sarjakuvaa Adimama. Helin luovuus on loppumatonta.
Päivi on sisustussuunnittelija ja hän on mukana prameet neliöt osuuskunnassa. Hänelläkin on kaksi lasta ja hän on 33-vuotias. Päivi taas on saanut diagnoosin syksyllä 2009. Hän on luullut itseään aina laiskaksi ja saamattomaksi, diagnoosin myötä tämäkin mielikuva sai muuttua.
28-vuotias Madeline odottaa tällä hetkellä ensimmäistä lastaan. Hän on saanut diagnoosin tammikuussa 2010. Madeline innostuu helposti asioista. Kerran hän päätti ruveta maalaaman keittiön kaappeja, mutta kyllästyttyään hommaan se on ollut melkein vuoden verran kesken.
Mitte opiskelee monimuotokoulutuksessa hevostenhoitajaksi. 32-vuotiaalla Mitellä on myös kaksi lasta. Miten ADHD on diagnosoitu 2008. Mitte on kokenut lääkityksestä olevan paljon apua. Nykyisestä opiskelusta ei ilman lääkkeitä olisi Miten mukaan tullut yhtään mitään.
Osan kanssa olemme jo aloittaneet kuvaukset. Tarkoituksena on kuvata näiden naisten tavallista elämää ja kommelluksia ADHD:n kanssa. Kuvaaminen kestää vuoden 2011 ajan ja käyn jokaisen luona noin kerran kuukaudessa kuvaamassa. Kaikkien valokuvien ei ole tarkoitus alleviivata sitä, että tässä nyt on ihminen, jolla on ADHD.
Kuvissa tulee näkymään jokaisen oma persoona ja näiden naisten aivan tavallinen elämä, opiskelut, töissä käyminen, harrastukset, lasten saaminen ja naimisiin meneminen. Vaikka jollakulla on ADHD ei se tarkoita sitä, etteikö voisi elää aivan tavallista elämää.
Miksi mukana on vain naisia?
Ajatus on lähtenyt omasta siskostani, jolla kaksi vuotta sitten todettiin aikuisena ADHD. Nykytiedon mukaan ADHD on yhtä yleistä sekä naisilla, että miehillä. Kuitenkin ADHD:tä pidetään mielestäni vain pikku poikia koskettavana asiana. Haluan tuoda esille, että ongelman kanssa kamppaillaan myös aikuisena. Tämän projektin tarkoitus on herättää keskustelua aiheesta ja tuoda esille niitä ongelmia, joita ADHD:n kanssa elämisessä on. Yksi projektin tärkeimmistä tavoitteista on, että edes yksi henkilö saisi apua ongelmiin ADHD:n kanssa. Se voi olla henkilö, joka epäilee, että hänellä on ADHD ja uskaltautuu viimein menemään lääkäriin tai joku ADHD-oireisen henkilön lähimmäinen. Tai vaikka esimies, joka älyää, että toimintatapoja muuttamalla ADHD-henkilö pärjää vielä paremmin työssään.
| Kun elämänhaasteena on AD(H)D | 