Oppimistyylit

Testin voi tehdä täällä

Kinesteettinen

Kinesteettisen miellejärjestelmän omaava ihminen hahmottaa asioita kehon ja tekemisen kautta. Kinesteettinen ihminen on vahvasti intuitiivinen ja hänelle on tärkeää ilmapiiri ja mahdollisuus osallistua. Hän tarvitsee liikettä ja tekemistä kyetäkseen ajattelemaan selkeästi. Asioiden järjestys ei ole hänelle tärkeä. Kinesteettinen ihminen on rento puhuessaan, hän liikkuu ja elehtii. Hän puhuu melko hitaasti ja osaa hyödyntää taukoja. Kuuntelijana hän on kärsimätön, koska vaatii toimintaa. Kinesteettinen ihminen pitää aktiviteetista ja liikkumisesta ja hänen huomionsa on siinä, mitä tehdään. Toisaalta kinesteettinen ihminen vaatii aikaa, koska hänen pitää tunnustella, miltä asia tuntuu. Kinesteettinen ihminen koskettelee mielellään ja tulee lähelle. Hän huomaa ilmapiirin ja epämukavat huonekalut sekä kylmän ja kuuman. Puhuessaan kinesteettinen ihminen ei pidä vahvaa katsekontaktia kuulijoihin. Kuvatessaan tekemisiä kinesteettinen ihminen puhuu tekemisestä. Hän oppii parhaiten tekemällä ja muistaa tunnelman ja tekemisen. Muistellessaan hän usein kävelee ja elehtii. (Repo & Nuutinen 2003)

Barbara Prashingin (2000) mielestä on syytä erottaa kinesteettisen ja taktiilisen miellejärjestelmän tyylit toisistaan. Prashingin mukaan taktiilisia taipumuksia omaavat ihmiset oppivat ja muistavat asioita parhaiten, jos he voivat oppimisprosessin aikana käyttää käsiään ja kosketella esineitä. Kinesteettiset oppijat puolestaan tarvitsevat koko kehoon kohdistuvia fyysisiä harjoituksia ja koko kehon kokemuksia oppimisprosessin aikana.

Kinesteettisesti asioita hahmottavalle oppijalle havainnollistaminen on toimintaa, hänen täytyy päästä itse tekemään ja kokeilemaan. Kinesteettinen ihminen nauttii erilaisista harjoitustöistä, fyysisestä tekemisestä ja liikkumisesta. Taktiilinen ihminen puolestaan muistaa parhaiten kosketusaistin kautta kokemiaan asioita.

Auditiivinen

Auditiivinen prosessoija käyttää ensisijaisesti kuuloa viestien vastaanottamiseen. Hän kertoo ja kuuntelee mielellään tarinoita, etenee loogisesti kertomuksessaan ja keskittyy yhteen asiaan kerrallaan. Hän ärsyyntyy rönsyilevästä asioiden käsittelystä. Auditiivisella ihmisellä on laaja sanavarasto ja hän puhuu rauhallisesti, hän ei elehdi paljoa puhuessaan. Auditiivinen tyyppi käyttää sisäistä puhetta: hän kuulee kysymyksen, toistaa sen mielessään, vastaa siihen mielessään ja vastaa sitten ääneen. Tämä saattaa ärsyttää visuaalisia ja kinesteettisiä tyyppejä, jotka ovat nopeampia. Auditiivinen ihminen oppii kuuntelemalla ja hän kiinnittää huomiota äänenpainoihin, taukoihin ja sävyihin. Auditiivinen ihminen nauttii hiljaisuudesta. (Repo & Nuutinen 2003)

Prashingin (2000) mukaan suurin osa opettajista on auditiivisia ja he myös käyttävät auditiivisia menetelmiä: puhetta, ääniä, kysymyksiä ja vastauksia. Auditiivinen oppija menestyy melko hyvin perinteisessä luennoimiseen pohjautuvassa oppimisympäristössä. Toisaalta auditiivinen oppija pystyy myös hyödyntämään ryhmäkeskusteluja ja sosiaalista kanssakäymistä oppimisessaan. Keskusteleminen on luonteva osa oppimista auditiiviselle oppijalle.

Visuaalinen

Visuaalisen miellejärjestelmän kautta asioita hahmottava ihminen ottaa tietoa vastaan pääasiallisesti näköaistimusten kautta. Hän hahmottaa asioita kuvina ja liikkuu vaivattomasti asiasta toiseen. Hän tekee nopeasti yleistyksiä jo pienestä määrästä tietoa. Visuaaliselle ihmiselle kokonaisuus on tärkeää, hän saattaa pitkästyä pikkutarkkaan selittämiseen. Hän on hyvä organisoimaan, koska hahmottaa nopeasti kokonaisuuksia. Visuaalinen ihminen elehtii puhuessaan. Hän puhuu nopeasti ja joskus sekavasti, koska katsellessaan sisäistä kuvaansa hän saattaa unohtaa, etteivät muut näe samaa kuvaa. Hän vastaa kysymyksiin lyhyesti. Visuaalisella ihmisellä on kuvamuisti ja hänen on usein vaikea muistaa sanallisia ohjeita. Visuaalinen ihminen lukee mieluummin itse kuin kuuntelee lukemista. Hän voi olla keskustelukumppanina vaikea ja kuuntelijana kärsimätön. Hän kirjoittaa tai piirtää mielellään muistiinpanoja. Visuaalisen ihmisen huomio kiinnittyy usein ulkonäköön, hän arvostaa siisteyttä eivätkä äänet sinänsä häiritse häntä, koska hän ei kiinnitä niihin huomiota. (Repo &Nuutinen 2003, )

Visuaalisesti hahmottavan ihminen näkee jo valmiiksi asiat kuvina ja asioiden havainnollistaminen kuvina ja kaavioina auttaa häntä muistamaan ja oppimaan. Visuaalisen ihmisen tapa hyppiä asiasta toiseen saattaa edistää luovaa toimintaa ryhmässä ja sosiaalisessa oppimisympäristössä. Toisaalta tämä tapa voi häiritä auditiivista tyyppiä, joka hahmottaa kokonaisuuden kerrallaan.

lähde: virtuaali AMK